#armivonvep

[avevirgoavevos-blog]

Salve Regina

Montako asiaa voidaan törmäyttää sujuvasti ja orgaanisesti?

Kirkollisessa organisaatiossa syntynyt ja yhteiskunnan ylläpitämässä korkeakulttuurirakennelmassa kypsynyt jumalallis-eteeristä naishahmoa ylistävä musiikki + ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta ylistämään syntynyt underground -kulttuurilaji + 1500 -luvulla kirjoitettu ja laajalti kansan pariin levinnyt rukousteksti + elitismin stigmaa kantava moderni taidemusiikki + burleski + Neitsyt Maria + maallistunut nykyaika + pyhyys + hiki + tissit + lapsettomuus, lapsen menetys, synnytys ja nisäkkyys + hymni + tasselit + barokkisoittimet + kirkko + teatteri + lumi + yllätys + muu, mikä?

Montako Neitsyt Mariaa tarvitaan voittamaan ennakkoluulo?

Burleski: Armi Von Vep Laulu: Milla Mäkinen ja Anna-Maija Oka Nokkahuilu: Sini Vahervuo Viola da gamba: Maija Lampela Teorbi: Kaisamaija Uljas

Musiikki: Itzam Zapata 2018: Salve Regina Käsikirjoitus: Kaisamaija Uljas, Armi Von Vep ja Iina Terho Ohjaus ja kuvaus: Iina Terho Äänitys: Arto Ruotsala/SounA production Leikkaus: Iina Terho ja  Armi Von Vep Värimäärittely: Timo Luomanen Tuotanto: Kaisamaija Uljas ja Iina Terho / Sydänfilmi Oy

[avevirgoavevos-blog]

Säveltäjänaisen ulostulo

Kun astun sisään KONEEN-säätiön harjoitustiloihin Eirassa, odottaa minua tilanne, johon en ole täysin varautunut. Eteisessä vastassa on nuori hengästynyt nainen miltei alasti. Vain kultaiset tupsutasselit ja muutama naru peittää kehon strategiset paikat. Hämmennyn enkä tiedä miten päin olla, nytkö pitäisi kätellä ja esitellä itsensä? Onnekseni äkkään peremmällä harjoitustiloissa olevat muusikot ja pääsen livahtamaan turvaan heidän luokseen. Detritus-yhtyeen muusikkoja naurattaa hämmentynyt ensireaktioni ja he toivottavat minut lämpimästi tervetulleeksi. Eteisessä vastaan tullut nainenkin on ehtinyt pukea lämpimämmin ylleen ja esittäytyy Burleskitaiteilija Armi Von Vepiksi. On selvää, että nyt ei olla tultu ihan mihin tahansa klassisen musiikin harjoituksiin.

Olen tullut seuraamaan barokkimusiikkia ja burleskia yhdistävän Ave Virgo, Ave Vos - esityksen harjoituksia. Minua kiinnostaa naiseuden teemat: miten rohkeasti teos käsittelee naisena olemisen ääripäitä ja ristiriitoja Neitsyt Maria-myytin kautta. Janan toisessa päädyssä on äidillinen, pyhä Neitsyt Maria ja toisessa eroottis-lihallinen nainen. Miten tämä näkyy esityksessä? Millaisia rooleja, ennalta annettuja ja itse valittuja taiteilijanaisilla on? Voinko oppia tämän esityksen naisilta jotain?

