Yllättävän paljon on taas päiviä vierähtänyt sitten viimeisen päivityksen, ja siitä voikin syyttää sopivassa suhteessa laiskuutta ja muita kiireitä. Nyt ei kuitenkaan mitään sen akuutimpaa kiirettä ole, joten laiskuuden keskeltä koetan puskea päivitystä eetteriin. Kesä-heinäkuun aikana tuli neljänä peräkkäisenä viikonloppuna oltua reissussa Ilha do Melilla, Florianópoliksessa, Foz do Iguaçussa sekä Rio de Janeirossa. Koska niin paljon kaikkea on tullut nähtyä ja koettua, niin jaan kaikki reissut omiin kuvapainotteisiin postauksiinsa, ja keskityn nyt vähän enemmän päivittämään arkielämästä Curitibassa.
Harjoittelusta on kohta takana kaksi kolmasosaa, ja aika on kyllä mennyt ihan uskomattoman nopeasti. Curitiba on ollut hyvä kotikaupunki, etenkin keskustassa asuessa kaikki palvelut löytyvät läheltä ja joukkoliikenteellä pääsee helposti ympäri kaupunkia. Vaikka kyseessä ei ole samanlainen tunnettu menomesta kuin Rio de Janeiro tai São Paulo, niin kyllä täälläkin on nähtävää riittänyt ja niin ravintoloissa kuin yöelämässä riittää tarjontaa. Tosin aika paljon on kyllä tullut ruokaa laitettua ihan vain kotona, jo ihan vaan taloudellisistakin syistä, sillä ruoka on kyllä halpaa muttei mitään kiinahalpaa, joten vähitellen se jatkuva ulkonasyöminenkin kasaantuu. Tosin açaiita olen kyllä syönyt mahdollisimman paljon, koska se on niin halpaa että parempi vetää sitä kyllästymiseen asti täällä kuin kalliimmalla hinnalla jossain muualla.
Jalkapallon MM-kisat ne myös tulivat ja menivät, vaikka eivät täkäläisittäin menneetkään ihan toivotusti. Brasilian pelien osuessa sopivasti työpäiväni ajalle, oli töistä vapaapäivä. Mikäs sen parempaa kuin nauttia jalkapallosta (ja kaljasta) etenkin jos päivä sattui olemaan oikein kaunis. Karnevaalitunnelmaa riitti viimeiseen asti, ja löysin kirpparilta myös sopivan Brasilian kannatuspaidan. Tosin liikaa ei kannata korostaa sitä faktaa, että se oli vuoden 2014 MM-kisoista. Tajusin myös yllättävän myöhään että myös Ilveksen värit sopivat mainiosti Brasilian kannattamiseen.
Muutama viikko takaperin suuntasimme ennen työpäivän alkua Oscar Niemeyer -museoon, josta löytyikin monta mielenkiintoista näyttelyä, vaikka arkkitehtuuri oli kuitenkin se pääasiallinen homma, minkä takia paikalle tultiin. Tosin kuvia näin jälkikäteen selaillessani huomasin, että en sitten kuitenkaan ottanut museon ulkokuoresta kunnon kuvia, joten se jääköön lukijoille pikaisen Googlen kuvahaun tai puhtaan arvailun varaan.
Museon lisäksi ovat myös Curitiban monet puistot ja graffitit ovat tulleet tutuiksi. Yhdessä puistossa oli jopa kapybaroja hengailemassa! (Ajattelin että saisin enemmänkin tekstiä kyseisistä aihealueista aikaiseksi, mutta mitäpä tässä enempää voi sanoa. Kapybarat on kivoja, ja loput näkee kuvista.)
Töissä tehtävät ovat olleet suhteellisen helppoja ja itseohjautuvia. Mun työpanokseni ei selkeästi firmaa pyöritä, mutta kivahan siellä on olla näkemässä erilaisia asioita. Ja onpahan jotain rutiinia arkipäiviin myös, vaikka myöhäisen työajan takia aamupäivät menevät välillä hieman ohi torkuttaessa. Pitäisi varmaan silläkin saralla hieman ryhdistäytyä ja koettaa itsenäisesti opiskella vaikka portugalia, koska sekin on jäänyt laiskuuden ja saamattomuuden jalkoihin. Töissä parasta on kuitenkin edelleen Fada-kissa, joka tulee torpedoimaan työskentelyä suhteellisen tehokkaasti asettautumalla näppäimistön päälle makaamaan.
Myös Curitiban yöelämä on koettu ja hyväksi todettu. Toki suurin osa viikonlopuista tähän mennessä on mennyt reissatessa, mutta on sitä pariin otteeseen päästy jopa perusbaareista klubille asti. Oikeastaan tiistaista eteenpäin joka ilta on kaupungilla vaikka mitä meininkejä, ja vaikka ulkona olisikin vähän kylmä, niin silti porukka jaksaa bailata kadulla.
Vaikka näin hyvin meneekin keskimäärin, niin vastustuskykyä on koeteltu oikein urakalla. Ennen Rion reissua sain pienen kurkkukivun, joka onneksi ei yltynyt sen suuremmaksi taudiksi, mutta limaisuutta riitti pitkälti toista viikkoa. Kun pahin oli siitä ohi, niin tällä viikolla iski sitten uudelleen kurkkukipu. Tämän uuden kurkkukipukauden kruunuksi sain sitten ihan syntisen kuuloisen yskän, ja nyt viikonlopun ajan kämppä on ollut meikäläisen henkilökohtainen tubiparantola, kun molemmat kämppikset ovat olleet kotikaupungeissaan ja lähimmät kaverit täällä reissussa viikonlopun. Opintojen vihoviimeistä opintosuoritusta on pitänyt saada nyt eteenpäin, eli sanomattakin on selvää, että Netflixiähän tässä on lähinnä tullut katseltua. Mutta ehkä se tästä kuukauden sisällä vielä valmistuu.
Siinäpä oikeastaan suurimmat suuntaviivat elostani Brasiliassa. Vielä on kuukausi jäljellä, ja saa nähdä mitä sen aikana tulee vielä puuhailtua. Perusmeininki tulee kuitenkin jonkin verran muuttumaan, sillä suurin osa täällä saamistani kavereista lähtee kotia kohti alle viikon päästä, mutta eiköhän samalla uusia tuttavuuksia ala lapata ovista ja ikkunoista. Ainakin toivottavasti.
