Okei, jakso 5 (en jaksanu poimia 3 ja 4 jaksoista juttuja, sori xd).
- Koskelan itku.
- läpimurtohyökkäykses on tää yks random joka huutaa "suojatkaa", ja näyttää silti ett se saa omilta luodin naamaan (luotei sataa Rokan takana olevasta maastosta)
- Kariluodon viimenen "vittu kerran se vaan kirpasee"-ilme ja se tilanteen tajuaminen. Voi pientä.
- Honkajoen asenne haavottuneita kohtaan. Muistaakseni Honkajoesta ja Ukkolasta tuli hyvät ystävät asemasodan aikaan (canonissa), ja Honkajoen huoli Ukkolasta on käsin kosketeltavissa. Honkajoki on itsekin haavoittunut joskus hyökkäysvaiheen aikana, joten hän kyllä tietää, miltä Ukkolasta tuntuu.
- Voi Ukkola. Nyyh.
- Asumaniemi on iha vitun cool. Typerä mut cool.
- Koskelan päätös kiertämisestä ja kaatuneiden jättämisestä. Se oli kenties vaikee valinta Koskelalle omalla tavallaan, mutta hänellä oli prioriteetit aka elossa olevien pelastaminen.
- Vanhala siirtää kiväärin Ukkolan ulottuville. Nyyh.
- Voi Ukkola.
- Kaikki muut paitsi Vanhala säikähtää laukausta. Pitäis muuten joskus kirjottaa syväluontosempi analyysi Vanhalasta, hmm.
- Honkajoki hyvästelee Ukkolan viimeisenä (ainoa mikä näytetään)
- Korpela. Koko Korpela. Katkera työläistaustanen vanha mies, joka ei halua olla millään tavalla tekemisissä sodan kanssa. Ehkä kommunisti. Hän haluaa parhaansa mukaan pelastaa hevosen, sillä "täällä kiusataan järjettömiä luontokappaleita". Yksi hahmoista, jotka todistaa parhaiten sodan inhimillisen katkeruuden. Vois tästäkin kirjottaa parempaa analyysia.
- Karjulan ylilyöty asenne. Huoh.
- Lammion sovinnonhalu Rokan suhteen. Wild. Rokka ei malta näpäyttää ottamalla kaksi tupakkaa yhden tarjotun sijaan. Lammio ei jaksa.
- Koskelan uni. Voi vittu. Ja Hietala ois muka platonista. Also unen jälkeinen tupakantarjoaminen by Määttä- kohtaus: niiiin kaunis ja harmoninen asetelma!
Jätän tän nyt tähän. Hyvää viikonloppua yms kaikille. Menen itkemään.
