#ben rich

[kramlabs]

The SR-71 leaked.

A lot.

H/T: Link

:::

[lovesinistra]

[thereyouarewhereveryougo]

Excerpt from “Skunk Works” by Ben Rich.

I’ve been reading this book for the 2nd time and found this section especially comical.

Lt. Colonel William Burk Jr. (Air Force pilot) In the fall of ’82

I flew from Mildenhall on a mission over Lebanon in response to the Marine barracks bombing. President Reagan ordered photo coverage of all the terrorist bases in the region. The French refused to allow us to overfly, so our mission profile was to refuel off the south coast of England, a Mach 3 cruise leg down the coast of Portugal and Spain, left turn through the Straits of Gibraltar, refuel in the western Mediterranean, pull a supersonic leg along the coast of Greece and Turkey, right turn into Lebanon and fly right down main street Beirut, exit along the southern Mediterranean with another refueling over Malta, supersonic back out the straits, and return to England.

Because Syria had a Soviet SA-5 missile system just west of Damascus that we would be penetrating (we were unsure of Syria’s intentions in this conflict), we programmed to fly above eighty thousand feet and at Mach 3 plus to be on the safe side, knowing that this advanced missile had the range and speed to nail us. And as we entered Lebanon’s airspace my Recon Systems Officer in the rear cockpit informed me that our defensive systems display showed we were being tracked by that SA-5. About fifteen seconds later we got a warning of active guidance signals from the SA-5 site. We couldn’t tell whether there was an actual launch or the missile was still on the rails, but they were actively tracking us. We didn’t waste any time wondering, but climbed and pushed that throttle, and said a couple of “Hail Kellys.”

We completed our pass over Beirut and turned toward Malta, when I got a warning low-oil-pressure light on my right engine. Even though the engine was running fine I slowed down and lowered our altitude and made a direct line for England. We decided to cross France without clearance instead of going the roundabout way. We made it almost across, when I looked out the left window and saw a French Mirage III sitting ten feet off my left wing. He came up on our frequency and asked us for our Diplomatic Clearance Number. I had no idea what he was talking about, so I told him to stand by. I asked my backseater, who said, “Don’t worry about it. I just gave it to him.” What he had given him was “the bird” with his middle finger. I lit the afterburners and left that Mirage standing still. Two minutes later, we were crossing the Channel.

[weveneverbeenalone]

Sometimes it is good to be reminded.

[kramlabs]

““Overnight, however, he apparently had second thoughts, or did some textbook reading on his own, and at the next meeting he turned to me as the first order of business. “On the black paint,” he said, “you were right about the advantages and I was wrong.” He handed me a quarter. It was a rare win. So Kelly approved my idea of painting the airplane black, and by the time our first prototype rolled out the airplane became known as the Blackbird. Our supplier, Titanium Metals Corporation, had only limited reserves of the precious alloy, so the CIA conducted a worldwide search and, using third parties and dummy companies, managed to unobtrusively purchase the base metal from one of the world’s leading exporters—the Soviet Union. The Russians never had an inkling of how they were actually contributing to the creation of the airplane being rushed into construction to spy on their homeland.” ― Ben R. Rich, Skunk Works: A Personal Memoir of My Years of Lockheed

“We became the most successful advanced projects company in the world by hiring talented people, paying them top dollar, and motivating them into believing that they could produce a Mach 3 airplane like the Blackbird a generation or two ahead of anybody else. Our design engineers had the keen experience to conceive the whole airplane in their mind’s-eye, doing the trade-offs in their heads between aerodynamic needs and weapons requirements. We created a practical and open work environment for engineers and shop workers, forcing the guys behind the drawing boards onto the shop floor to see how their ideas were being translated into actual parts and to make any necessary changes on the spot. We made every shop worker who designed or handled a part responsible for quality control. Any worker—not just a supervisor or a manager—could send back a part that didn’t meet his or her standards. That way we reduced rework and scrap waste. We encouraged our people to work imaginatively, to improvise and try unconventional approaches to problem solving, and then got out of their way. By applying the most commonsense methods to develop new technologies, we saved tremendous amounts of time and money, while operating in an atmosphere of trust and cooperation both with our government customers and between our white-collar and blue-collar employees. In the end, Lockheed’s Skunk Works demonstrated the awesome capabilities of American inventiveness when free to operate under near ideal working conditions. That may be our most enduring legacy as well as our source of lasting pride.” ― Ben R. Rich, Skunk Works: A Personal Memoir of My Years of Lockheed

[kramlabs]

UFO = Un Funded Opportunities

Previously: https://www.tumblr.com/kramlabs/176171994101/overnight-however-he-apparently-had-second

And https://www.tumblr.com/kramlabs/624700470565519360/projects-that-were-what-the-late-skunk-works-boss

[eksopolitiikka]

Breakaway-sivilisaatio ja salainen avaruusohjelma

Breakaway-sivilisaatio ja salainen avaruusohjelma

Tämä on Ed Komarekin eksopolitiikasta kirjoittaman kirjan kolmas luku. Johdantoluku löytyy täältä. Ensimmäinen luku täältä. Toinen luku täältä.

“Meillä on jo keinot matkustaa tähtien välillä, mutta nämä teknologiat on lukittu mustiin projekteihin, ja vaatisi Jumalan väliintuloa saada ne koskaan ulos ihmiskunnan hyödyksi... Kaiken mitä voitte kuvitella, osaamme jo tehdä... On olemassa kahdenlaisia UFOja -- niitä joita me rakennamme, ja niitä joita he rakentavat. Me opimme sekä törmäystiedoista että todellisista 'käsin tehdyistä'... Hallitus tiesi, ja vuoteen 1969 asti se osallistui aktiivisesti tuon tiedon hallinnointiin. Vuoden 1969 Nixonin 'puhdistuksen' jälkeen hallinnosta vastasi kansainvälinen johtokunta yksityisellä sektorilla.” -- Ben Rich, Lockheed Skunk Worksin entinen johtaja

“Todellinen uhka tasavallallemme on näkymätön hallitus, joka jättiläismäisen mustekalan tavoin levittäytyy koko limaisen pituutensa mitassa kaupunkimme, osavaltiomme ja kansakuntamme ylle... Mustekalan kärjessä ovat Rockefeller-Standard Oil -intressit ja pieni ryhmä vaikutusvaltaisia pankkiiriliikkeitä, joita kutsutaan yleisesti kansainvälisiksi pankkiireiksi ja jotka käytännössä johtavat Yhdysvaltain hallitusta omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.” -- New Yorkin entinen pormestari John Hylan vuonna 1922

Richard Dolan, joka on kirjoittanut teoksen UFOs and the National Security State 1&2, keksi termin ’Breakaway-sivilisaatio’ kuvaamaan erikseen kehittyvää salattua, teknisesti kehittynyttä ihmisyhteisöä, jonka triljoonien dollarien arvoiset resurssit on imuroitu pois isäntäyhteiskunnastamme. Tämä hyvin itsevaltainen, jopa fasistinen eliittiyhteiskunta käyttää pelkoa, ahneutta ja pelottelua, jopa murhia, pysyäkseen näkymättömissä isäntäyhteiskunnalleen, ja kaikki tämä kansallisen turvallisuuden varjolla. [39]

Kaikki tähän irtautuvaan sivilisaatioon liittyvä on luokiteltu vähintään huippusalaiseksi, ja siihen on pääsy vain tiedonsaantitarpeen ja erityisohjelmien (SAP:t) kautta. Vaikka suuri osa Breakaway-sivilisaatiosta on keskittynyt Yhdysvaltoihin, se on integroitunut liittolaishallituksiin ympäri maailmaa. Presidentti Eisenhower kutsui sitä sotateolliseksi kompleksiksi jäähyväispuheessaan juuri ennen virkakautensa päättymistä ja varoitti, että se oli irtautumassa perustuslaillisesta valvonnasta.

Jos todella ajattelee asiaa, niin erityisopetus, joka perustuu tarpeelliseen tietoon, on sitä, miten plantaasin orjanomistaja kontrolloi orjiaan, kouluttamalla heitä juuri sen verran, että he pystyivät tekemään työnsä, mutta ei enempää. Jos heitä koulutettaisiin pidemmälle kuin on tarpeen, se johtaisi kapinaan. Vanha plantaasijärjestelmä edisti orjien tietämättömyyttä yhdessä pelkoon, pelotteluun ja palkitsemiseen perustuvien valvontamenetelmien kanssa. Uskon, että Uusi Maailmanjärjestys (NWO), sellaisena kuin sotateollisen kompleksin eliitin globalistit sitä visioivat, on vain hienostuneempi versio vanhasta feodaaliyhteiskunnasta, joka on tuotu uudelleen nykyaikaan.

NWO:n palkkaorjia ei ohjata ruoskalla tai ruoan epäämisellä kuten ennen, vaan paperirahan ja joukkotiedotusvälineiden luomisen ja hallinnan avulla. Rahaa luodaan ja jaetaan yksityisten keskuspankkien kautta, jotka on naamioitu liittovaltioksi, lähes kaikissa maailman maissa. Kanadan entinen puolustusministeri Paul Hellyer piti erittäin hyvän puheen nimeltä ”Globaali petos, globaali toivo”, jossa selitetään hienostunut valvontamekanismi ja sekaan lipsahtaa jopa hieman ET-tietoa. [40]

Selitin tämän kirjan johdannossa, että ajatuksessa eliitin irtautuvista sivilisaatioista ei pitäisi olla mitään yllättävää. Humanistinen menneisyys on täynnä tapauksia, joissa yhteiskunnan hallitseva eliitti on avoimesti ylläpitänyt elintasoa ja teknologiaa, joka ylittää sen, mikä on kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Erikoista tässä tapauksessa on se, että tämä järjestelmä piiloutuu salaa kansallisen turvallisuuden varjolla ja kasvaa kuin syöpä niin suureksi, että se horjuttaa ja turmelee laillisia, avoimia ja perustuslaillisia hallituksia kaikkialla maailmassa.

Aion antaa lukijalle todisteita, jotka tukevat ajatusta siitä, että suuri osa tämän Breakaway-sivilisaation kehittyneestä teknologiasta ja sen supersalaisesta avaruusohjelmasta perustuu Maan ulkopuolisen teknologian takaisinmallinnukseen. Nämä pitkälle kehitetyt eksoottiset voimateknologiat on saatu ensin Maan ulkopuolisten maahansyöksyjen kautta ja pian sen jälkeen niin sanotuista teknologiansiirto-ohjelmista (TTP), jotka on neuvoteltu eri avaruusolentojen sivilisaatioiden välillä, mukaan lukien Pitkät Valkoiset ja Harmaat. Tällaiset neuvottelut edellyttävät suurlähetystöjä ja suurlähettiläitä, ja muistan Charles Hallin sanoneen, että hänen naisopettajansa 1960-luvulla oli ”suurlähettilään tytär”.

Tämä sotateollinen kompleksi on todellinen syy siihen, että UFOjen ja avaruusolentojen peittely on kestänyt niin kauan, koska mukana olevat yhtiöt hyötyvät suunnattomasti pitämällä yllä monopolia avaruusolentoihin pääsyssä tai tukahduttamalla eksoottisia halpoja energiatekniikoita, jotka tekisivät fossiilisten polttoaineiden teollisuudelle lopun liiketoiminnasta. Kutsun tätä liittoutuneiden erityisintressien löyhästi sidottua konglomeraattia muukalaisresurssien kartelliksi, joka on hyvin tärkeä osa globalistien rikollisten yritysten kokonaisverkostoa.

Ilmailuinsinööri Bill Uhousen ja Ben Richin mukaan tämä kartelli irrotettiin MJ12-järjestöstä Nixonin hallinnon puhdistuksessa 1960-luvulla. Seuraavat lainaukset Bill Uhousen aineistosta tarjoavat kiehtovan kuvan siitä, miten hänen mukaansa satelliittihallitus toimii. Kuten näistä lainauksista voi nähdä, Nixon jätti synkän jäljen yhteiskuntaan myös tällä alalla. Tässä varhaisessa raportissa Billin nimi oli Jarod, mutta myöhemmin avaruusolentoa, jonka kanssa hän työskenteli, kutsuttiin J-Rodiksi. Bill Uhouse toteaa:

”Tämän sosiaalisen rakenteen toiminnan ymmärtäminen on kuin yrittäisi ymmärtää jonkin aasialaisen kulttuurin tiiviin perheen sisäisiä suhteita.” ”Jos jokin osa-alue vaikuttaa epäilyttävältä, hän kysyy siitä pomoltaan, joka sanoo joko ’okei’ tai ’lykätään sitä hetkeksi’.” Esimerkiksi hänen pomonsa sanoi, että oli ok mainita Nixon satelliittihallituksen perustajana, koska ’Nixon on kuollut’. Sääntöjen mukaan pelaaminen on Jarodille hyvin yksinkertaista. Hän ei työskentele minkään sääntökirjan tai turvallisuusluokitusjärjestelmän mukaan.”