Kokemusten jakaminen ja omien naiseuden roolieni pohtiminen tulee tarpeeseen. Saan säännöllisesti yhteydenottoja liittyen siihen, että olen sekä nainen että säveltäjä, enkä toistaiseksi ole ole ratkaissut miten niihin suhtautua. Minulta kysytään, miten koen ”naissäveltäjänä” olemisen tai pyydetään osallistumaan johonkin paneeliin, tutkimukseen tai teoshakuun nimenomaan naistaiteilijan roolissa. Myös tämän blogitekstin kirjoittaminen on saanut alkunsa tällaisesta yhteydenotosta. Yhteydenotot ja niistä seuraava julkisuus ovat sinänsä ihan positiivisia asioita. Uskon että kysyjät ovat vilpittömän uteliaita ja haluavat vain tuoda säveltäviä naisia esiin. Syystä tai toisesta yleensä kuitenkin ärsyynnyn näistä yhteydenotoista ja jätän osallistumatta. Tällä nimenomaisella kerralla päätin osallistua. Jos AVAV-esityksen tekijät laittavat itse itsensä likoon ja pohtivat naisena olemista taiteen kentällä, niin miksen minäkin tarttuisi härkää sarvista ja pohtisi?

Miksi ärsyynnyn, kun minua pyydetään julkisesti käsittelemään taiteilijuutta naisnäkökulmasta tai osallistumaan johonkin naissäveltäjänä? Suurin syy lienee se, että silloin koen minut laitettavan lokeroon, jota en ole itse valinnut. Lokeroihin liittyy äänensanomattomia oletuksia ja ennakkoluuloja. Jotkut oletuksista saattavat pitää paikkansa, jotkut eivät. Sukupuoli on toki yksi rakennuspalikka identiteetissä ja identiteetti puolestaan on tärkeä ammennuksen lähde taiteilijan työssä. Sukupuoli ei kuitenkaan ole ainoa tai välttämättä tärkein osa taiteilijaidentiteettiä. Se on aivan yksilökohtaista. Kun minuun otetaan yhteyttä nimenomaan naistaiteilijana, muut ikään kuin päättävät puolestani, että sukupuoli on identiteettini olennaisin osa. Omassa identiteetissäni koen sukupuolen lisäksi tärkeiksi asioiksi vaikkapa sen, että olen kasvanut suurperheessä ja muuttanut useasti lapsena. Ne ovat asioita, jotka ovat muovanneet minua sellaiseksi kuin nyt olen. Sukupuoli on helppo syy ottaa yhteyttä. Se on laiskan valinta ottaa yhteyttä. Jos sukupuoli unohdetaan, joudutaan oikeasti ottamaan ennakkoon selvää, millainen ihminen on kyseessä ja mitkä hänen kiinnostuksen kohteensa ovat.

Olen nainen ja säveltäjä ja siten edustan vähemmistöä edelleen miesvaltaisen säveltäjäkunnan sisällä. Joskus tuntuu siltä, että minulle yritetään sukupuoleni perusteella antaa jonkinlaista esitaistelijan ja naisten oikeuksien ajajan roolia. Oletetaan että säveltävänä naisena minulla olisi vahva agenda tai ainakin mielipide liittyen säveltäjien sukupuolijakaumaan. Kun minuun otetaan yhteyttä ja kysytään mielipidettäni naistaiteilijana, jään pohtimaan otettaisiinko minuun samalla lailla yhteyttä, jos aiheena olisi esimerkiksi moderni musiikkiteatteri? Vai onko minun nimeni listalla kohdassa, jossa lukee erityisosaamisen kohdalla: nainen, ota yhteyttä naiseuteen liittyvissä asioissa. Se mikä hiertää ei niinkään siis ole se, että minuun otetaan yhteyttä sen vuoksi että olen nainen ja taiteilija. Harmillista on se, että minuun otetaan yhteyttä lähes ainoastaan silloin kun naiseus on olennaista. Otetaanko säveltäjänaisiin yhteyttä monenlaisten mielenkiintoisten aiheiden tiimoilta? Tilataanko säveltäjänaisilta teoksia, joissa voi kunnianhimoisesti kokeilla ja ottaa riskejä? Vai riittääkö konserttien ja festivaalien taiteellisille johtajille se, että naisilta on ylipäänsä jokin teos mukana, niin että ohjelman naiskiintiö on täytetty?

