Discover Top Posts Tagged with #matkustelu

Kuka minä olen?

Asuin lapsena ympäri maailmaa ja ollessani 15-vuotias muutimme takaisin pysyvästi Suomeen. Rakastan nykyäänkin matkustelua ja talvisin haluan matkustaa aina lämpimiin maihin. Etenkin Aasialainen ruoka houkuttaa minua matkaamaan siihen suuntaan maailmaa usein. Viimeksi olin kuukauden reppureissulla Indonesiassa.

#matkustelu #suomi #laukku #travel

Onni hoi, missä olet?

Blogi on ollut täysin hunningolla, johtuen pitkälti lomista. Jäin ennen joulua lomalle, jolta kunnolla palasin töihin vasta tän viikon tiistaina. Lomalla kävin ensin Saksassa, sitten juhlittiin joulua, jonka jälkeen lähdettiin ystäväni Riikan luo Rukalle. Sieltä palasin töihin kolmeksi päiväksi, kunnes lähdettiin kahdeksi viikoksi Japaniin. Japanissa oltiin kolme päivää Tokiossa ja sieltä 10 päiväksi Myokoon laskemaan. Matka oli hieno, muttei upea. Olin vähän pettynyt matkaan ja itseeni. Jotenkin musta tuntuu, että olen rikki, kaputt. En jotenkin osannut innostua kovinkaan monesta asiasta. Tokiossa oli kyllä kivaa, mutta en silti saanut sieltä niin isoja kicksejä, kuin olisin jotenkin ehkä odottanut. Olen käynyt siellä siis 2009, joten ihan vieras kaupunkin ei ollut. Hieno paikka silti. Enemmän mua kuitenkin alkoi huolestuttaa itseni Myokossa. Laskeminen oli suurimpana osasta päiviä kivaa, joinain jopa tosi kivaa, mutta yhtenäkään päivänä se ei ollut mahtavaa, eeppistä, mieletöntä. Olen monta vuotta käyttänyt lomani ja rahani pitkälti laskuhommissa. Mulle tuli jopa vähän epätoivo, että mitä nyt, jos en kerta enää innostu tästä asiasta samallalailla kuin aina aikaisemmin. Mitä mä sitten lomilla teen? En nimittäin ainakaan halua matkustaa noin kauas ja maksaa siitä niin paljon, jollei se musta ole siisteintä, mitä mä tiedän. Mulla tuli reissussa jopa koti-ikävä. Marko multa kysyi, että mitä mä sitten kotona tekisin, enkä siihenkään osannut vastata. Nyt olen kotona. Ja rehellisesti sanottuna, musta oli ihana tulla kotiin. Musta oli jopa kiva palata töihin. Halusin tähän arkeen. Mutta ei mulla nytkään mikään super onnellinen olo ole. Elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. En kuitenkaan jotenkin saa aikaiseksi keksittyä siihen mitään sisältöä. Tänäänkin mun piti mennä töiden jälkeen jumppaan tai salille, mutten jotenkin kuitenkaan halunnut, jaksanut tai jotain. Tulin kotiin ja katsoi telkkaria, kunnes Marko tuli töistä. Se teki meille ruuan ja sen jälkeen jatkoin telkkarin katsomista. Mua ei väsytä, mutta mua ei kuitenkaan huvita oikein tehdä mitään. Ei tehnyt mieli askarrella, neuloa eikä edes soittaa kaverille, joka oli soittanut mulle. Yritin kyllä soittaa, mutta kun sen puhelin sanoi, ettei siihen saa yhteyttä, jätin asian sikseen. Huomenna mulla on synttärit, täytän 34... eikun siis 25 vuotta ;) Olin ajatellut alunperin, että olisin voinut kutsua joitain kavereita käymään, mutten ole sitäkään saanut aikaiseksi. Sen verran sain sentään sovittua, että huomenna synttäreitään myös juhlivan siskoni kanssa juhlistetaan sunnuntaina yhdessä. Sen tekstiviestin laittaminenkin tuntui jotenkin rankalta. Toivottavasti tää on vaan jotain ohi menevää pimeän ajan saamattomuutta.

