Kuumotuselämää
Saimme lopulta sen haluamamme Ford Falconin ja ajoimme tiistaina Albanyyn. Minulla (ja Vilillä) on nyt elämäni ensimmäinen auto. Jotenkin tiesin sen menevän noin enkä ottanut mitään stressiä. Sen verran näppärille meni silti, että olimme jälleen kerran Albany Backpackersissä 15 minuuttia ennen respan sulkemisaikaa. Täältä ehdittiin soittaakin ja varmistaa, että pääsemme perille ajoissa. Respan irlantilainen Don (joka oli käynyt Suomessakin suomalaisen ex-tyttöystävänsä takia) oli äärimmäisen hyväntuulinen ja vieraanvarainen, toivotti meidät tervetulleiksi ja esitteli taloa. Viime kerralla esittelykierros jäikin hieman puutteelliseksi, joten hyvä näin. Albany Backpackersissä on monia hyviä puolia. Se on pieni, kodikas ja torakaton. Seinät ovat maalattu täyteen värikkäitä kuvia, yhteisiä tiloja on reilusti ja saamme päivittäin tunnin verran ilmaista nettiaikaa per pää. Viliä ilahdutti äärettömästi hostellin tarjoaman urheilukanavan seuraaminen valtavalta screeniltä. Lisäksi joka ilta on tarjolla ilmaista KAHVINKEITTIMELLÄ KEITETTYÄ kahvia ja kakkua! Ensimmäinen kerta yli puoleen vuoteen, kun sain ihan rehellistä suodatinkahvia.
Töiden alkamisesta ei ole vielä tarkempaa tietoa, mutta olemme Listalla. Farmeihin kontaktissa oleva Brendan lupaili ensin viinirypäleiden poimintaa täksi päiväksi, mutta se lykkääntyi muutamalla päivällä. Brendan vaikutti eilen aika nihkeältä kysellessämme töistä, mutta puhutteli meitä tänään jo etunimiltä, mikä ainakin Bundabergin working hostellissa oli hyvä merkki. Olimme aluksi vähän huolissamme, mutta rauhoituimme juteltuamme muiden hostellin asukkaiden kanssa. Suurin osa ihmisistä vaikuttaa kuitenkin työskentelevän ja dormissamme on kauhea liikenne ennen kuutta aamulla. Käytimme eilisen päivän rumien rönttävaatteiden metsästykseen töiden varalta ja tänään kävimme Emu Pointin rannalla ja satamassa paistattelemassa. Poikkesimme terassilla ja sain ihanan jääkahvin, jonka pinnalla kellui pallo jäätelöä. Albany on kaunis ja tunnelmaltaan lempeä 25 000 ihmisen pikkukaupunki. Ilman autoa täällä ei tosin kovinkaan paljon pystyisi tekemään, sillä uimaranta, kaikki kansallispuistot ja muut nähtävyydet ovat niin kaukana keskustasta. Elämää helpottaa huomattavasti sekin, ettei aina tarvitse pummia kyytiä päästäkseen käymään ruokakaupassa.
Ilmat ovat Albanyssa vielä kylmemmät kuin Perthissä. Päivät vastaavat Suomen kesää, mutta iltaisin ei pärjää ilman pitkiä housuja ja neuletta. Kuukausi tätä ja sen jälkeen Perthin kautta kohti pohjoista ja lämpimämpiä kelejä!
Olen muutaman viimeisen viikon ajan nähnyt valehtelematta joka ainoa yö Suomi-unia. Sisältö ja unissa tapaamani ihmiset vaihtelevat, mutta kaikille niille on yhteistä se, että niissä olen Suomessa vain käymässä tämän Australia-vuoteni aikana. Unet herättävät toivon siitä, että saatan elokuussa olla valmis palaamaan Suomeen jäädäkseni. Olen alkanut ikävöidä perhettäni ja ystäviäni koko ajan enemmän ja enemmän.
Pauliina