Takaisin Eiran jugendtalon harjoitussaliin. Burleskitaiteilija Armi Von Vepista näkyy vain jalat polvista alaspäin, muun kehon peittää valtavat siniset strutsinsulkaviuhkat. Ne värisevät rytmikkään viehkosti yhtyeen soittaessa keskiaikaista tanssia rummuniskuineen. Sopraanot Milla Mäkinen ja Anna-Maija Oka laulavat Neitsyt Mariaa ylistävää laulua teorbin, viola da gamban ja nokkahuilujen säestyksellä. Unde, o suavis virgo, in te non deficit ullum gaudium. Hec omnia Eva contempsit. Nunc autem laus sit Altissimo. // Siksi, oi lempeä neitsyt; sinusta ei puutu iloa. Tämän kaiken Eeva hylkäsi. Nyt ylistys korkeimmalle! Ihailen burleskitaiteilija Armi Von Vepin taitoa olla luontevasti naisena, oman kehonsa kanssa yleisön edessä. Aivan kuin lavalla hän olisi täysin vapaa muiden ajatuksista ja oletuksista. Naisena oleminen ja sen tutkiminen tuntuu olevan hänen työskentelynsä perusta, asia, josta voi ottaa ja ammentaa. Voisinko minä oppia tästä luontevuudesta jotain? Ammentaa vastaavalla tavalla naiseudesta ja käyttää sitä materiaalina taiteessani aiheena muiden joukossa? Tai käsitellä tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä julkisesti ilman sen suurempaa kipuilua. Entä jos vähemmistön edustaminen olisikin positiivinen voimavara?

AVAV-teoksessa käsitellään naiseutta ilman valmiita vastauksia ja teoksen innoittamana naiseuden kysymyksiä voidaan pohtia monelta kannalta. Teoksessa naiseus ei näyttäydy päällekäyvänä tai aggressiivisena. Ehkä tämä liittyy siihen, että teoksen tekijät ovat itse kaikki naisia. Naiset pohtivat naiseuden rajoja toistensa kanssa, naisten kesken. En myöskään löydä AVAV-teoksesta nais-mies vastakkainasettelua tai miesten syyllistämistä. Aggressiivisuus ja vastakkainasettelu ovat asioita joihin naiseutta käsittelevä taide ja tasa-arvoa edistävät ryhmät joskus syyllistyvät. Ne ovat myös syitä siihen, miksi en ole ottanut säveltävien naisten oikeuksien esitaistelijan roolia omakseni. Tällä hetkellä koen itselleni parhaaksi tavaksi edistää tasa-arvoa nykymusiikin kentällä toimimalla esimerkkinä. Se riittää, että itse sävellän. Toivoakseni.

AVAV-harjoituksen päätyttyä jäämme keskustelemaan esityksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Pohdimme yhdessä, miten paljon monipuolisemmin burleskitaiteilija voi käyttäytyä lavalla kuin vaikka klassisen musiikin laulaja. Milla Mäkinen kommentoi naisena olemisen ristiriitaisuutta oopperamaailmassa: ”toisaalta naislaulajan odotetaan olevan seksikäs, mutta ei saa olla liikaakaan Jos on liian avoin kaula-aukko, niin sitä ei katsota hyvällä”. Ave Virgo, Ave Vos -esityksen harjoitusten jälkeen on - nyt tulee jo toinen tässä kirjoituksessa esiintynyt trendisana - voimaantunut olo. Ei positiivisen ajattelun tavalla yltiömäisen pinnistelty olo, vaan aidon inspiroitunut ja vuorovaikutteisen rennon voimaantunut olo. Esityksen seuraamista ja keskustelua voisi pitää jopa terapeuttisena kokemuksena. Ihanaa kun näistä kipukohdista voi keskustella. Siihen Ave Virgo Ave Vos tarjoaa oivan alustuksen.

[avevirgoavevos-blog]

Jälkipuintia n:o 2

Yleisöpalaute Kirjoittaja: Vuokko Hosia

9.9.2018 Ave Virgo, Ave Vos -esityksen synnyttämiä poukkoilevia hajamietteitä

Mitä ehkä odotin? Mitä minulle tuli mieleen? Näihin kahteen kysymykseen yritän vastata.

