Maria, äiti
Neitsyt Maria on äiti, ikoninen äiti. Mutta äitiys, se on vaikeaa. Jo naisena on varsin vaikeaa olla monessa yhteiskunnassa, jossa normin määrittää mies. Sitten ovat kaikki ristiriidat oikeanlaisesta äitiydestä yhdistettynä oikeanlaisiin rooleihin yhteiskunnissa, rooli ydinperheessä, yhteisössä, sukupolvensa edustajana, toimijana ja hoivaajana. Millaiset roolit pelottavat tai ovat pelottavinaan ja ketä? Keiden ehdoilla tulisi ylipäätään elää ja olla nainen, äiti?
Maria muistetaan äitinä erityisesti kahdesta yhteydestä. Ensinnäkin hän oli vauvan äiti. Toiseksi hän oli kolmikymppisen yhteiskunnallisen kapinallisen ja sen myötä marttyyrin äiti. Hän oli hoivaaja ja surija. Erityisen tyypilliseltä on vaikuttanut Marian kuvaaminen vauva sylissä.
Taiteessa Marian on usein kuvattu imettävän. Näin varmaan todellisuudessa tapahtuikin, vaikka jo maatalouden vallankumouksesta vauvoille syötettiin esimerkiksi erilaisia viljapohjaisia korvikkeita.
Ikoninen äiti on siis lukuisasti kuvattu toinen rinta paljaana. Kuvitusta löytyy monista kristillisistä paikoista, kuten kirkoista. Myös tänään kristilliset tilat ovat imetysmyönteisiä. Kirkossa saa ja on toivottavaa imettää. Tällaiselle asettaa tietysti puitteet ympäröivä yhteiskunta. Protestanttisen pohjoismaan 2010-luvun kirkoissa saa ja on toivottavaa imettää.
Madonna Lactans, tuntematon taiteilija, 1500-luku. Aveiron museo, Portugal.
Kirkon imetysmyönteisyys on kiinnostava vastakohta sille, ettei kaikissa ravintoloissa suhtauduta siihen myönteisesti. Imetykselle saatetaan jopa osoittaa wc-tilat. Näin keskeistä ikonisen äidin tekemisen ilmentymää ei välttämättä suvaita, saati iloita arjessa näkyvänä. Onko kirkko sitten perinteinen vai moderni sisällyttäessään "sallikaa lasten tulla" -kutsuun myös nälkäiset vauvat imettäjineen?
Yhdysvalloissa on osavaltiotason lainsäädännöin taattu oikeus julki-imetykseen. Paljon puhuvaa, että säädäntöä on tarvittu. Toisaalta on myös maita, joissa laki turvaa imettävälle äidille mahdollisuuden pumpata maitoa työajalla. (Suomessa ei ole laissa kumpaakaan oikeutta.)
Olennaista on se, ketkä määrittävät sitä, missä ja miten äiti ruokkii vauvaansa. Kirkoissamme tähän ratkaisun tekee äiti, nainen itse. Neitsyt Maria, Madonna, näyttää mallia. Symbioosissa vauvaan voi nainen kirkossa määritellä oman toimijuutensa. (Protestanttisessa 2010-luvun pohjoismaassa nainen voi toki määritellä toimijuuttaan monella muullakin tavalla.)
En tiedä, julki-imettivätkö alkukirkon naiset. Esitän oletuksen, että kyllä. Vaihtoehtoisten testamenttien valossa naisilla saattoi olla alkukirkossa merkittävämpi rooli kuin seuraavien vuosisatojen sisarillaan. Myös poliittisessa elämässä oli valtaa käyttäviä vahvoja naisia. Kepeämmin voi myös pohtia, että lisääntykää ja täyttäkää maa -ohjetta noudattaessaan alkukirkon jäsenet olisivat tällöin olleet johdonmukaisia äidin ja vauvan ruokahetkistä iloitessaan.
Voikin olla, että myös Neitsyt Marian rooli oli hoivaajan ja surijan viittoja laveampi. Hän saattoi hyvinkin yhdistää toimijan roolinsa äitiyteen, vaikka sellaisen kuvaaminen ei hänen jälkeensä tulleita (mies)taiteilijoita ole inspiroinut.
Traagisina imetyskuvia voidaan pitää siltä osin kuin niiden voi ajatella kuvittavan miesten tuntemaa kateutta vauvan ja äidin symbioosista. Kuvat eivät tyypillisesti siltä näytä, että mukaan mahtuisi mies, isä. Samalla naisen roolin voi oikeastaan kapeimmillaan pelkistää imettäjäksi, niin tärkeää kuin se yhteisön eloonjäännin kannalta onkin.
Kauniita imetys- ja muotokuvat ovat niiden kuvatessa syvimpiä tarpeitamme. Voimme hyvin kun tunnemme olevamme turvassa. Sylissä. (Kenen sylissä on äiti itse?)
Paljon tunteita, rooleja ja toimintaa sinänsä yksitoikkoisten asetelmien välittää. Maria on saanut roolin paljon välittäjänä ja kuvittajana, vaikkemme edes tiedä, kiinnostiko häntä moinen. Taide ja ihmisyys tarvitsevat ja ottavat symbolinsa ja äitihän se on kuvattava.
INARI JUNTUMAA