”Jarod sanoo, että satelliittihallitus elää omien lakiensa mukaan, täysin erillään tavanomaisesta hallituksesta lukuun ottamatta rajapintaa armeijan kanssa. Se ei ole minkään muun viraston valvonnassa, joten sen ei tarvitse noudattaa muiden virastojen turvallisuusmääräyksiä. Se, että Jarod saa puhua, näyttää viittaavan siihen, että siihen on saatu lupa esimiestä korkeammalta tasolta, mutta ehkäpä sana johdolta ilman paperitöitä riittää tekemään jostakin asiasta salaisen tai ei-salaisen. Turvallisuus voisi olla sekä tunkeilevampaa kuin missä tahansa tavanomaisessa puolustusohjelmassa että epävirallisempaa niille, jotka ovat tottuneet rakenteeseen. Ajatelkaa erityisolosuhteita….”

”Tämä virasto erotettiin muusta hallinnosta yli 40 vuotta sitten. Näin ollen sillä olisi ollut mahdollisuus kehittyä omalla tavallaan ja mukautua aihepiirin ainutlaatuisiin vaatimuksiin.” ”Organisaatio koostuu suurelta osin vanhemmista miehistä, jotka ovat työskennelleet keskenään vuosikymmeniä. Työntekijän esimies ja hänen turvamiehensä on määrätty hänelle elinikäiseksi.”

”Organisaatio on erittäin hierarkkinen, varsinkin kun otetaan huomioon siiloutus. Työntekijä raportoi vain lähimmälle esimiehelleen, ja suorat kontaktit muiden osastojen ja ylemmän johdon jäseniin ovat harvinaisia.”

Arvioni mukaan yksi tärkeimmistä Yhdysvaltain hallituksen julkaisemista asiakirjoista on Wright Pattersonin vuonna 1956 julkaisema, salaiseksi julistettu asiakirja sähkögravitaatiosta. [41] Se on tekninen, mutta se tarjoaa vahvan perustan ja pohjan teknologiselle kehitysaikataululle, joka johtaa nykyiseen salaiseen avaruusohjelmaan, joka perustuu sähkömagneettiseen ja sähkögravitaattiseen työntövoimaan ja eksoottisiin energiateknologioihin. Se sisältää myös niiden yritysten nimet, joista tuli sotateollisen kompleksin tärkeimpiä toimijoita. Olen sisällyttänyt sen kokonaisuudessaan seuraavaan lukuun, jotta se on teknisesti kiinnostuneiden saatavilla, mutta maallikko voi halutessaan ohittaa sen.

Monet tutkijat uskovat, että tämä salainen avaruusohjelma ja sen avaruuslaivasto kykenevät paitsi nopeaan matkustamiseen aurinkokunnassamme ja tukikohtiin Kuussa ja Marsissa, myös syväavaruuteen, kuten Ben Rich ensin totesi. Tämän vuoksi Kuuhun ei ole palattu avoimesti, koska 1960-luvulla NASAsta tuli vain kallis ja vaarallinen peite- ja julkisuuspropagandaoperaatio. Useat NASA:n työntekijät ovat todistaneet olleensa mukana poistamassa kaikki avaruusolentojen läsnäoloa osoittavat kuvat Maasta, Kuusta, Marsista ja jopa avaruudesta otetuista kuvista.

Tästä salaisesta avaruusohjelmasta ja irtautuvasta sivilisaatiosta, johon se on upotettu, on niin paljon todisteita, että tuskin tiedän mistä aloittaa. Ehkä paras paikka aloittaa olisi Ben Richin julkisesti ja yksityisesti ennen kuolemaansa antamat lausunnot.

Lockheedin toimari Ben Rich myöntää kuolinvuoteellaan: Avaruusolennot ovat todellisia

MUFON UFO Journalin toukokuun 2010 numerossa julkaistun artikkelin mukaan Ben Rich, ”Stealth-hävittäjä-pommikoneen isä” ja Lockheed Skunk Worksin entinen johtaja, oli julkaissut tietoja, joiden mukaan maan ulkopuoliset UFO-vierailijat ovat todellisia ja Yhdysvaltain armeija voi matkustaa tähtiin.

Se, mitä hän sanoi, saattaa olla monille uutta nykyään, mutta hän paljasti tiedot ennen kuolemaansa tammikuussa 1995. Hänen lausuntonsa auttoivat antamaan uskottavuutta raporteille, joiden mukaan Yhdysvaltain armeija on lentänyt avaruusolentoja jäljittelevillä ajoneuvoilla. Artikkelin on kirjoittanut Tom Keller, ilmailuinsinööri, joka on työskennellyt tietokonejärjestelmien analyytikkona NASAn Jet Propulsion Laboratoryssa.

“Skunk Worksin (Lockheedin salainen tutkimus- ja kehitysyksikkö) sisällä olimme pieni, erittäin yhtenäinen ryhmä, joka koostui noin viidestäkymmenestä veteraani-insinööristä ja suunnittelijasta sekä noin sadasta asiantuntija-koneistajasta ja työpajan työntekijästä. Vahvuutemme oli rakentaa teknisesti edistyksellisiä lentokoneita, joita oli vähän ja jotka olivat korkealuokkaisia ja joita käytettiin erittäin salaisiin tehtäviin.”

”Meillä on jo keinot matkustaa tähtiin, mutta nämä teknologiat ovat lukkojen takana mustissa projekteissa, ja vaatisi jumalan tekoa, että ne saataisiin koskaan ulos ihmiskunnan hyödyksi. Mitä tahansa voitte kuvitella, me osaamme jo tehdä sen.”

”Meillä on nyt teknologia, jolla voimme viedä ET:n kotiin. Ei, siihen ei mene kenenkään elinaikaa. Yhtälöissä on virhe. Tiedämme, mikä se on. Meillä on nyt kyky matkustaa tähtiin. Ensinnäkin teidän on ymmärrettävä, että emme pääse tähtiin kemiallisella käyttövoimalla. Toiseksi meidän on kehitettävä uusi käyttövoimateknologia. Meidän on selvitettävä, missä Einstein meni pieleen.”

Kun Richiltä kysyttiin, miten UFOjen työntövoima toimii, hän vastasi: ”Minäpä kysyn sinulta. Miten ESP toimii?” Kysyjä vastasi: ”Kaikki ajan ja avaruuden pisteet ovat yhteydessä toisiinsa?”.” Rich sanoi sitten; ”Niin se toimii!”

Lockheed ”Skunk Worksin” entinen toimitusjohtaja tiesi, että Roswellin Maan ulkopuoliset UFOt vaikuttivat Roswellin UFO-mallien Testor-mallisarjojen ja Yhdysvaltojen huippusalaisten lentokoneiden suunnitteluun. Coloradossa asuvan Michael Lindemanin CNI Newsin raportin mukaan suunnittelutiedot saatiin William L. ”Bill” McDonaldin toimittamista oikeuslääketieteellisistä kuvista ja lukuisista Roswellin UFOa koskevista todistajanlausunnoista.

29. heinäkuuta 1999 päivätyssä sähköpostiviestissä, joka oli ilmeisesti osoitettu Lindemanille, McDonald viittasi otteeseen keskustelusta Harold Puthoffin kanssa, joka on Yhdysvaltain erittäin salaisen ”kaukokatseluohjelman” perustaja. McDonald sanoi: ”No Hal, sinä pyysit sitä! Nyt kun Lockheedin legendaarinen insinööri ja Testor Corporationin päämallisarjojen suunnittelija John Andrews on kuollut, voin ilmoittaa, että hän henkilökohtaisesti vahvisti Roswellin avaruusaluksen ja Lockheed Martinin miehittämättömien taistelulentokoneiden (UCAV), vakoilulentokoneiden, Joint Strike Fighters -lentokoneiden ja avaruussukkuloiden suunnittelun välisen yhteyden.

Andrews oli läheinen henkilökohtainen ystävä Skunk Worksin toimitusjohtajalle Ben Richille, joka oli Skunk Worksin perustajan Kelly Johnsonin käsin valittu seuraaja ja mies, joka oli kuuluisa F-117 Nighthawk Stealth -hävittäjästä, sen ”puolikkaan tuopin” prototyypistä ”HAVE BLUE” ja huippusalaisesta F-19 Stealth Interceptorista. Ennen kuin Rich kuoli syöpään, Andrews vei kysymykseni hänelle.

1. On olemassa kahdenlaisia UFOja: niitä, joita me rakennamme, ja niitä, joita ”he” rakentavat. Opimme sekä onnettomuuslöydöksistä että todellisista ”käsin tehdyistä”. Hallitus tiesi ja vuoteen 1969 asti osallistui aktiivisesti tuon tiedon hallinnointiin. Vuoden 1969 Nixonin ’puhdistuksen’ jälkeen hallinnoinnista vastasi yksityisen sektorin kansainvälinen johtokunta.

2. Roswellin avaruusalus on inspiroinut lähes kaikkia ”biomorfisia” ilmailumalleja aina Kellyn SR-71 Blackbirdistä nykyisiin lennokkeihin, UCAV-järjestelmiin ja avaruusaluksiin.

3. Ben Rich oli sitä mieltä, että yleisölle ei pitäisi kertoa [UFOista ja avaruusolennoista]. Hän uskoi, etteivät he pysty käsittelemään totuutta — koskaan. Vasta viimeisinä kuukausina hänen taantumuksestaan hän alkoi tuntea, että ’kohdetta’ käsittelevä ’kansainvälinen yritysjohtokunta’ saattoi muodostaa suuremman ongelman kansalaisten henkilökohtaisille vapauksille Yhdysvaltojen perustuslain nojalla kuin itse Maan ulkopuolisten vierailijoiden läsnäolo.”

Lindeman lisäsi, että ”Bill McDonald sai edellä mainittuja tietoja Andrew’lta vuodesta 1994 aina heidän viimeiseen puhelinsoittoonsa joulun alla vuonna 1998.” Lindeman totesi myös: ”On myös syytä tietää, että tohtori Ben R. Rich osallistui julkiseen ilmailu- ja avaruussuunnittelijoiden ja -insinöörien konferenssiin vuonna 1993 ennen kuin hänen sairautensa valtasi hänet, jossa hän totesi — MUFONin Orange Countyn osaston johtajan Jan Harzanin ja monien muiden läsnä ollessa, että — ‘meillä’ (eli Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruussuunnittelualan yhteisöllä/sotateollisella kompleksilla) oli hallussaan teknologia, jolla ‘voimme lentää tähtiin’. Katso John Andrewsin täydellinen kirje toukokuun 2010 MUFON UFO Journalissa ja tohtori Ben Richin käsinkirjoitettu vastaus.

Lockheed Skunkworksin insinööri, USAF:n ja CIA:n urakoitsija Don Phillips vahvistaa Ben Richin lausunnot: ”Nämä UFOt olivat valtavia, ja ne pysähtyivät ja tekivät 60 asteen, 45 asteen tai 10 asteen käännöksen, ja sitten ne käänsivät välittömästi takaisin.” Apollon laskeutumisen aikana Neil Armstrong sanoo: ”Ne ovat täällä. Ne ovat aivan tuolla, ja kun katsoo noiden alusten kokoa, on selvää, etteivät ne pidä siitä, että olemme täällä.” Kun työskentelin Skunkworksissa Kelly Johnsonin kanssa, allekirjoitimme hallituksen kanssa sopimuksen, jonka mukaan tästä asiasta ei puhuta mitään.

Antigravitaatiotutkimus oli käynnissä. Tiedämme, että Roswellissa oli joitakin kaapattuja aluksia vuodelta 1947, ne olivat todellisia. Ja kyllä, me todella saimme niistä teknologiaa. Ja kyllä, me todella käytimme sitä. Tunsimme toisemme niin sanotulta näkymättömältä teollisuudelta. Voimme kutsua sitä mustaksi, syvämustaksi tai piilotetuksi.

Tietoni näistä tekniikoista ovat peräisin täältä kaapatuista aluksista. En nähnyt aluksia enkä ruumiita, mutta tunnen varmasti joitakin niistä ihmisistä, jotka näkivät ne. Ei ollut epäilystäkään, etteikö planeetan ulkopuolisia olentoja olisi ollut.