Lähdin konserttiin, niin kuin aina lähden, ilman ennakko-odotuksia ja ilman tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Sattumoisin olin juuri pari viikkoa aiemmin tutustunut muutamiinBarbara Strozzin säveltämiin kappaleisiin. Toki tunnen Claudio Monteverdin ja Hildegard Bingeniläisen musiikkia – vanha ja barokkimusiikki kun ovat suosikkejani. Tiesin siis saavani kuulla mielimusiikkiani, vaikkakin ennestään minulle tuntemattomia kappaleita. Tiesin odottaa Detrituksen taitavia laulajia ja soittajia, joita olen ennenkin kuullut. En tiennyt, mitä odottaa Armi Von Vepiltä.

Vanha musiikki on sävelletty useimmiten uskonnollisiin tarkoituksiin, kirkossa esitettäväksi. Siksi siitä välittyy sakraalinen henki, syntyy pyhyyden kosketus. Burleskia tai neoburleskia en ole elävänä esityksenä koskaan nähnyt. Oli mielikuvia mutta niukasti tietoa: jotain hulvatonta, liioittelevaa, yllättävää, ylhäistä ja alhaista sujuvasti sekoittavaa, eroottistakin striptiisia.

Burleskiin liittyvää komediaa, parodiaa, leikkisyyttä jäin kaipaamaan. Armi Von Vepin burleskiesitys oli hillitty, elegantti, melkein häveliäs. Mainio oivallus oli nännistä purkautuva valkoinen lanka, jota riitti ja riitti: neitsytäidin ehtymättömästi vuotava rintamaito.

Eniten mietin koko esityksen keskeistä teemaa. Miksi Neitsyt Maria? Toki se kerrottiin: kaikki Neitsyt Marialle omistettu musiikki ja muu taide. Runsaan vuoden ajan käydyt koskemattomuus- eli metoo-keskustelut tulevat väistämättä osaksi jatkumoa: neitsythän on käsin koskematon. Useimmille evankelis-luterilaisessa miljöössä kasvaneille Neitsyt Maria on etäinen hahmo. Uuden testamentin kertomukset enkelin ilmestymistä Marialle ja Marian neitseellistä sikiämistä kuuluvat kristinuskon keskeisten kertomusten kaanoniin ja siten länsimaiseen kulttuuriin. Meille sekulaaristuneille ei Neitsyt Maria ole elämässämme läsnä eikä olemassa.

Länsimainen musiikki ja erityisesti kirkkomusiikki on vuosisatojen ajan hyödyntänyt Neitsyt Mariaa. Eikä vain neitsyttä vaan myös äiti-Mariaa. Marialla on kaksi toisilleen vastakkaista roolia, jotka elävät rinnakkain vaikkeivät todellisuudessa voikaan toteutua yhdessä ja samassa ihmisessä, neitsyt kun ei voi olla äiti. Esityksessä oli vahva kontrasti: toisaalta hillityt, lähes nunnamaisen eleettömät, musta-asuiset soittajat ja toisaalta eläväinen, lihainen, sulavasti liikehtivä, koristeellisissa asuissa estradille ilmestyvä, yleisöön viekoittelevasti kontaktia ottava Armi Von Vep.

Konserttiesityksen yksi lähtökohta saattoi olla musiikin ja liikkeen dikotomia. Itse konsertissa kuitenkaan ei ollut vastakkainasettelua, vaan laulu ja soitto ja performanssi täydensivät toisiaan.

Sakraalisen ja profaanin yhdistäminen siten, että profaani, epäpyhä muuttui pyhäksi ja oli pyhää: neoburleskin Neitsyt Maria -hahmot, odottava Maria, maitoa vuotava Maria, valkoasuinen morsian-Maria, strutsinsulkainen häveliäs vilauttaja-Maria, näyttäytyivät kurinalaisina, itsensä tiukasti hallitsevina nuorina naisina, jotka myös päättävät omasta ruumiistaan. Ja niin lensi kultainen pyhimyssädekehä lattialle.

