Tekoäly on riuska apuri tiedon käsittelyssä, mutta helppoudesta seuraa ihan uudenlaisia ongelmia, Saarikivi pohdiskelee.
Kannattaa lukea koko kolumni, koska se on täyttä asiaa. Alla muutama nosto.
---
Viimeisimpänä elämän helpokkeena meille tarjoillaan nyt tekoälyä. Niin kutsutut keskustelevat laajat kielimallit etsivät ja selittävät tietoa hetkessä. Ja mikäs siinä. Miksi ei tarttuisi tähän tekoälyyn, joka tekee tiedonhakua ja yhdistelyä selvästi ihmistä nopeammin? Pientä toppuuttelua on kuitenkin alkanut kuulua. Tutkimukset kertovat, että generatiivisen tekoälyn helppous voi luoda uusia ongelmia. Erään tutkimuksen mukaan kielimallin käyttö helpotti kyllä kuormitusta tiedonkäsittely- ja kirjoitustehtävän aikana, mutta johti heikompiin tuloksiin. Tekoälyn käyttö näkyi teksteissä huonompana päättelynä ja perusteluina verrattuna siihen, että kirjoittaja käytti perinteistä hakukonetta. Vielä vertaisarviointia odottavassa MIT:n esijulkaisussa kuvataan niin ikään, että laajan kielimallin käyttäminen esseen kirjoittamisessa on yhteydessä huonompaan tekstin laatuun ja vähäisempään aivojen aktivoitumiseen kuin ilman kielimallia. ---
Pinnistelyn väheneminen oli myös yhteydessä muistiin – hurjalla tavalla. Yli 80 prosenttia kielimallia kirjoittamisen apuna käyttäneistä ei kyennyt siteeraamaan omaa tekstiään. --- Näyttää käyneen siis niin, että tekoälyä käyttäessään voi ulkoistaa myös ymmärryksensä koneelle. Ja toisin päin, jos haluaa jonkin asian todella tajuta ja muistaa, pitää tajuamiseen liittyvän ponnistelunkin tapahtua aivoissa, ei tietokoneessa.
---
Nämä vaikutukset lienevät tilapäisiä, mutta huolena on tietenkin, mitä pitkäaikainen generatiivisen tekoälyn käyttö tekee ihmisajattelulle. --- Opiskelijat ovat kuvanneet kielimalliriippuvuuden lisäävän laiskuutta, vähentävän luovuutta ja kriittisen sekä itsenäisen ajattelun kykyä. Toisen tutkimuksen mukaan ChatGPT-riippuvuus on yhteydessä niin kutsutun elottoman tiedon määrään. Tällöin ihminen kyllä muistaa tietoa, mutta ei ymmärrä sitä. Yksilö muuttuu eräänlaiseksi tekoälyn kaikukopaksi.
Tilanne ei toki ole mustavalkoinen. Mahdollisuuksia generatiivisen tekoälyn käyttöön todellisen oppimisen syventäjänä on tulevaisuudessa aivan valtavasti. Hyödyt tai haitat riippuvat siitä, millä tavoin tekoälyä käytetään ja minkälainen suhde tekoälyyn oppimisessa syntyy. Korvataanko sillä yksioikoisesti ymmärtämiselle tärkeää tiedonkäsittelyä, vai voisiko se esimerkiksi parantaa oppimiselle tärkeää ihmisten välistä vuorovaikutusta? Mutta se on kyllä ongelma, että teknologiajätit eivät kehitä ja myy generatiivisia kielimalleja ihmisen oppimista parantaakseen. Ne myyvät sitä, mikä kuluttajaa houkuttelee eniten. Ja helppoushan se houkuttelee. Uusin elämän helppoudesta syntyvä ongelma voi siis olla, että vaivattoman tiedonkäsittelyn myötä oppiminen loppuu.