Ovatko nämä avaruusolennot vihamielisiä? Jos he olisivat vihamielisiä, he olisivat voineet tuhota meidät aseidensa avulla jo kauan sitten. Meillä on näitä käsiskannereita, jotka tutkivat kehon ja määrittelevät sen tilan. Voimme myös hoitaa samalla skannerilla.

Voin kertoa teille henkilökohtaisesti, että olemme työskennelleet niiden parissa. Ja meillä on sellaisia, jotka voivat diagnosoida ja parantaa syöpää. Yksi tarkoituksistani, joiden vuoksi perustin teknologiayritykseni vuonna 1998, oli tuoda esiin näitä teknologioita, joilla voidaan puhdistaa ilmaa ja päästä eroon myrkyistä ja vähentää fossiilisten polttoaineiden tarvetta. Kyllä, nyt on aika. Voin kertoa teille henkilökohtaisesti, että se on jo alkanut.”

Seuraavassa on artikkeli, jonka kirjoitin sen jälkeen, kun kuulin ensimmäisen kerran, että termiä Solar Warden käytetään väitettynä koodinimenä aurinkokuntamme sisällä toimivalle salaisen avaruuslaivaston osalle. Olin jo kiinnostunut Salaisesta avaruuslaivastosta ja olin kirjoittanut materiaalia siitä, mitä jo tiesin.

Tässä on mielenkiintoinen pikku pätkä, jonka Vince White, meidän eksopoliittinen runoilijamme, lähetti minulle eilen ja joka mielestäni ansaitsee tulla jaetuksi. Blogiani seuranneet tietävät, että olen käsitellyt tätä väitettyä liittoutuneiden avaruuslaivastoa joissakin artikkeleissani.

Välitetty viesti: ”Aihe: Rakas Jerry, Olen tarkistanut hieman Solar Wardenista, josta kysyit jokin aika sitten. Se on Reaganin vanhoista Star Wars -toimista syntyvän Space Fleet Carrier -ohjelmamme yleinen projektitunnus. Meillä on ilmeisesti yksi tai useampi avaruusalus, kuten lentotukialukset merellä, mutta syvällä avaruudessa, jotka tukevat avaruuspartiotoimintaamme ja joissa on amerikkalaisvalmisteisia lentäviä kiekkoja, jotka eivät tarvitse polttoainetta ja toimivat ilmaisella energialla.”

“Yhdestä avaruussukkulastamme kuvatussa STS-58-videopätkässä näkyi tällainen sieppaus, ja kyseinen kuvamateriaali tukahdutettiin välittömästi, mikä johti siihen, että sukkuloista kuvattu ilmainen video suljettiin. Gary McKinnon, englantilainen tietokonenörtti, joka asui äitinsä kanssa Lontoossa ja käytti halpaa kotitietokonetta myöhään yöllä, sanoi, että hän löysi tämän hankkeen ja että hän löysi todisteita kolmesta tällaisesta kantoraketista ja niiden nimet ja numerot ja jopa joidenkin komentajien nimet noista mustista hanketiedostoista.”

“Nyt ymmärrätte, miksi hallituksemme käyttää niin paljon rahaa ja poliittista vaikutusvaltaa luovuttaakseen kyseisen ulkomaalaisen maahamme, jotta hänet voitaisiin tuomita maassamme vaientamista ja sitten eliminointia varten. Täytyy ihmetellä, kuinka paljon kului siihen, että Englannin ylähuone saatiin suostuteltua luovuttamaan hänet meille. Terveisin, W.”

Kun olin julkaissut kaksi artikkelia Solar Wardenista, Open Minds Forumin (OM) johto lähetti minulle seuraavan viestin. Näyttää siltä, että koodinimi Solar Warden tuli ensimmäisen kerran esiin OM:ssä ennen Gary McKinnonin tapausta. Tietääkseni Gary ei tiennyt Solar Warden -nimestä.

”Saatat kokea tiedot hieman järkyttäviksi ja ymmärtämättömiksi. Rukoilen, että Kaikkivaltias pitää huolta tämän planeetan asukkaista, sillä tulevat vuodet tuovat paljon kurjuutta. Välitän tämän tiedon eteenpäin siinä toivossa, että te puolueettomana tarkkailijana varmistatte, että yleisö saa tietää totuuden.”

“Kaikki avaruusohjelmat ovat peite, joka on olemassa tämän maailman ihmisten pettämiseksi. Meillä on avaruuslaivasto, jonka koodinimi on ’Solar Warden’. Siellä oli vuonna 2005 kahdeksan alusta, jotka vastaavat lentotukialuksia, ja neljäkymmentäkolme ’suojelijaa’, jotka ovat avaruuslentokoneita. Yksi menetettiin äskettäin onnettomuudessa Marsin kiertoradalla, kun se yritti toimittaa täydennystä Marsin monikansalliseen siirtokuntaan. Tämä tukikohta perustettiin vuonna 1964 amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten yhteistyönä. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.”

“Olemme vierailleet kaikilla aurinkokuntamme planeetoilla, tietysti etäältä, lukuun ottamatta Merkuriusta. Olemme laskeutuneet Plutolle ja muutamalle kuulle. Näissä aluksissa on henkilökuntaa monista maista, ja he ovat vannoneet valan maailmanhallitukselle, joka tunnetaan myös nimellä Bilderbergiläiset. Teknologia on peräisin takaisinmallinnetuista muukalaiskiekkojen hylyistä ja toisinaan muukalaisten avustuksella.”

Mielestäni voimme alkaa rakentaa pisteitä historialliselle aikajanalle, joka alkaa vuonna 1956 julkaistun, salaiseksi julistetun Wright Pattersonin elektrogravitiikkaa käsittelevän asiakirjan erittäin vahvasta perustasta ja päättyy nykyiseen salaiseen avaruuslaivastoon. Erään erittäin tärkeän seikan on esittänyt vanhempi tutkimusinsinööri Boyd Bushman, joka työskenteli Lockheed Martinille, Texas Instrumentsille ja Hughes Aircraftille.

Lokakuussa 2011 hän esitti tutkijoille haastattelussa todisteita siitä, että jo vuonna 1959 Yhdysvaltain hallitus oli suunnitellut maan ulkopuolisen avaruusaluksen, joka käytti ydinreaktoria käyttövoimana! Tarkoitan, että tämä tapahtui kolme vuotta sen jälkeen, kun Wright Pattersonin Electrogravitics-julkaisu oli julkaistu. Lukijan ei pitäisi olla vaikea alkaa loogisesti luoda aikajanaa vuodesta 1956 vuoteen 1959 nykyiseen supersalaiseen avaruuslaivastoon. [42]

On spekuloitu ja on saatu joitakin todisteita siitä, että laivasto valvoo operatiivisesti salaista avaruuslaivastoa, jolloin tosiasia jäljittelee Star Trek -fantasiaa. On hyvin tiedossa, että laivastolla on ollut melko lailla monopoliasema pienten kompaktien ydinreaktorivoimalaitosten suunnittelussa suurten valtamerilaivastojensa aluksiin ja lentotukialuksiin. Laivaston organisaatiorakenne soveltuu hyvin suurten valtamerilaivastojen operointiin. Toisaalta ilmavoimilla on kokemusta tutkimuksesta ja kehittämisestä, testauksesta ja lentämisestä kehittyneillä avaruusaluksilla sekä asiantuntemusta avaruusalusten seurannasta ja tukikohdan tukemisesta yhdessä ilmavoimien avaruusjoukkojen kanssa.

Voisi olettaa, että ilmavoimien ja laivaston välillä on vuosien mittaan tehty jonkinlainen työjärjestely. Kuten fiktioelokuvassa Avatar, voisi olettaa, että armeija ja merijalkaväki hallitsisivat operatiivisesti maaoperaatioita salaisissa siirtokunnissa ja tukikohdissa kuussa, Marsissa ja jopa muissa aurinkokunnissa.

Toinen tärkeä kohta historiallisella aikajanalla salaisen avaruuslaivaston ja sen maailman ulkopuolisten tukikohtien ja siirtokuntien historiassa, joissa käytetään eksoottisia sähkömagneettisia työntövoimajärjestelmiä ja kompakteja ydinvoimaloita, jotka tuottavat valtavat määrät tarvittavaa sähköenergiaa, on Piney Woods -tapaus, Cash-Landrumin UFO-tapaus, joka tapahtui joulukuussa 1980. Bob Lazarin paljastusten perusteella, joita Boyd Bushman tukee nyt jossain määrin, ja jonkin verran UFO Crash at Aztec -kirjan aineiston perusteella voidaan spekuloida, että avaruusolentojen voimalaitoksia ei ole niin helppo jäljentää, joten nämä ensimmäiset alukset käyttivät sähkömagneettista ja sähkögravitatiivista voimalaitosteknologiaa.

Cash-Landrumin tapausta [43] on tutkittu hyvin, ja se on kestänyt ajan hammasta, ja se näyttää liittyneen supersalaisessa eksoottisessa avaruusaluksessa tapahtuneeseen ytimen sulamiseen. Sen ympärillä oli sotilashelikoptereita, ja se säteilytti vakavasti mukana olleet todistajat. Kolme todistajaa haastoi Yhdysvaltain hallituksen oikeuteen heidän terveydelleen aiheutuneista vahingoista, ja tapaus eteni jopa kongressin kuulemistilaisuuteen, mutta hallitus ei myöntänyt vastuutaan tapauksesta.

Jos lukija haluaa tutkia tarkemmin todisteita salaisesta avaruusohjelmasta ja avaruuslaivastosta, tässä on linkkejä erittäin uskottavien Richard Dolanin videoihin [44] ja tohtori Michael Sallan artikkeleihin Solar Warden – osa 1: [45] Osa 2: NASA:n rappio ja avaruuslaivasto. [46] Osa 3: Star Trek vs. Solar Warden – Todellinen Tähtilaivasto. [47]

Seuraavassa on muutamia linkkejä, jotka voivat olla hyödyllisiä niille, jotka ovat kiinnostuneita salaisesta avaruusohjelmasta, sen historiallisesta aikajanasta ja siihen liittyvästä teknologiasta: Boyd Bushman, Lockheed Martinin vanhempi tutkija. [48] Bob Lazarin haastattelu UFO/ET-ajoneuvosta. [49] Eversti Corso ja totuus UFOista. [50] Nellisin UFO-havaintojen tutkiminen. [51] Yksityiskohtainen kuvaus salaisesta avaruusaluksesta. [52] Astronautti Buzz Adrin kertoo UFOsta. [53] Astronautti Edgar Mitchellin lausunto. [54] Astronautti Gordon Cooper UFOista. [55]

Avaruusolentojen tukikohta Kuussa: William Rutledgen, “Apollo 20”-astronautin haastattelu

Tutkija Luca Scantamburlon kirjoittamassa artikkelissa An Alien Spaceship On The Moon [56] kuvataan väitettyä Kuun törmäystä, jossa on videokuvia ja stillkuvia muumioituneesta ihmisolennosta ja kuvia kuuhun pudonneesta avaruusaluksesta. Tämä on juuri sellainen tapaus, joka jää usein huomaamatta, koska nykyään niin monet ihmiset väärentävät avaruusolentokuvia.

Tämä tapaus erottuu edukseen, koska ei olisi helppoa väärentää niin paljon materiaalia, mukaan lukien joitakin hyvin näyttäviä kuvia hyvin säilyneestä Maan ulkopuolisesta ihmisruumiista, joka on löydetty kolmiomaisesta pudonneesta avaruusaluksesta.

Valitettavasti en voi painaa kaikkia näitä kuvia tähän kirjaan, joten lukijan on käytävä Internetissä katsomassa näitä kuvia. Tämä tapaus näyttää kestäneen aikaa, enkä löydä Internetistä mitään merkittävää näyttöä, joka todistaisi tämän tapauksen olevan huijaus. Jos lukija menee verkkoon Lucan verkkosivuille, hän näkee tästä artikkelista, että Rutledge on esittänyt paljon yksityiskohtia. Rutledge näyttää todellakin tietävän paljon väitetyistä Apollo 19:n ja 20:n salaisista kuuoperaatioista.

Olen myös huomannut Lucan sivustoa tutkiessani, että muutkin ovat tulleet vahvistamaan osia hänen tarinastaan, mukaan lukien Apollo 19:n komentaja. [57] On vaikea uskoa, että kaiken tämän todistusaineiston avulla tämä tapaus ei ole herättänyt enemmän kiinnostusta UFO/ET-yhteisössä. Debunkkerit ovat jopa nähneet vaivaa tämän tapauksen kumoamiseksi Wikipediassa yksinkertaisesti väittämällä, että kyseessä on huijaus, eikä todellista todistusaineistoa ole juurikaan.