Vaikka profaani ja sakraalinen ovat vastakkaisia, Ave Virgo -esitys ei pyrkinyt vahvistamaan eikä tukemaan vastakkainasetelua. Hyvin luonnollisesti, melkeinpä orgaanisesti laulu ja musiikki ja Armi Von Vepin performanssi olivat samaa kokonaisuutta ja esittelivät, kehittelivät ja käsittelivät yhteistä Netsyt Maria -teemaa eri keinoin paralleelisti tai vuorovetoisesti.

[avevirgoavevos-blog]

Jälkipuintia n:o 1

Yleisöpalaute Kirjoittaja: Marianna Haapakoski

Tulin teatteri Universumiin hieman hämmentynein mielin, sillä en oikeastaan halunnut katsella burleskia ensinäkemääni enempää. Tulin, koska halusin yrittää ymmärtää mitä Ave Virgo, Ave Vos -projektin tekijöillä on sydämellään. En tiedä ymmärsinkö, mutta olin kuulolla ja katselinkin, ihmettelin ja tutkistelin omaa sydäntäni.

Maria. Jeesuksen äiti. Ihmeellinen nöyrä Maria, joka vastaa Herran enkelin käsittämättömään ilmoitukseen Jumalan Pojan synnyttämisestä sanoen: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. (Luuk. 1:38). Hän on minun silmissäni kaunein mahdollinen nainen. Ihmeellinen ja esimerkillinen kuuliaisuudessaan. Rohkea ja voimakas Jumalan armosta, ei omasta tahdostaan. Samalla tavalla ihmeellinen kuin Betanian Maria Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän, joka piti Herransa puheen kuuntelemista tärkeämpänä kuin vieraiden palvelemista, ja jolle Kristus itse antoi tunnustuksen: Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois. (Luuk. 10:42). Myös Magdalan Maria rakasti Jeesusta sydämestään, eikä syyttä: Jumalan Poika oli ajanut hänestä ulos seitsemän pahaa henkeä (Mark. 16:9). Kuinka kaunista muuten on se, miten Jeesus puhuttelee eroikäväänsä itkevää Magdalan Mariaa tyhjän haudan ulkopuolella puutarhassa kysymällä: Mitä itket nainen? (Joh. 20:15). Ehkä kauneinta mitä mies voi naiselle sanoa.

Marioiden kauneus välittyy Sanassa, joka heistä on kirjoitettu. Sana sytyttää sen ennemmin kuin kuva. Sanan kauneus on varmasti vaikuttanut myös siihen, millaisia kuvia neitsyt Mariasta on halki aikojen tapailtu. Eivät ne ole Maria, vaan ihmisten kokemuksia Mariasta. Kokemuksessa omat fantasiat, toiveet ja pelot, sekoittuvat herkästi todellisuuteen, ja kuva kertoo tekijästään vähintään yhtä paljon kuin kohteestaan. Tunnistaisiko kuvan tekijä todellisen Marian, jos hän tulisi arjessa vastaan? Sen talliin synnyttäneen köyhän ihmisen, tavallisen äidin, joka ihmisenä ei ymmärtänyt Jumalan salaisuuksia eikä siis varmasti poikaansakaan sen enempää kuin ihminen voi salattua ymmärtää. Ei hän tosiaan välttämättä ollut inhimillisesti ajatellen kaunis. Ehkä häneen sopivat jossain määrin samat sanat, joilla Jesaja kuvaa Jumalan Pojan ulkomuotoa: Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. (Jes. 53:2-3). Raamatun Marioiden kauneus on minulle Pyhän Hengen kokemisen valoa, katseen kirkkautta ennemmin kuin kehon kauneutta. Se on kohtaamisessa jaettua yhteyttä itseä suurempaan, eikä siinä ole mitään omaa. Neitsyt Marian palvominen ikuisena neitsyenä ja Pyhänä Jumalanäitinä vie huomion Jumalan Pojasta ihmiseen ja alkaa näyttäytyä ihmisfantasioiden palvontana. Onko Burleski-Maria kannanotto tuota epäjumalan palvomista vastaan?