#matkustelu #japani #laskeminen #tylsistyminen #onnettomuus

Terveisiä Saksasta Olen ollut super huono bloggaaja. Nyt terveisiä Saksasta mun vaihtariperheen luota. Olin täällä 1998-1999, joten olen tuntenut mun "perheen" jo yli 16 vuotta. Se on pitkä aika 33-vuotiaan elämässä, suhteessa vielä pidempi 20-vuotiaan Saksan veljeni elämästä. Toinen veli asuu nykyään Sveitsissä, eikä ole nyt kotona. Olen iloinen ja onnellinen, että meillä on yhteys pysynyt kaikki nämä vuodet. Mun omaan elämään liittyen olen käynyt täällä monta keskustelua. Mun Saksan perheen kanssa ja lauantaina meillä oli isot bileet, niin myös mun perheen ystävien kanssa. Mun "perhe" ei ole ihan tyypillinen saksalainen perhe, mitä se sitten oikeasti tarkoittaakaan, mutta ei siis ainakaan sellainen, mikä mielikuva suomalaisille helposti tulee saksalaisista. Siitä johtuen monet heidän ystävistäkään ei mahdu perinteiseen saksalaiseen, super konservatiiviseen muottiin. Siitä syystä moni kysyi kuulleessaan mun työstä, että haluanko mä tehdä sitä aina tai tykkäänkö mä työstäni. Niin... no, sitähän mä olen yrittänyt selvittää. Saksan äitini sanoi yllätyksekseni, että onhan mun työssä se hyvä puoli, että siitä saamani palkan avulla voin tehdä asioita, joista mä nautin. Kaikkein viisaimman neuvon sain kuitenkin Saksan isältäni. Hän tekee osittain työkseen mainoksia ja sanoi, että ei se ole hänestä enää niin mielenkiintoista tai hyödyllistä, mutta osaksi hän tekee paljon töitä parantaakseen tämän kaupungin asioita, yhteiskunnallista työtä. Mä en kovin helposti pysty palkkatyöhöni yhdistämään mitään mun mielestä hyödyllistä (no yhden jutun tiedän, selvitän sitä, kun palaan töihin), mutta onhan mulla vapaa-aikaa, jolloin voisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Ideoita hyvistä Helsingissä toimivista vapaaehtoistöistä otetaan vastaan!

#matkustelu #perhe #vaihtovuosi #työ

Lääkäriviikko ja Nairobi National Museum

Naivashan viikonlopusta ei meinannut oikein palautua millään, siellä oli kyllä niin hirmuisen mukavaa! Tähän viikkoon onkin mahtunut kaksi lääkärikäyntiä, ensin koirat pääsivät tohtorille köhän vuoksi. Oli ihan liikuttavaa kun meidän urheat vartiokoirat nössöilivät lääkäripöydällä!

Paljastui että heillä oli allergiaa aidan maalista, lääkitys oli siis vain antihistamiinia. Pyysin injektion mukaan kotiin, kun halusin testata koiran piikittämistä! Labradorinnoutajan nahka on kyllä huomattavasti paksumpi kuin kilpahevosen, neulaa sai aivan runnoa niskasta että se meni läpi. Elina pääsi käymään ihmislääkärillä, kun hän pelkäsi malariaa. Se oli kuitenkin vain ruokamyrkytys, jonka toteamiseen meni yli viisi tuntia. Vaikka Suomen terveydenhuoltoa monesti moititaan, uskoisin että Kenialla olisi silti paljon oppimista. Tässä kuva Elinasta odottamassa lääkärin vastaanottoa.

Tänään käytiin Nairobi National Museumissa jossa oli paskimmat täytetyt eläimet jotka olen ikinä nähnyt, niille sai kyllä nauraa! Harmin paikka tämä seepran yhteiskuva taitaa olla paras esimerkki moisista.

Ja sitten aivan ykkössuosikkijuttu matelijatalo! Aivan jättimäinen käärme, se oli 9,8metriä, kilpikonnia sai tai ainakin ylsi silittelemään ja hurjia krokotiilejä! Näin pelottavimman oikean asian mitä olen nähnyt elokuvia lukuunottamatta, se oli alligaattori jota tuijotin niin kauan että Elina hermostui, aivan uskomattoman hieno eläin. Sen kädet ja jalat oli kynnelliset ja aivan kuin jostain kauhuelokuvasta! Olisin halunnut olla sen kaveri mutta sen kanssa oli kyllä aivan mahdoton kommunikoida, se tuntui uhkuvan vaan pahoja ajatuksia. Facebookissa kuvaamani luontovideo hetkestä kun hurja alligaattori suoritti ainoan liikunnon varmaan koko päivänä, harmi kun en ole tarpeeksi nettihai liittämään sitä tänne. Blogspot olisi ollut varmasti minulle parempi alusta kirjoittaa tarinoita ja esitellä luontovideoita.