Jos tämä tapaus ei ole huijaus ja on todellinen ja Rutledge on oikeassa siinä, että tämä Mona Lisaksi kutsuttu muumioitunut avaruusolennon ruumis on hyvin vanha, se viittaa siihen, että mega-ihmisen juurirodut ovat hyvin vanhoja. Aiemmin olin ajatellut miljoonia vuosia, mutta jos Rutledge on oikeassa tämän muumioituneen ruumiin iästä, niin ikä on vaikeasti uskottava puolitoista miljardia vuotta. (Keskustelin tästä asiasta Lucan kanssa ja kyseessä voi olla käännös- tai kommunikaatiovirhe.).

Todisteet, joita Luca tarjoaa näistä salaisista salaisista tehtävistä Kuuhun, vahvistavat entisestään kaikkea muuta materiaalia, jota olen esittänyt kirjassani salaisesta avaruusohjelmasta ja sen aikajanasta. Kaikki tämä aineisto osoittaa, että NASA ja armeija eivät koskaan lopettaneet miehitettyjä avaruuslentoja, kuten väitettiin, vaan jatkoivat salaista toimintaa avaruudessa ja muilla planeetoilla. Lukija voi tutustua koko Rutledgen haastatteluun ja komentajan haastatteluun verkossa. Luca Scantamburlo toteaa Rutledgen haastattelun johdannossaan:

William Rutledge (tarinansa mukaan Ruandassa asuva 76-vuotias mies, entinen Bell Laboratoriesin työntekijä ja USAF:n palveluksessa) on sen ”syväkurkun” nimi, joka on huhtikuusta 2007 lähtien paljastanut tietoja ja levittänyt YouTubessa paljon video- ja valokuvamateriaalia oletetusta Apollo 20 -avaruuslennosta. Hänen käyttäjänimensä YouTubessa on ”retiredafb”, ja hämmästyttävin hänen tähän mennessä julkaisemansa kuvamateriaali on Apollo 15:n miehistön Kuun takapuolelta löytämän muinaisen muukalaisavaruusaluksen oletettu ohilento.”

Luca menee tässä haastattelussa paljon teknisiin yksityiskohtiin selventääkseen joitakin väärinkäsityksiä ja väärinkäsityksiä, jotka liittyvät Rudledgen Internetissä esittämiin todisteisiin. Seuraava osa haastattelusta on mielestäni erityisen kiinnostava. 16)

L.S. Nyt voimme keskustella muinaisesta ”muukalaisten avaruusaluksesta” ja ”kaupungista” Kuun toisella puolella. Kävitkö avaruusaluksen sisällä? Kuinka suuri se oli ja mitä löysitte sisältä?

W.R. Menimme suuren avaruusaluksen sisälle, myös kolmion muotoiseen. Tiivistelmä havainnoista; se oli emoalus, hyvin vanha, joka kulki maailmankaikkeuden halki ainakin miljardeja vuosia sitten (arviolta 1,5 vuotta). Sisällä oli monia merkkejä biologiasta, vanhoja kasvillisuuden jäänteitä ”moottoriosassa”, erityisiä kolmionmuotoisia kiviä, jotka erittivät ”kyyneleitä” keltaista nestettä, jolla on joitain erityisiä lääketieteellisiä ominaisuuksia, ja tietysti merkkejä ylimääräisistä aurinkolennoista. Löysimme jäännöksiä pienistä ruumiista (10 cm), jotka elivät lasiputkien verkostossa pitkin alusta, mutta tärkein löytö oli kaksi ruumista, joista toinen oli ehjä.

17) L.S. Oletteko käynyt ”kaupungissa” Kuussa? Missä se oli? Ymmärsitkö, oliko sillä yhteys avaruusalukseen? Ovatko ”kaupunki” ja ”alus” yhä siellä?

W.R. ”Kaupunki” oli nimetty Maassa ja suunniteltu asemaksi yksi, mutta se näytti olevan todellista avaruusjätettä, täynnä romua, kultaisia osia, vain yksi rakennus näytti olevan ehjä (nimesimme sen katedraaliksi). Otimme kuvia metallinpalasista, jokaisesta kalligrafiaa kantavasta osasta, joka oli alttiina auringolle. ”Kaupunki” näyttää olevan yhtä vanha kuin alus, mutta se on hyvin pieni osa. Mönkijän videolla teleobjektiivi tekee artefakteista suurempia.

18) L.S. Entä ”Mona Lisa EBE”? [oikea italialainen nimi on ”Mona Lisa”] Miltä hän näyttää ja missä hän oli silloin, kun löysitte hänet Kuusta. Missä luulet hänen olevan nyt?

W.R. Mona Lisa — en muista kuka antoi tytölle nimen, Leonov vai minä — oli hyväkuntoinen EBE. Humanoidi, nainen, 1,65 metriä. Sillä oli sukupuolielimet, päässä hiukset, kuusi sormea (arvaamme, että matematiikka perustuu tusinaan). Tehtävä: lentäjä, sormiin ja silmiin kiinnitetty ohjauslaite, ei vaatteita, jouduimme katkaisemaan kaksi nenään liitettyä kaapelia. Ei sieraimia. Leonov irrotti silmälaitteen (näette sen videolla). Suusta, nenästä, silmistä ja joistakin ruumiinosista purkautui ja jäätyi veri- tai bionestettä. Jotkin ruumiinosat olivat epätavallisen hyvässä kunnossa, (hiukset) ja ihoa suojasi ohut läpinäkyvä suojakerros.

Kuten kerroimme lennonjohdolle, se ei näyttänyt kuolleelta eikä elävältä. Meillä ei ollut lääketieteellistä taustaa tai kokemusta, mutta Leonov ja minä teimme testin, kiinnitimme biolaitteemme EBE:en, ja kirurgin (lennonjohdon lääkintämiesten) saama telemetria oli positiivinen. Se on toinen tarina. Jotkut osat voivat olla uskomattomia nyt, kerron mieluummin koko tarinan, kun muut videot ovat verkossa. Tämä kokemus on kuvattu LM:ssä. Löysimme toisen ruumiin, tuhoutuneena, toimme pään alukseen. Ihon väri oli siniharmaa, pastellinsininen. Ihossa oli joitakin outoja yksityiskohtia silmien yläpuolella ja edessä, hihna pään ympärillä, jossa ei merkintää. ”Ohjaamo” oli täynnä kalligrafiaa ja muodostui pitkistä puolikuusikulmaisista putkista. Hän on Maassa eikä hän ole kuollut, mutta lähetän mieluummin muita videoita ennen kuin kerron, mitä tapahtui sen jälkeen.

19) L.S. Pystyittekö ymmärtämään avaruusaluksen alkuperän ja kuinka vanha se oli?

W.R. iäksi arvioitiin 1,5 miljardia vuotta. Se vahvistettiin tutkimusten aikana, löysimme alkuperäisestä kuoresta, anortosiitista, maasälpäspatoidien spiraaleja, jotka olivat peräisin iskusta, joka muodosti Izsak-kraaterin. Meteoriitin osumien tiheys aluksessa vahvisti iän, samoin pienet valkoiset osumat Monacon kukkulalla aluksen länsipuolella.

Lucan toisessa haastattelussa Apollo 19:n komentajan kanssa väitetty komentaja selittää tarkemmin Rutledgen fantastisia väitteitä ja todisteita. Lisäksi tässä on lisää todisteita Maan ulkopuolisesta sodankäynnistä, joista olen raportoinut muualla kirjassani.

10) L.S. Mitkä olivat tehtävänne tavoitteet Apollo 19:n miehistönä.

moonwalker1966delta: pääkohteemme olivat yksi kolmionmuotoinen kohde, joka sijaitsi emoaluksen eteläpuolella, itse emoalus ja emoaluksen lounaispuolella sijaitseva kuutukikohta. Laskeutumispaikkamme oli sama kuin Apollo 20:llä. Neuvostoliittolaiset laukaisivat SL-12:n 2 kuukautta ennen meidän tehtäväämme ja Luna 21 laskeutui kraatterin länsipuolelle. Apollo 20 käytti Lunokhod 2:ta radiomajakkana laskeutuakseen täsmälleen toiseksi suurimmalle kallioportaalle, joka ei ole kaukana Luna 21:stä. Rutledge ja Leonov käyttivät Lunokhod 2:ta laajasti, koska siinä oli erittäin kehittyneet laitteet, joita tarvitaan tällaiseen tehtävään, paitsi neljä panoraamakuvauskaukoputkea, myös röntgensäteilykaukoputki yhdistettynä lasertelemetriin ja säteilynilmaisin aluksen ja tukikohdan mahdollisesti lähettämän säteilyn tarkistamiseksi.

11) L.S. Mitä voitte kertoa minulle Kuun takapuolella lepäävien avaruusalusten alkuperästä: sikarin muotoinen esine ja kaksi kolmiota? Onko niiden välillä mitään yhteyttä? Ja voitko antaa minulle vielä kerran — kuten olet jo tehnyt yksityisviestissä — kolmioesineiden kuun koordinaatit, joita et ole koskaan aiemmin paljastanut?

moonwalker1966delta: emoalus ja muukalaistukikohta olivat samaa alkuperää. Samat materiaalit ja sama ikä. Uskomme, että ne on ammuttu alas eräänlaisen ”Kuun Pearl Harborin” aikana. Tukikohta on tuhoutunut täysin ja emoalus ja 2 avaruusalusta on ammuttu alas hätälaskun aikana. Niin William ja Leonov ajattelivat myös. Kuten aiemmin vastasin yksityisviestissämme, 2 kohdetta näkyvät selvästi kuvissa AS15-P-9625 ja AS15-P-9630 kuvan ylälaidassa ja aivan emoaluksen oikealla puolella koordinaateissa 18,7S – 116,92E ja 18,31S – 117,48E. Huomaatte, että ne ovat täysin identtisiä kolmion muotoisina. Jos käytät NASA World Windin kaltaista ohjelmaa, niiden paikantaminen voi olla helppoa ja huomaat ensimmäisen kohteen vihreän metallisen kirkkauden.”

Luca löysi vielä kolmannen ilmiantajan, jonka isä oli mukana näissä salaisissa operaatioissa ja joka kirjoitti Above Top Secret -sivuston keskusteluketjuun, ja lisäsi näin tapauksen kasvavaa todistusaineistoa ja todisteita. Nämä tiedot ja linkit ovat myös osa Apollo Commander -artikkelia.

Hanke käynnistettiin Nixonin määräyksestä vuoden 1971 lopulla. Isäni työskentely hankkeessa alkoi vuonna 1974. Varsinainen operaatio toteutettiin vuonna 1976. Isäni kertoi, että hän kävi läpi intensiivisen psykologisen testin ennen kuin hänet valittiin ohjelmaan. Hän sanoi luulleensa, että hänet ostettiin mukaan lähinnä siksi, että häneen ”voitiin luottaa”.

Varsinaiseen tehtävään osallistui 3 amerikkalaista astronauttia, joiden nimiä hän ei maininnut. Hän sanoi, että näitä miehiä oli koulutettu lähes 4 vuotta nimenomaan tätä tehtävää varten. Hän sanoi myös, että vuonna 1973 vahvistettiin, että kohde oli itse asiassa hylätty avaruusalus. Hän tarkasteli näitä kuvia henkilökohtaisesti, kun hänet valittiin hankkeeseen.

Avaruusaluksen arveltiin olevan noin 1,5 miljardia vuotta vanha, vaikka hän ei saanutkaan käyttöönsä tätä tarkkaa tietoa. Alus oli pahasti rapistunut meteorien iskujen ja muinaisen törmäyksen seurauksena. Alus oli sikarin muotoinen ja massiivinen, poikkileikkaus oli noin 1 maili. Todisteet viittasivat siihen, että se oli tutkittu ennen meitä. Muukalaisten jäänteitä ei löydetty. 300 kiloa esineitä purettiin ja tuotiin takaisin. Isäni kuvaili ’outoja hieroglyfejä ja merkintöjä’, jotka peittivät sen, minkä oletettiin olevan aluksen ’ohjaamo’.”

On vain hämmästyttävää, että tämä tapaus kaikkine todistuksineen ja todisteineen on saanut niin vähän huomiota UFO/ET-yhteisössä. Tämä näyttää todella aidolta ja sopii hyvin yhteen kaikkien muiden todisteiden kanssa, joita olen esittänyt tässä kirjassa. Täytyy todella olla kieltävässä tilassa, jos ei ymmärrä tämänkaltaisten todisteiden merkitystä. Jos Lucan kirja Apollo 20 – The Disclosure [58] ei ole savuava ase, en tiedä mikä on.