Minusta Marian neitsyydessä ei ole mitään erityisen korostamisen tarvetta. Pyhästä Hengestä sikiäminen on todellinen Jumalan ihme, mutta melkein yhtä ihmeelliseltä tuntuu miehen ja naisen yhtymisessä tapahtuva sikiäminen. Se on paljon tavallisempaa, mutta kuitenkin lähes käsittämätöntä. Marian neitseestä sikiäminen osoittaa ennen kaikkea sen, miten ihmisille mahdoton asia on Jumalalle mahdollinen. Yhtä lailla oli ihmisten silmissä mahdotonta, että Marian sukulainen Elisabet saisi miehensä Sakariaan kanssa vielä vanhoilla päivillään Johannes Kastajan. Jumala lähetti enkeli Gabrielin kasvojensa edestä kertomaan tästäkin ihmeestä Marialle muun ilmoituksen yhteydessä: Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. (Luuk. 1:36).

Burleski-Maria oli itse asiassa lopulta aika liikuttavaa katseltavaa. Ei se pahalta tuntunut, muttei myöskään erityisen kiehtovalta. Lähinnä hämmentyneenä mietin sitä, miksi naiset tarvitsevat burleskia ja toisten naisten hyväksyvää katsetta yleisön edessä tapahtuvassa riisuutumisesityksessä voimaantuakseen. Eroottisuus on merkittävä lahja ihmisen elämässä, mutta uskon että sen kaunis tarkoitus ilmenee syvimmin miehen ja naisen suhteessa yksityisenä salaisuutena vaalittuna yhteydessä Jumalan rakkauteen. Kainous ja siveys ei ole nykyään erityisen muodikasta, mutta minusta hyvin rohkeaa, kaunista ja kunnioitettavaa niin miehessä kuin naisessa. Jotain on ensin särkynyt ihmisten välillä, miesten ja naisten välillä, vanhempien ja lasten välillä, ihmisen ja Jumalan välillä, kun tarvitaan voimaantumista. Ja voimaantumistahan tässä maailmassa todella tarvitaan. Rakkauden vajeessa me huudamme (tai kuiskaamme tai kiellämme, jos pelottaa) nähdyksi tulemista, ymmärrystä ja syliä.

Oli muuten ihana se kohta, kun Maija Lampela soitti viola da gambaa konsertin keskivaiheilla ja muuta ei ollut. Liekö ollut maalliseen vai taivaalliseen tarkoitukseen sävellettyä, en tiedä, mutta herkästi esitettyä se oli. Toivottavasti ei sentään ollut se aneiden siunaamiseen käytetty hymni! Tai jos olisikin ollut, niin tällä kertaa paremmassa yhteydessä. Vai oliko? Kaipasin Universumin pimeässä huoneessa näkymää ulos. Katselin kattoon ja olin näkevinäni tähtiä siellä. Tarkemmin tutkittuna ne paljastuivat repeilevän kattomaalin riekaleiksi.

[avevirgoavevos-blog]

AVE VOS!

Paitsi että ”Burleski-Maria” projektimme on kanonisoitu kollektiivisen viisauden grammataan internetiin, siitä on myös tanssittu, laulettu ja soitettu ensimmäiset koepalat pienelle yleisölle, yhteistyökumppaneille ja continuo -tutkintolautakunnalle viime perjantaina, 13.4.2018.

Kiitos paikalla olleille palautteesta ja jakamistanne ajatuksista.