Ensi viikolla meidän on tarkoitus lähteä aivan landelle Tansaniaan vihdoin tekemään tutkimustamme. Siellä ei ihan varmasti toimi internet, mutta viikonloppuisin käymme sieltä kaupungeissa.Heinäkuun tavoite on vierailla Zanzibarilla, ei ole huonompi suunnitelma!

#Nairobi #afrikka #matkustelu

pyörättömyyttä ja metsäretkeilyä

Elämme tällä hetkellä keskellä pyöräongelmia. Taisteluista, omatoimikorjauksista, pyöränkorjaajista ja lukuisista muista tekijöistä huolimatta meillä on vain yksi pyörä, joka sekin toimii vain näennäisesti. Onneksi hölkkä on mulle tuttu asia, sillä olen nyt juossut töihin ja takaisin, siitä tulee yhteensä 17 kilometria päivässä. Pieniä kauhunhetkiä aiheutti toinen vahtikoiramme joka oli päättänyt pureskella lenkkareitani tylsyyksissään. Onneksi kengät eivät menneet pilalle, ne ovat vielä aivan tarpeeksi juoksukelpoiset! Täytyy silti myöntää että olin kyseiselle koiralle hieman vihainen hetkisen.

Joka päivä ei toimistolle onneksi tarvitse mennä, ja taksikaan ei ole kauhean kallis joten sellaisen voi soittaa hädän tullen. Meidän suosikkitaksikuski Lennardin taksin kyljissä on kuvia delfiineistä!

Vietimme tänään Elinan ja koirien kanssa päivän metsäretkellä. Metsäilyä täällä kyllä tarvitaan, on vähän jo inhottava olo kun täällä on turvatoimet niin korkealla, pyssymiehiä kaikkialla ja varoitellaan kranaatoista ja muista räjähtelevistä jutuista. Onneksi meidän koti on tosi turvallisella alueella, niin ei tarvitse pelätä muuta kuin ajoittaista tylsiintymistä. Ja onneksi oon aika hyvä keksimään puuhia kotioloissakin!

Voi mulla olis niin kauhean monta kuvaa sieltä metsästä! Oli kyllä hirmuisen nättiä ja niin vihreää kaikkialla! Kaikista paras juttu oli se, kun saatiin ottaa koirat mukaan. Mun hoitokoiran fleksi meni rikki, joten se sai juoksennella vapaana. Oli melko jännittävä hetki, kun se alkoi jahtaamaan apinoita ja säikäytti noin kolmenkymmenen apinan lauman loikkimaan puusta toiseen ja sähisemään ja kiljumaan. Puissa kohisi ja meteli oli kyllä hurja! Toinen koira on ihan reppana, kun sitä alkaa laiskottaa ja sitten sitä täytyy kiskoa perässä. Aluksi luulimme että se on kipeä, ja oli lähellä etten kantanut sitä kotiin. Nyt ei tarvi onneksi enää huolehtia kun on huomattu että se on vaan yksinkertaisesti maailman laiskin labradorinnoutaja.

Koirat on kyllä hauskoja tyyppejä! Niiden nimet on alkuperäisesti Goldie ja Honey, mutta etenkin mun hoitokoira on vaihtanut nimeä useaan otteeseen, oikeastaan päivittäin. Ei aluksi tunnistettu kumpi on kumpi, joten kirjoitettiin sen päähän tussilla kirjain B. Sen jälkeen sen nimi on vaihdellut Burgundista Bögeliin, toinen koira tottelee yleensä nimeä Lappis. En enää anna niiden nukkua mun sängyssä, se punaisen hiekan määrä oli liian valtava.

#Nairobi #karura #afrikka #matkustelu #sademetsä #labradorinnoutaja