Erikoisjoukkojen avaruusolentokohtaaminen 1971 Kambodzassa

Peter A. Bostrom tarjoaa meille hyvän esimerkin sotilaallisesta vuorovaikutuksesta avaruusolentojen kanssa taistelukentällä. Pidän tästä tapauksesta myös siksi, että se antaa näkemystä MJ 12:n operaatioista kentällä. Minusta se oli erityisen mielenkiintoinen siinä mielessä, että MJ 12:n väitetään antaneen luvan näiden tietojen julkaisemiseen ilmeisesti osana heidän siedätysohjelmaansa. Peter Bostrom sanoi:

Tiivistelmä: Seuraava teksti on sanasta sanaan puhtaaksikirjoitettu nauhoitetusta haastattelusta, jonka tein eläkkeellä olevalle erikoisjoukkojen upseerille, joka palveli Thaimaassa Vietnamin sodan aikana. Tämä on kertomus lähikohtaamisesta useiden EBEjen ja niiden avaruusaluksen kanssa.

Toisin kuin muissa lukemattomissa raporteissa vastaavista ”erittäin kummallisista” tapaamisista avaruusolentojen kanssa, tämä kertomus on ehkä vieläkin mielenkiintoisempi, koska se tapahtui ”sota-aikana” Kambodžassa, joka oli tuolloin Yhdysvaltain joukkojen ulottumattomissa, ja lisäksi siinä mainitaan MJ12 hallituksen yksikkönä, joka oli mukana keräämässä tietoa tunnistamattomista esineistä Thaimaan ilmatilassa ja sen ympäristössä, ja se osoittaa, kuinka päättäväisesti hallitus pyrkii saamaan kaiken mahdollisen tiedon aiheesta. Lisäksi mainitaan toinen outo kohtaaminen samalta yleiseltä alueelta.

Käytän tämän herrasmiehen oikean nimen sijasta nimeä Joe. Puhuin Joen kanssa useiden viikkojen ajan. Kun hän puhui tästä kohtaamisesta, hän ei koskaan muuttanut tarinaansa, ja uskon, että hän haluaa antaa todellisen kertomuksen niin kuin hän itse uskoi sen tapahtuneen. Kun keskusteluni jatkuivat Joen kanssa, hän sanoi saaneensa viestin, että hän voi vapaasti puhua aiheesta, joka koski hänen kohtaamistaan avaruusolentojen kanssa Kambodžassa, ja kaikesta muusta aiheeseen liittyvästä, ”koska tämä tieto tulee joka tapauksessa julkisuuteen lähitulevaisuudessa”, mutta hänen ei tulisi erityisesti ilmoittaa todellista syytä, miksi hän oli Kambodžassa.

Tämä ”toinen upseeri” puhui myös UFO-aiheesta yleisesti ja sanoi esimerkiksi, että Roswellin onnettomuus tapahtui todella, ja kuvaili tarkat menetelmät, joilla ihmiset viedään katsomaan muukalaisajoneuvoa ja -ruumiita, ja käytti korkeatasoisia turvatoimia näiden ihmisten kuljettamiseen, kun heidän on mentävä sinne eri syistä. Hän puhui myös kahdesta erilaisesta avaruusolennosta. Toinen hänen käyttämänsä nimi oli ”Harmaat” ja toinen ”Pohjoismaiset”.

Kertomuksen puhtaaksikirjoitus

Joe: Kuvaan, mitä suurinpiirtein tapahtui. Syyskuussa 1971 olin armeijan palveluksessa Thaimaassa. Alun perin kyseessä oli rutiinitehtävä Kambodžassa lähellä Tonle Sap -nimistä aluetta Ankor Watin eteläpuolella, jossa temppelit sijaitsevat.

Olimme menneet edelliselle tehtävälle vastaamaan joihinkin ongelmiin ja palasimme takaisin etsintä- ja tuhoamistehtävään. Tällä alueella, josta olimme pääasiassa huolissamme, oli Punaiset Khmerit — Pol Potin väki — kapinallisia. He tekivät tuolloin todella tuhoa paikalliselle alkuperäisväestölle. Olimme yhden ryhmän perässä, ja kun kuljimme viidakon läpi, kuulimme ääniä piilossa olevasta alueesta.

Bostrom: Kuulitko ääntä?

Joe: Kuulimme ääniä, jotka kuulostivat generaattoreilta tai koneilta. Jotain huminaa.

Bostrom: Se siis veti teitä puoleensa?

Joe: Kyllä, oletimme, että heillä oli siellä jonkinlainen tankkausasema tai jotain. Punaisten khmerien ja Phaphet Laon oli varsin tavallista käyttää korkealla olevaa aukkoa viidakossa tehdäkseen keinotekoisen aukean helikopterien tankkausta varten ja muuta sellaista. Niitä ei ollut kovin monta. Suurin osa niistä oli venäläisvalmisteisia — ja he pystyivät tankkaamaan niitä — ja luulimme, että tällä kertaa osuimme todella hyvään paikkaan tai luulimme, että he rakensivat varustelurakennuksia tai bunkkereita tai muuta sellaista.

Kun tulimme aukiolle, olimme melko yllättyneitä nähdessämme jotain aivan erilaista kuin mitä olin koskaan ennen nähnyt. Olin tuolloin luutnantin arvossa. Mukanamme oli noin neljätoista maamme erikoisjoukkojen jäsentä ja useita kymmeniä thaimaalaisia, jotka olivat järjestäytyneet kanssamme.

Bostrom: Olit siis erikoisjoukoissa?

Joe: Kyllä, olin alun perin 101. ilmarynnäkköjoukkojen erikoistaktisessa yksikössä. Meidät siirrettiin 506. ilmaväkijoukkoihin, jotka lähetettiin Thaimaahan. He olivat erään ryhmän suojeluksessa, josta emme puhu ilmeisistä syistä. Tänä aikana oli tullut useita raportteja oudoista tapauksista. Me enemmän tai vähemmän ”kyylättiin” niitä ajatellen, että ne olivat ihmisiä, jotka pelästyivät taistelussa. Teillä on muutama kaveri käyttämässä huumeita, meillä ei ollut yksikössämme ketään, joka olisi käyttänyt. Sitä ei vain tiedä. Asiat tulevat viidakosta. Näkee niiden lentävän puiden läpi, ja se näyttää aivan erilaiselta kuin päivänvalossa avoimella alueella.

Astuimme aukealle. Se oli lähes pallomainen ja lepäsi neljällä jalalla. Sen pohja näytti koskettavan maata. En oikein osannut sanoa, oliko se oikeasti maassa vai ei, ja siellä oli useita — parhaan kuvaukseni mukaan humanoideja. Sitä on vaikea muistaa parista syystä, joihin palaamme hieman myöhemmin. Niitä oli ainakin yhtä paljon kuin meitä.

Bostrom: Kuinka monta luulet?

Joe: Sanoisin, että heitä oli 16-21. Niitä oli aika monta. Viidakossa ei ollut vain kourallinen kavereita. Heidän ulkonäkönsä ei muistuttanut yhtään ihmistä, jonka olin koskaan nähnyt maan päällä. Iho oli harmaanvalkoinen. Heillä oli yllään jotain, mikä näytti olevan yksiosainen hyppypuku, joka oli hopeanvärinen. Paljon samanlainen kuin lämpöpuvun kaltainen metalloitu Mylar. Se ei näyttänyt olevan minkäänlainen painepuku. Saimme myöhemmin selville, että se oli melko vahvaa materiaalia. Kun lähestyimme, he eivät todellakaan huomanneet meitä aluksi, ja kun huomasivat, he kääntyivät meitä kohti. Joillakin kavereista oli mukanaan esineitä; ainoa tapa, jolla voin kuvailla sitä, oli jonkinlaisia instrumentteja.

En nähnyt aseita missään. Tein nopean arvion. Se ei näyttänyt miltään näkemältäni aseelta, joten ajattelin sen olevan turvallinen. Meillä oli nuori korpraali mukanamme. Hän oli toista kertaa taistelussa, eikä hän reagoinut kovin hyvin. Nämä, no, kutsun niitä avaruusolennoiksi; yksi avaruusolennoista kääntyi häntä kohti jotain kädessään, jota hän ilmeisesti luuli jonkinlaiseksi aseeksi, ja hän tunsi itsensä uhatuksi ja ampui lyhyesti Browning FNFAL:lla, joka on kirjaimellisesti Winchester. Siinä on 150 jyväinen luoti; sama osumateho kuin 30-0-6:lla 15 metrin päähän. Lyhin täysillä ammuttava sarjapatruuna on noin 8-12 laukausta, ja jos se osuisi tähän kaveriin 30-35 metrin etäisyydeltä, se tuhoaisi normaalin ihmisen. Ainoa asia, jota voin perustella, on se, että meillä on useimmiten luotiliivit.

Materiaali, mitä se sitten olikin, on samaa materiaalia kuin ”toinen mahdollisuus”, joka oli kompakti, kevyt luodinkestävä liivi. Minuun on osunut useita kertoja luoteja noilla — kylkiluita murtui, sain ruhjeita hyvin pahasti. Tuntuu kuin kuolisi, mutta pääsääntöisesti, ellei kyseessä ole panssaria läpäisevä luoti tai jonkinlainen teflonista valmistettu sivutakki, ne eivät läpäise. En ole koskaan nähnyt yhdenkään läpäisevän. Olen nähnyt 50-kaliiperisten luodin menevän läpi, mutta en mitään paljon pienempää. Mikään muu kuin tuo suuri kaliiperi ja suuri nopeus ei lävistä sitä. Joskus merkkiaine polttaa siihen melko hyvän kokoisen reiän. Kun se osui tähän kaveriin, hän kaatui kuin kivi, kuin olisi kuollut. Oletimme, että hän oli kuollut.

Ryhmästä suurin osa oli suunnilleen samanpituisia. Sanoisin, että jotkut olivat 1,5-metrisiä tai alle, ehkä 140-senttisiä — siinä luokassa. He olivat hyvin, hyvin pieniä ihmisiä. Enemmänkin luonnostaan kääpiöitä ja täydellisen sopusuhtaisia. Kädet eivät näyttäneet olevan yhtään pidemmät kuin niiden pitäisi olla, lukuun ottamatta yhtä kaveria, joka oli noin 170cm.

Hän puuttui asiaan tässä vaiheessa. Työnsin alas aseen, joka Georgella oli kädessään. Ajattelin, että tämä tyyppi aikoo tappaa meidät. Tässä vaiheessa olin kauhuissani. Emme tienneet, keitä nämä tyypit olivat. Jotain tällaista tapahtuu — kaikki scifi-elokuvat, joita olet koskaan elämässäsi nähnyt, käyvät mielessäsi läpi. Ajattelet: ”Voi luoja”, ottavatko he esiin sädeaseet? Aikovatko he atomisoida meidät, tai aikovatko he muuttaa meidät kaneiksi tai sioiksi tai jotain sellaista?

Bostrom: Sanoiko kukaan heistä koskaan mitään?

Joe: En ole koskaan kuullut sanaakaan. Tämä kaveri kääntyi puoleeni tietäen ilmeisesti, että olin joukkueen komentaja. Hän nosti kätensä kämmen ulospäin ja sormet ylöspäin rauhanomaisena eleenä, pysähtyi ja käveli Georgen luokse ja löi häntä poskelle, eikä se ollut kovin kova isku. Se oli jotain sellaista, jollaista lyödään lasta saadakseen hänen huomionsa, mutta vaikutus oli tuhoisa. George kaatui kuin veltto rätti, aivan kuin sähköisku olisi käynyt hänen lävitseen.

Ainoa asia, mitä voisin ajatella, on se, että joko tämä kaveri on paljon vahvempi kuin voimme kuvitella hänen olleen, tai sitten hän teki jotain muuta. Jopa kamppailulajeissa on nähty iskuja, jotka eivät näytä kovin raskailta, mutta joilla on tuhoisa vaikutus. Hän kaatui kuin kivi — vain veltto rätti. Hän toipui hyvin nopeasti. Yritin siinä vaiheessa vetää häntä ylös, enkä tiennyt, mitä meidän piti tehdä siinä vaiheessa. En halunnut kenenkään muun ampuvan, koska ajattelin, että jos avaamme tulen näitä tyyppejä kohti, olemme mennyttä. Minua pelotti. Pissasin housuihini siinä vaiheessa, hermoreaktio. En oikein tiennyt mitä tehdä.