Julkaisemme tässä blogissa erityyppisiä Neitsyt Mariaan, naiseuteen, naistaiteilijuuteen, äitiyteen, klassisen musiikin ja burleskin maailmaan, ennakkoluuloihin ja ennakkoluulottomuuteen liittyviä tekstejä enimmäkseen vierailija -kirjoittajilta. Ennen kuin päästämme vieraat ääneen, pohjustan juttusarjaa ajatuksilla siitä, mistä Ave Virgo, Ave Vos - projektissa on kysymys minulle ja ymmärtääkseni myös muille sen tekijöille.

AVAV on totutun kyseenalaistamista monella tasolla. Se haastaa esiintyjät ja toivottavasti myös yleisön ajattelemaan sekä naista taiteen kohteena ja tekijänä että klassisen musiikin konserttia kantaaottavana konseptina. Ave Virgo Ave Vos on paitsi ikimuistoinen taide-elämys(!), myös ajatusten herättäjä - ehkä ärsyttävälläkin tavalla. Haluamme tietää, miltä yleisöstä tuntuu, kun taide haastaa nauttijansa ottamaan kantaa: Sekä naisasiakysymyksiin, että siihen, mikä on konserttitilanteen ”oikeaa” käyttöä.

Neitsyt Marian, Pyhän Jumalanäidin ja hurskauden täydellisen ilmentymän yhdistäminen yhteiskunnallisiin teemoihin ja burleskitaiteeseen on toki pieni riskinotto. Varmasti löytyy lähimmäisiä, joille moinen on kauhistus. Kokeilemme kepillä jäätä: miten Neitsyt Mariaa saa taiteessa kohdella, ketä oikeastaan kohtelemme, kun käsittelemme Neitsyt Mariaa taiteessa? Ketä me, Detritus & Armi Von Vep kohtelemme AVAV-projektissamme ja miten?

AVAV -tutkimuskysymyksiä

Kuinka kaukana länsimaisen taiteen tuntema Neitsyt Maria on siitä pikkutytöstä, josta raamattu puhuu?

Milloin ja miksi etäisyys on syntynyt?

Millainen on taiteen tuntema nainen ja voiko käsityksemme hänestä olla yhtä omatekoinen kuin Neitsyt Maria -kuvamme?

Mitä Neitsyt Maria -myytin määrittelemään ”hyvän naisen” kuvaan liittyy ja mitä sille tapahtuu, jos Maria-kuvaan kajotaan?

Palveleeko Neitsyt Marian palvonta hänen, Jumalan vai palvojan itsensä tarkoituksia? Kenen tarkoituksia palvelee taiteen naiskuvan suodattuminen Maria-kultin läpi?

Muuttuisiko tämän päivän naisen malli, jos näkisimme Marian nykykontekstissa: teiniäitinä, joka saa näkymättömän isän lapsen?

Jos Pyhä Jumalanäiti voi olla Burleski-Maria, mitä muuta hän voisi olla?

Millaisena naista ei haluta nähdä taiteessa? Miksi?

Vaikka maailma muuttuu, jokin pysyy: vaikka naisen nykyään kuuluu olla vahva ja itsenäinen, viattomuuden ja neitsytmariamaisuuden ihannointi ja romantisointi taiteessa pysyy. Ja vaikka tasa-arvosta puhutaan paljon ja joissain yhteyksissä sen toteutumisessa ollaan pitkällä, puhutaan edelleen naistaiteilijoista, naissäveltäjistä, naiskirjailijoista ja naisfilosofeista – naiset itsekin puhuvat.

Onko naismuusikko lavalla enemmän sukupuolensa edustaja kuin miesmuusikko? Onko hän enemmän sukupuolensa edustaja kuin muusikko?

KAISAMAIJA ULJAS

Työryhmä 13.4.2018 Koneen Säätiön Kammarissa continuo -tutkinnon ja AVAV-demon jälkeen. Vasemmalta: Kaisamaija Uljas, luuttu ja konseptisuunnittelu; Milla Mäkinen, laulu; Armi Von Vep, burleskitaide; Anna-Maija Oka, laulu; Sini Vahervuo, nokkahuilut; Maija Lampela, viola da gamba