Georgea lukuun ottamatta olimme kaikki veteraaneja, jotka olivat käyneet vähintään 15-20 tulitaistelua. Olimme suhteellisen kokeneita taisteluveteraaneja. Se saattoi olla Georgen kolmas kerta, sen täytyi olla hänen ensimmäinen tai toinen, sanoisin luultavasti toinen, ja hän oli aloittelija ja hän panikoi, ja ajattelin, että hän maksoi siitä juuri sen hinnan. Tämä kaveri juuri tappoi hänet. Hän toipui. Yritin vetää häntä ylös ja käännyin ympäri suunnilleen samaan aikaan, kun ammuttu kaveri nousi ylös ja harjaantui — ja ajattelin, että hitto vieköön, nämä kaverit aikovat tuhota meidät. Jos FNFAL ei kaatanut häntä 8-12 laukauksella, se on kova pikku kaveri. Ainoa asia, mitä voisin ajatella, on, että materiaali on tarpeeksi kovaa, jotta se toimi pehmusteena aivan kuten liivit. Kaveri oli silminnähden järkyttynyt. Hän ei näyttänyt olevan huippukunnossa, mutta hän ei selvästikään ollut kuollut, eikä hänessä ollut jälkiä.

Vietimme monta kertaa aikaa poimimalla luoteja luodinkestävistä liiveistämme, ja kun ne kuluivat liikaa, vaihdoimme ne. Se on fiksua. Joskus se tyrmää sinut kylmiltään osumasta. Se on kuin suuri sähköisku kulkisi kehosi läpi. Se, mikä lyö ihmiset tajuttomiksi, ei ole luodin varsinainen isku, vaan iskun aiheuttama hermoreaktio, ja se kirjaimellisesti lyö sinut tajuttomaksi ennen kuin osut maahan. Jokainen lihaksesi jäykistyy. Joten heillä on periaatteessa sama fysiologinen reaktio kuin meillä.

Kun hän kääntyi puoleeni ja teki eleen pysähtyä, ajattelin, että okei, sitten kaikki menee hyvin. George toipui ja hän kääntyi jälleen ja asetti kämmenensä ylöspäin minua kohti jälleen pysähtyäkseen, ja minulle tuli tunne, että kaikki oli kunnossa. Minulla oli hyvin vahva vaikutelma. En aio sanoa, että se oli jonkinlainen telepaattinen viesti. Se ei oikeastaan vaikuttanut miltään sellaiselta. Se tuntui siltä, että ”Hei, ei se mitään, hän joutui paniikkiin ja ymmärrän tilanteen”.

Tässä vaiheessa he pakkasivat kaikki pienet instrumenttinsa, pakkautuivat takaisin alukseen ja lähtivät lähes äänettömästi. Melua kuului vain vähän. Se istui maassa, kun se, joka näytti neljalkaiselta, jonka neljä jalkaa lepäsi maassa ja jonka jaloissa oli tyynyjä, vetäytyi takaisin aluksen runkoon, joka oli pallomainen, ja sitten se vain nousi suoraan ylös maasta. En nähnyt mitään näkyvää käyttövoimaa. Siitä kuului pientä ääntä. Oli vaikea sanoa, oliko se vain tuuli, joka puhalsi läpi vai mitä. Se oli vain kuin hetkellinen nopeudenpyrähdys.

Bostrom: Mikä luulet sen halkaisijan olleen?

Joe: Sitä on vaikea arvioida, koska olimme hieman etäällä siitä. Sanoisin, että se oli vähintään 15 metrin päässä. Se olisi voinut olla jopa 45 metrin päässä. Sitä oli hyvin vaikea arvioida. Se oli peilipinta. Katsot siis jotain ja viidakko heijastuu, ja sen kokoa on todella vaikea arvioida. Tiedän, että se oli ainakin viisikerroksisen rakennuksen korkuinen. En tajunnut, miksi sen pitäisi olla pallomainen. En tiedä, mitä käyttövoimaa se vaati. Ehkä se on jonkinlainen painovoimanvastainen moottori, ja kaiken pitäisi olla keskitetty.

Bostrom: Oliko se pyöreä kuin pallo?

Joe: Pyöreä kuin pallo. Täysin pyöreä, sikäli kuin pystyin sanomaan. Sivussa oli yksi symboli, joka näytti olevan, sanoisin, mustaa maalia. Joko tämä, tai sitten tällä alueella ei vain ollut pinnoitetta, yksinkertainen kaarisymboli. Melkein kuin pyramidi, jonka alle on piirretty viiva.

Palasimme tukikohtaan. Thaimaalaiset eivät tietenkään aikoneet sanoa mitään kenellekään. He eivät nähneet mitään. He eivät kuulleet mitään. He olivat vain mukana matkassa, mikä oli tyypillinen reaktio thaimaalaisille. He eivät halunneet sekaantua asiaan. He olivat aivan järkyttyneitä siitä, kuten mekin. Kesti noin kolme päivää päästä takaisin rajalle.

Bostrom: Mistä kaikki puhuivat paluumatkalla?

Joe: Ei yhtään mistään. Päätimme paluumatkalla, ettei kukaan sano mitään. Emme kuulleet mitään. Emme tienneet siitä mitään. Palasimme takaisin tukikohtaan, ja ensimmäisenä menimme kuumaan suihkuun, koska jouduimme vetämään kaikki täit pois itsestämme ja kaikesta muusta, ja olo oli pirun likainen.

Bostrom: Oliko se poika, joka kaatui, kunnossa?

Joe: Hän oli kunnossa siinä vaiheessa, siinä vaiheessa hän oli kunnossa. Hän näytti olevan kunnossa. Hän oli korpraali ja meni kasarmilleen. Minä olin upseeriparakissa. Eräs kaveri sotilaspoliisipäällikön toimistosta tuli sisään ja ilmoitti minulle, että minun oli ilmoittauduttava välittömästi kapteenin toimistoon, kysyin, ehdinkö huuhtoutua? Hän sanoi, että juuri ja juuri. Hän sanoi, että pue päällesi ja mene sinne. He haluavat puhua kanssasi heti. Kysyin, mistä oli kyse. Hän sanoi, että en tiedä, he eivät kerro minulle, mutta mene vain sinne, se on jotain hyvin raskasta. Hän sanoi, että he olivat aika hämmentyneitä jostain, kävelin kapteenin toimistoon. Kapteeni, pari majuria, eversti ja muutama siviili otti meidät vastaan. Jos olet koskaan työskennellyt jonkun ”firman” kanssa, he haisevat siltä. Yleensä heiltä odottaa harmaita flanellipukuja ja valkoisia sukkia, mutta nämä kaverit vain haisivat ”firmalta” ja (nimi pidätetään) kuului siihen. Tämä herra ratsasti MJ 12:n kanssa ja (nimi pidätetään) oli mukana. MJ, Majestic 12.

Bostrom: MJ-12?

Joe: Aivan. Ainoa tapa, jolla kuulimme hänen kutsuvan sitä, oli MJ-12 tai MJ. Tiesimme, että hän työskenteli sille. Emme tienneet, mikä hitto se oli. Tiesimme vain, että kaikki viholliskoneet oli ilmoitettava hänelle. Kaikki ottamamme valokuvat oli annettava hänelle. He olivat erittäin huolissaan viholliskoneista, epätavallisista havainnoista ja sen sellaisista. Kaikesta tavallisesta poikkeavasta. Joten olimme hänen kanssaan tekemisissä joskus lähes päivittäin. Hän kutsui meidät toisinaan katsomaan valokuvia ja kysyi, mikä tämä on? Me sanoimme, että se on venäläinen tykkilaiva, siinä on niin paljon aseistusta — okei, tuon minä haluan tietää, kiitos paljon, älkää keskustelko tästä kenenkään kanssa ja hyvää päivänjatkoa.

Hän oli hyvin yksipuolinen tiedon suhteen. Annoimme hänelle kaiken. Hän ei kertonut meille yhtään mitään. Hän oli kylmäverinen mies. En usko, että näin hänen koskaan hikoilevan. Useimmiten hänellä oli musta puku tai tummanharmaa flanellipuku. Kun olet Thaimaassa ja siellä on tuohon aikaan vuodesta jossain 36-38 astetta lämmintä, 100-110 prosentin suhteellinen ilmankosteus, on niin kuuma, että lämpö on kuin sumua. Ja hän oli kylmäverinen. En ole koskaan elämässäni nähnyt toista sellaista ihmistä. En usko, että olen koskaan nähnyt hänen hikoilevan, lukuun ottamatta tätä tapausta. Ja hänellä oli kylmä hiki, kun hän lähti tähän.

Hän päätyi ottamaan takkinsa pois. Häntä ei koskaan näe ilman takkia. Meidät istutettiin alas ja meitä grillattiin ainakin 3 1/2-4 tuntia. Ja he kyselivät samoja kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen. Yritin saada selville, kuka kertoi heille, koska kun palasimme myöhemmin yhteen, kukaan ei ollut sanonut mitään. Joku tai jokin siis vasikoi ja sanoi, että älä kerro kenellekään, että kerroit.

Bostrom: Jonkun olisi pitänyt juosta heti sisään ja kertoa heille.

Joe: Emme olleet olleet takaisin kuin tunnin. Kävimme yleensä suihkussa, siistiydyimme ja lepäsimme hieman ennen raportointia, koska se saattoi joskus kestää monta tuntia. Se oli hyvin mielenkiintoista. Meidät jopa eristettiin asuintiloihimme. Meiltä kiellettiin kaikki ulkopuolinen toiminta, ja ateriat tuotiin meille. Emme saaneet puhua kenellekään luvattomalle henkilökunnalle, mikä tarkoitti heitä tai jotakuta, jolla oli suoraan sotilaspoliisipäällikön lupa.

Sitten vietimme seuraavat 3-3,5 viikkoa keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa, joista osasta en tiedä, keitä he olivat. Useat olivat psykologeja. Se kävi hyvin selväksi siitä, millaisia kysymyksiä meille esitettiin, ja he alkoivat kaivaa esiin mustetahroja. Jos tuntee armeijan, kun he yleensä tuovat mustetahrat esiin ja yrittävät saada sen kuulostamaan joltain seksuaaliselta, he jättävät teidät rauhaan. He ajattelevat, että tämä kaveri on terve, tämä kaveri on kunnossa ja häipykää toimistostani — te olette kunnossa. Jatkoimme tätä kaksi tai kaksi ja puoli viikkoa, sitten he alkoivat käyttää narkohypnoosia.

Bostrom: Miten se toimi?

Joe: Pohjimmiltaan he istuttavat sinut tuoliin ja varmistavat, että olet mukavasti ja mukavasti. He kytkevät verenpainemittarin ja saavat sinut rentoutumaan käyttämällä joskus rauhoittavaa musiikkia, ja antavat sinulle ruiskeen, jota kutsutaan hypnoottiseksi lääkkeeksi. Oli lääkkeitä kuten sekobarbitaali, skopolamiini — sellaisia, joilla on taipumus vähentää niin sanottua psyykkistä vastustuskykyä. Keho rentoutetaan mahdollisimman pitkälle ja menetetään tahto. Ne itse asiassa hypnotisoivat teidät siinä vaiheessa. Se on huumeiden ja hypnoosin yhdistelmä. Ymmärtääkseni meidät koulutettiin koulutuksessamme käymään läpi kidutuksia ja muuta sellaista. Kukaan meistä ei voinut läpäistä valheenpaljastusta ja valehdella iästään, äitinsä väristä ja taivaan väristä.

Meidät oli suojattu niin hyvin kuin mahdollista, ja jos meidät otettaisiin kiinni, tiesimme, miten toimia. Ainoa asia, jonka voin sanoa tuona aikana tapahtuneen, oli se, että he tavalla tai toisella muuttivat muistojamme. En tiedä, näkivätkö he… Näimme jotain muuta… tai he antoivat meille toisenlaisen muiston, ja siihen päädyimme, tai sitten se, mitä näimme, oli paljon pahempaa kuin mitä tapahtui, ja minä lievensin sitä. Tiedän, että jokainen meistä näkee edelleen ajoittain painajaisia siitä ja näemme välähdyksiä asioista, jotka ovat aivan uskomattoman verisiä. George siirrettiin pois yksiköstämme sen jälkeen, kun olimme kaikki läpäisseet lääketieteelliset ja psykologiset tutkimukset.

Minut kutsuttiin kapteenin toimistoon noin 6-8 viikkoa tapahtuman jälkeen tunnistamaan ruumis, jonka he kertoivat olevan George. Olin nähnyt miehen tukikohdassa muutamaa päivää aiemmin. Ruumis, jota he näyttivät minulle, oli hyvin pitkälle hajonnut. Jopa viidakossa, jossa hajoaminen on nopeaa, –

Bostrom: Mutta et pystynyt tunnistamaan ruumista?

Joe: En pystynyt tunnistamaan sitä Georgeksi. Liha oli täysin nesteytynyt.

Bostrom: Joten se saattoi olla joku muu.

Joe: Voin sanoa vain, että hänen kudoksensa näytti kärsivän jonkinlaisesta äärimmäisestä häiriöstä — aivan kuin jokainen soluseinämä olisi murtunut. Kuten huuliherpes. Sitä kutsutaan lisodumiiniksi, kun solut repeävät ja virus tulee ulos jonkinlaisen bakteriologisen aineen takia siinä, joka vaikutti siihen. En usko, että se oli jälkimmäinen. Luulen, että mitä hänelle tapahtui — siirrettiinkö hänet näyttämään ruumista ja sanomaan, että se on George.

Bostrom: Miksi he näyttivät sinulle ruumiin, jota et voinut tunnistaa?

Joe: Ihmiset, joiden kanssa olimme tekemisissä, olivat hyvin, hyvin varovaisia kattaessaan kaikki mahdollisuudet. He eivät koskaan jättäneet yhtään lankaa roikkumaan — enkä tiedä — menetin siinä vaiheessa kaiken käsitykseni asiasta. Minun tietääkseni hän oli kuollut. Minut kutsuttiin tunnistamaan ruumis ja allekirjoittamaan paperit. Ainoa tapa, jolla pystyin tunnistamaan hänet, oli hänen koiramerkkinsä. Tavallista oli, että taistelujen aikana, yksikkömme luonteen vuoksi, koiramerkit haki korkea-arvoinen upseeri ja palautti ne, kun palasit tukikohtaan. Meillä oli mukanamme T8407-T101, jota kutsuttiin vapaudu vankilasta -kortiksi. Se oli pahvikortti, jossa oli kaksi puolta ja toisella puolella osaston logo, jossa luki, että henkilöllä oli lupa kantaa outoja ja epätavallisia aseita, että hänellä saattoi olla univormu tai ei, ja että häntä ei saanut pidättää mistään syystä. Jos tämä kortti löydetään ruumiista, se on poltettava ruumiin mukana ja ilmoitettava puhelinnumeroon valtion puolelle ja ryhmä, johon ottaa yhteyttä, ja se meni takaisin taisteluun.

Bostrom: Oliko siinä kaikki mitä muistat?

Joe: No siinäpä se ongelma onkin. Jos me todella istumme alas ja yritämme puristaa tietoa, sitä menee sekaisin. Juttelin parin kaverin kanssa, jotka olivat mukana siinä, ja heillä on samanlainen ongelma. Hitaasti mutta varmasti asioita nousee esiin, ja vuosien mittaan on tullut esiin yhä enemmän ja enemmän. Meni vuosia ennen kuin minulla oli lainkaan halua puhua siitä. Ei siksi, että se olisi ollut pelottavaa, koska ”yritys” kielsi meitä puhumasta siitä tai että he aikoivat sisällyttää sen kansallisen turvallisuuslain piiriin, vaan siksi, että minulla ei ollut minkäänlaista halua puhua siitä.

Bostrom: Muistatko muita yksityiskohtia, kuten miten he menivät alukseen?

Joe: Se oli kuin osa liukui alas. Se vain loi itsensä sivulle ja liukui alas.

Bostrom: Muistatko ramppia?

Joe: Se liukui alaspäin ja se kallistui alaspäin maahan päin, siinä oli portaat ja se muodosti luiskan, jota pitkin he saattoivat kävellä suoraan ylös, ja siinä oli portaat.

Bostrom: Näyttikö se siltä, että he kävelivät portaita pitkin?

Joe: Siinä oli portaat, koska he astuivat, eivätkä he vain huitoneet rampilla. Heidän kävelytyylinsä oli hyvin tasainen, lähes erehtymätön, ja he kulkivat paljon matkaa lyhyessä ajassa. Mutta pääongelma on, kuten sanoin, että jos istumme alas ja yritämme todella käydä läpi yksityiskohtia ja miettiä niitä tarkkaan, saan melkein ahdistuskohtauksen. Mitä ikinä he tekivätkään haudatakseen nuo asiat, se on melko pysyvää. Vuosien varrella näen siitä edelleen ajoittain painajaisia. Herään kylmään hikeen ja muistan jonkin aikaa. Se on turhauttavaa. Huomaan olevani vihainen, koska en tiedä, mitä hemmettiä he tekivät meille.

Bostrom: Tunnetko yhden tai kaksi heistä ja voitko tavoittaa heidät tänään?

J: Kyllä, on viisi tai kuusi, jotka voisin saada käsiini. Useimmat heistä kieltäytyvät puhumasta asiasta lainkaan. Kaksi heistä, jotka tunnen, työskentelee yhä ”firmalle”. He ovat aktiivisia, joten he eivät aio puhua siitä. Bill kärsii viivästyneestä stressioireyhtymästä, ja kun hän tuli kotiin, hän ei ollut enää entisensä.

Bostrom: Onko joku ottanut sinuun yhteyttä viime aikoina tästä asiasta?

Joe: Minulla on edelleen ystäviä ”firmassa”. Tein heille töitä sen jälkeen, kun minut kotiutettiin palveluksesta, ja yksi heistä soitti minulle hyvin ystävällisesti vain ystävänä.

Bostrom: Mikä on ”firma”?

Joe: Kun kuulette ihmisten olevan mukana turvallisuusalalla, kerron teille pienen salaisuuden. He eivät koskaan kutsu tiettyä hallituksen virastoa yritykseksi. He kutsuvat sitä mielellään ”firmaksi”. Jälleen kerran se, missä olimme, oli kirjaimellisesti julkisivu sille viraston sotilasosastolle, jota meillä ei pitäisi olla… sillä oli sellainen. Siitä on viime aikoina ollut pieniä vuotoja. Sain selville, että muutama viikko sen jälkeen, kun meillä oli tapaus, niitä oli ainakin kaksi lisää.

Yhdessä niistä muutama kaveri oli jäänyt kiinni, ja kaksi noista pienistä kavereista astui ulos metsästä. Toinen heistä heitti pienen esineen heidän ja sen Phaphet Laon väliin, joka piti heidät aloillaan. He kuvailivat sitä savukranaatin sijasta pimeyskranaatiksi. Se loi tarpeeksi pimeän väliseinän, jotta he pystyivät pakenemaan ja tulivat takaisin. Riippumatta siitä, kuinka tiukka turvallisuus on tuollaisessa tukikohdassa, kaikki nukkuvat enemmän tai vähemmän samassa sängyssä. Monia asioita karkaa. Nämä kaverit tulivat takaisin ja tulivat heti alas — mitä helvettiä he tekivät teille, kun näitte tuon jutun, ja he kävivät läpi saman menettelyn.

Juttelin hiljattain hyvän ystäväni kanssa, joka oli Thaimaassa ilmavoimien kanssa, ja puhuimme siitä ja nauroimme sille, että ”firman” kaveri soitti minulle, ja hän kysyi, mitä tapahtui, kun kerroin hänelle, ja hän katsoi minua ja sanoi: ”Voi teitä poikia!”, koska hän oli kuullut tapauksesta, ja ihmiset suhtautuivat siihen joko hyvin hilpeästi — se oli hauskinta, mitä he olivat koskaan kuulleet — tai sitten monet ihmiset olivat peloissaan, emmekä koskaan saaneet selville, mitä Setä Samuli oli päättänyt asiasta. Voin hyvin kuvitella, mitä siitä päätettiin. Olimme kaikki huumeiden tai suokaasun käyttäjiä, mutta sitä tietoa ei koskaan kerrottu meille.

Bostrom: Kuulitteko muista vastaavista tapauksista alueella?

Joe: Niitä oli aika monta. Niitä näkyi aina. Jopa toisen maailmansodan aikana Burmassa. Heillä oli Foo-hävittäjiä. Kaverit näkivät niitä jatkuvasti lentokoneiden perässä. Voin vain sanoa, että keitä tai mitä nämä humanoidit ovatkaan, he ovat hyvin kiinnostuneita työstämme täällä.

Bostrom: Mitä savupommin nähneet kaverit sanoivat aluksesta?

Joe: He eivät nähneet alusta. He näkivät vain kavereita, joita me olimme nähneet — joitakin pienempiä.

Bostrom: Ne vain ilmestyivät sinne?

Joe: He kuulivat melua viidakosta ja nämä kaksi kaveria tulivat sisään ja kuulivat sen ammuskelun yli, joten ilmeisesti se mikä se olikaan — oli hyvin, hyvin kovaäänistä. Nämä kaverit kurkistivat ulos — katsoivat ympärilleen — katsoivat heitä ja näkivät heidät selvästi. He kääntyivät toistensa puoleen ja mitä tahansa he keskustelivatkin — toinen heistä kurottautui ylös ja heitti pienen esineen, ja he sanoivat, että se oli tarpeeksi pieni — se ei voinut olla yhtään tennispalloa pienempi, ja se räjähti kovalla pamahduksella. Ei räjähdys vaan pamahdus. Se on kuin pimeää kaasua. Se nousi ylös kuin savu, mutta se oli pimeää, ja he katsoivat toisiaan ja sanoivat: ”Mitä helvettiä tämä on?”. Ja yksi heistä sanoi: ”En välitä, lähdetään pois täältä.” Joten he lähtivät karkuun. Se vei Phaphet Laon niin kauas, etteivät he voineet seurata heitä. He eivät ole koskaan nähneet mitään sellaista, emmekä mekään.

Bostrom: Otettiinko heidän vaatteensa mukaan jäämien löytämiseksi?

Joe: He olivat tehneet sen useita kertoja. He veivät meidän vaatteet. Muuten yksi mielenkiintoisimmista asioista tässä on se, että muistomme eivät koskaan olleet täysin samanlaisia. Mitä tahansa he tekivätkin, se muutti muistojamme — vaikutti niihin hyvin pysyvästi, mutta täydellistä estoa ei ole olemassa. Niitä tulee aaltoina. Tiedän, että tuohon ajankohtaan asti ajatus on aina kiehtonut minua — olin aina halunnut uskoa siihen, mutta en koskaan nähnyt tarpeeksi, joka olisi saanut minut todella uskomaan, että sellaista oli olemassa. Kuka tai mikä tahansa, olen vakuuttunut siitä, että he eivät ole tämän maan nykyistä väestöä?

Bostrom: Etkö välitä siitä, että nauhoitan tämän?

Joe: Ei, minulla ei ole mitään ongelmia sen kanssa. Olen vakuuttunut siitä, että he eivät ole tämän maan nykyistä väestöä.

Alaviite: Joe on palannut aktiivipalvelukseen everstiluutnantin arvossa.

Teknologinen singulariteetti: Yli tapahtumahorisontin

Vaikka monet eivät ehkä tajua sitä, ihmiskunta lähestyy nopeasti sitä, mitä kutsutaan teknologiseksi singulariteetiksi [59] [60], ja uskon, että Breakaway-yhteiskunta on jo ylittänyt tuon tapahtumahorisontin ja näyttää tietä muulle yhteiskunnalle. Uskotaan, että teknologisen singulariteetin rajalla teknologiset säännöt muuttuvat yhtä jyrkästi kuin fysiikan säännöt muuttuvat mustan aukon rajalla. Tässä teknologisessa singulariteetissa alamme kirjoittaa uudelleen perimäämme [61] ja ulkoista todellisuuttamme, jolloin saamme yli-inhimillisiä voimia ja älykkyyttä. [62] Uskon, että kopioimme tämän prosessin maan ulkopuolisista piilokontakteista, kuten apina näkee, apina tekee.

Eräs ystäväni Open SETI:ssä ehdotti minulle lukiessani genomiturvallisuutta käsittelevän artikkelini, että seuraavan artikkelini tulisi käsitellä ihmistä koneessa tai ihmisen ja koneen hybridejä. [63]

Meidän on tutkittava, mitä meille tapahtuu ja miltä näytämme, kun emme enää ole yhteydessä tietokoneisiimme näppäimistön ja hiiren avulla vaan mielen ja koneen rajapintojen avulla.

Ensimmäinen askel kohti ihmisen ja koneen hybridiä, kuten ilmiantaja Clifford Stone minulle ehdotti, on mikroprosessoreilla ja sensoreilla ladattu biopuku, kun taas toinen ja viimeinen askel on näiden laitteiden integroiminen geneettiseen rakenteeseemme. Eversti Corso käsittelee kirjassaan, että avaruusolennot biopuvuissaan integroituvat olennaisesti alukseen, jolloin he ja alus toimivat yhtenä kokonaisuutena. Uskon, että lähestyvän teknologisen singulariteetin pääasiallinen ajuri on Maan ulkopuolinen kontakti.

Vaikka tämä kontakti on yhä piilossa yleisöltä, se on suodattumassa julkisuuteen ja nopeuttaa teknologista kehitystämme eversti Corson ehdottamalla tavalla. Näin on tapahtunut ennenkin historiassamme, kun silloiset itsevaltiaat toivat julki hiljattain löydettyä kiinalaista teknologiaa salaa 1200- ja 1300-luvuilla säilyttääkseen massojensa hallinnan.

Uskon, että monet näistä Maan ulkopuolisista roduista ja sivilisaatioista, jotka ovat nyt tulossa meille tunnetuiksi, ovat jo tällä teknologisen singulariteetin alueella, ja assosiaation myötä me itse olemme nopeasti vetäytymässä myös tälle alueelle. Toivottavasti pystymme käsittelemään itseämme pikemminkin luovalla kuin tuhoavalla tavalla, jolloin meistä tulee pikemminkin voimavara kuin rasite tällä alueella. Uskon, että tämä alue on se, mitä Hopi-intiaanit ja muut Amerikan alkuperäisasukkaat ovat ennakoineet viidenneksi maailmaksi, sellaisena kuin taivaankansa on kuvannut sen heille menneisyydessä. [64] [65] Uskon, että avaruusolennot johdattavat meitä tähän teknologiseen tai evolutionaariseen singulariteettiin hyvässä ja pahassa, mutta siellä ollessamme tulevaisuutemme on meidän päätettävissämme, jos otamme vastuun ajatuksistamme ja teoistamme.

Avaruusolennot käynnistävät uuden renessanssin, hieman kuin Kiina teki Euroopassa 600 vuotta sitten

Olen aina kiinnostunut löytämään historiallista materiaalia, joka auttaa ymmärtämään paremmin tätä prosessia, jossa humanistiset tieteet integroituvat maan ulkopuolisiin todellisuuksiin, ja Breakaway-yhteiskuntaan lukittujen tietojen luonnetta. Törmäsin opintojeni aikana Gavin Menziesin [66] kirjaan ”1434”, joka tarjoaa melkoisen määrän todisteita siitä, että Euroopan renessanssi sai alkunsa Kiinan kehittyneen tieteen ja teknologian avoimesta ja salatusta käyttöönotosta. Tämä teknologian siirto maailman ainoalta todelliselta supervallalta saavutti huippunsa vuonna 1434, kun kiinalainen laivasto, joka oli jo vuonna 1421 tutkinut ja kartoittanut maailmaa, purjehti Italiaan.

Olin lukenut Gavinin ensimmäisen kirjan ”1421” vuosia sitten, mutta hänen keräämänsä todisteet olivat hieman hataria ja eräänlainen kalastusretki, mutta sen jälkeen monet muut historiantutkijat ovat osallistuneet asiaan eri puolilla maailmaa, ja hänen spekulaatioitaan ja alkuperäisiä tietojaan tukevaa todistusaineistoa on kertynyt valtavasti. Tämä aiheuttaa 1300- ja 1400-lukujen historian täydellisen uudelleenkirjoittamisen, joka kiinnostaa jopa Smithsoniania, ja antaa meille tiekartan prosessista, jonka avulla kontakti teknisesti kehittyneemmän sivilisaation kanssa integroituu vähemmän kehittyneeseen hierarkkiseen yhteiskuntaan maapallolla.

Historia näyttää jälleen kerran toistavan itseään, kun globaalit hallitsijat sallivat Maan ulkopuolisista yhteyksistä saadun tieteellisen ja teknologisen tiedon vuotaa salaa julkisuuteen omaksi hyödykseen ja samalla tukahduttavat muun tiedon, joka heikentäisi heidän valta-asemaansa. Tämä täsmälleen sama prosessi näyttää tapahtuneen Euroopassa, kun kiinalaiset johtajat ottivat yhteyttä eurooppalaisiin johtajiin, jotka vääristivät vakavasti historiallisia tietoja siitä, mistä nämä ideat ja tieto ovat peräisin. ”Kansikuvassa Gavin sanoo,

”Firenze ja Venetsia olivat 1400-luvun alussa maailmankaupan solmukohtia, jotka houkuttelivat kauppiaita kaikkialta maailmasta. Tässä vuosien tutkimuksiin perustuvassa upeassa historiikissa väitetään, että kiinalainen laivasto (keisarin viralliset lähettiläät) saapui Toscanaan vuonna 1434, jossa paavi Eugenius IV otti heidät vastaan Firenzessä.”

”Valtuuskunta esitteli vaikutusvaltaiselle paaville runsaasti kiinalaista oppineisuutta monilta eri aloilta: taide, maantiede (mukaan lukien maailmankartat, jotka välitettiin Kristoffer Kolumbukselle ja Ferdinand Magellanille), tähtitiede, matematiikka, kirjapaino, arkkitehtuuri, teräksenvalmistus, sotilasaseet ja paljon muuta. Tämä valtava tiedon aarreaitta levisi ympäri Eurooppaa ja synnytti renessanssin legendaarisen kekseliäisyyden, johon kuuluivat muun muassa Da Vincin, Kopernikuksen ja Galileon kaltaisten nerojen työt.”

Tämä Gavin Menziesin ja muiden paljastama uusi tieto osoittaa selvästi, että oppineet miehet, joilla oli pääsy tietoihin, eivät tehneet monia heihin liitetyistä keksinnöistä, vaan yksinkertaisesti kopioivat jo olemassa olevia teknologisia ja tieteellisiä ideoita, jotka olivat olleet käytössä ja tunnettuja Kiinassa satoja vuosia. Pieni osa Kiinan valtavasta laivastosta purjehti Italiaan valtavilla valtamerialuksilla, jotka oli aseistettu tykeillä, kranaatinheittimillä, räjähtävillä pommeilla, liekinheittimillä jne. Tuohon aikaan Euroopan laivastot olivat vain purje- ja soutukaleereita, jotka oli aseistettu jousimiehillä. Voi kuvitella, miten järkyttyneitä Euroopan poliittiset ja sotilasviranomaiset olivat, kun he tajusivat olevansa periaatteessa puolustuskyvyttömiä näin ylivoimaista sotilasteknologiaa vastaan.

Tämä ei ainoastaan aiheuttanut renessanssia, vaan se käynnisti myös asevarustelukilpailun, jonka tarkoituksena oli saavuttaa sotilaallisesti kiinalaiset, hyvin samankaltaisesti kuin mitä meillä on nykyään Maan ulkopuolisten avaruusalusten törmäysten jälkeen 1930- ja 1940-luvuilla. Kiinalaiset, jotka olivat ajaneet itsensä konkurssiin rakennettuaan valtavan valtamerilaivaston sekä muita ylilyöntejä, ajautuivat nopeasti rappioon, kun taas eurooppalaisista tuli nopeasti maailman teknologinen suurvalta. Menneisyydestä on saatu monia opetuksia, joita voidaan soveltaa yhtä hyvin tänään kuin 600 vuotta sitten.

Minusta on mielenkiintoista, että ihmisten ja avaruusolentojen välinen kontakti näyttää johtaneen rotujen geneettiseen sekoittumiseen. 1400-luvulla kukoisti myös kiinalaisten orjien, lähinnä nuorten tyttöjen, orjakauppa Italiaan, jopa kymmeniä tuhansia vuodessa. Tämä johti Italiassa geneettiseen sekoittumiseen, joka muistuttaa minua pakotetusta geneettisestä sekoittumisesta, jota tapahtuu nykyään Maan ihmisten ja tiettyjen avaruusolentojen rotujen välillä, mitä kutsun siepattujen avaruusolentojen orjakaupaksi. Molemmissa tapauksissa itsevaltaiset viranomaiset hyväksyivät ja helpottivat tällaista inhottavaa ihmiskauppaa.

Uskon, että avaruusolennot ovat käynnistäneet tieteen ja teknologian nykyaikaisen maailmanlaajuisen renessanssin, jollaista ei ole nähty 600 vuoteen. Kun kiinalaiset käynnistivät renessanssin, he olivat eurooppalaisiin nähden aivan yhtä vieraita ja teknologisesti kehittyneitä kuin avaruusolennot ovat meille nykyään. Eurooppalaiset poliittiset, sotilaalliset ja uskonnolliset johtajat toimivat hyvin samankaltaisesti hyödyntääkseen teknologiaa ja samalla tukahduttaakseen tiedon todellisen lähteen ja muun tiedon, joka olisi heikentänyt heidän valta-asemaansa.

Kummassakin tapauksessa kulttuurishokki korvattiin nopeasti johtajien mielissä pelon ja ahneuden tunteilla. Vuonna 1434 sotilaat pelkäsivät kiinalaisten kehittyneitä ruutiaseita ja merivoimien valmiuksia, mikä käynnisti nopeasti nopean ruutiaseiden kilpavarustelun ja merivoimien rakentamisen, joka johti Euroopan löytöretkiin ja kolonisaatioon. Vuonna 1947 Maan ulkopuolisten aseiden ja kehittyneiden avaruuslaivastojen löytäminen johti nopeaan avaruus- ja asevarustelukilpailuun, jonka tuloksena syntyi monen biljoonan dollarin arvoinen salainen avaruuslaivasto. Yhtälön ahneuspuoli astuu kuvaan, kun talousmahti huomaa, miten uutta tietoa voitaisiin hyödyntää hallitsevien luokkien hyödyksi alempien luokkien kustannuksella.

Kummassakin tapauksessa aikansa kuuluisat oppineet tekivät yhteistyötä hallitsevien luokkien kanssa, jotta tietyt tiedot saatiin salattua ja jotta keksinnöt ja tieteelliset löydöt, jotka eivät kuuluneet heille, saatiin vilpillisin keinoin tunnustetuksi. Miten tämä tehtiin 600 vuotta sitten, selitetään kirjassa 1434, aivan kuten eversti Corso selitti, miten se tehtiin vuoden 1947 jälkeen kirjassaan The Day After Roswell.

Niille, jotka tutkivat kirjassa 1434 ja verkkosivuilla olevia todisteita, on selvää, että Leonardo Da Vinci, Santini, Taccola ja Di Giorgio ottivat kunnian keksinnöistä ja tieteellisistä keksinnöistä, jotka eivät olleet heidän omiaan. Verratkaa vain luvun 16 kuvien samankaltaisuutta. Lisäksi kiinalaiset tunsivat Kopernikuksen, Keplerin ja Galileon ansioksi luodut taivaanmekaniikan lait ja käyttivät niitä vuonna 1280 Kublai Khanin erittäin tarkan kalenterin luomiseen, jonka eurooppalaiset myöhemmin ottivat käyttöön. Tämä kalenteri vaati hyvin monimutkaisia astrologisia laskelmia, jotka koskivat muun muassa maapallon pyörimistä ja vaihtelevia nopeuksia elliptisellä radalla auringon ympäri. Kiinalaiset olivat jopa havainneet Jupiterin ympärillä olevia kuita, jotka näkyivät paljain silmin tietyissä paikoissa Kiinassa vuonna 364 eKr.

Miten voimme selittää molempien aikakausien viranomaisten ja heidän oppineiden palvelijoidensa samanlaiset poliittiset reaktiot ja vastaukset? Mielestäni vastaus on luontainen itsevaltaiselle hallinnolle, jota ohjaavat suurelta osin pelko, petos ja ahneus ja joka on luonteeltaan epävarmaa, koska johtajat voivat pudota vallasta yhtä nopeasti kuin he nousevat valtaan. On selvää, että demokraattinen tai populistinen vastavoima on ollut molemmissa tapauksissa aivan liian heikko, jotta se olisi voinut välittömästi merkittävästi hillitä itsevaltaista valtaa ja teknologioiden yhteiskunnallista hyväksikäyttöä.

Nähtäväksi jää, muuttuuko tilanne pidemmällä aikavälillä avaruusolentotiedon osalta demokraattisten paljastuskeskustelujen ja avaruusolentojen itsensä harjoittaman paljastustoiminnan vuoksi. Jos tämän kehittyneen tieteellisen ja teknologisen tiedon kiinalainen lähde vuonna 1434 voitiin tehokkaasti salata 600 vuodeksi, 60 vuotta vaikuttaa hyvin lyhyeltä ajalta. Mutta toisaalta aivan kuten kiinalaiset edistysaskeleet painotekniikassa auttoivat nopeasti integroimaan kiinalaista kehittynyttä tietoa ja edistämään renessanssia, niin myös Internet näyttää paljastavan vanhoja kiinalais-eurooppalaisia salaisuuksia, mutta nyt avaruusolentojen salaista ja turvaluokiteltua tietoa paljastetaan ja levitetään yleisölle.

http://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/breakaway-sivilisaatio-ja-salainen-avaruusohjelma/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[blogparanormalexpresso2stuff]

Lockheed Skunk Works director Ben Rich and his remarks on black project “alien” technologies