Onnellisuustutkimus

Onni, hyvinvointi, jaksaminen.

[onnellisuustutkimus]

Mun blogi on nyt ihan hunningolla. Asiaa olisi, mutta nyt on tuhat rautaa tulessa, niin aina jää päivitykset tekemättä. Kyllä tässä taas kohta on enemmän aikaa... ehkä.

[onnellisuustutkimus]

Uran huippuhetki

Viikonloppuna mulla alkoi taas hiihto-opeilu. Vähän myöhään meni aloitus, kun lomailin melkein koko tammikuun muualla, mutta hyvinhän tässä vielä ehtii. Hiihdonopettajana toimiminen on tapa tehdä harrastuksesta vähän halvempi eli ei sitä ihan oikeasti työksi voi kutsua, ei palkan eikä monenkaan muunkaan asian suhteen. Mutta kivaa se silti on! Kivaa ehkä juuri siksi, että se on kuitenkin enemmänkin vapaaehtoistyötä kuin oikeaa työtä.  Vaikka lapsista en muuten niin hirveästi aina välitä, niin hiihtokoululaisina ne on yleensä varsin mukavia. Tykkään siis laskevista lapsista! Viikonlopun hauskin tapaus oli 5-vuotias Maija, joka oli pippurinen tapaus. Olimme olleet ehkä viisi minuuttia yhdessä, kun Maija jo kiukutteli mulle, kun en auttanut häntä pääsemään tasamaalla eteen päin. Autoin, mutta hiljalleen aloin sanoa, että kyllä hänen pitää itsekin opetella, miten tasamaalla liikutaan sukset jalassa ilman sauvoja. Hän kiveen kovaan väitti, ettei hän osaa eikä pysty, mutta minä sanoin, että kyllä pystyy, jos vaan päättää. Hetkeä myöhemmin Maija kulki sukset jalassa tasamaalla eteen päin ja jupisi samalla: "Minä päätän, minä päätän, minä päätän". Muutamaa laskua myöhemmin taito kuitenkin oli taas unohtunut, jolloin otin ryhmäpaineen käyttöön ja osoitin Maijalle häntä pienempää poikaa: "Katso, hänkin pääsee eteen päin ja on sinua pienempi, kyllä sinunkin pitää päästä". Ja taas mentiin hetki eteen päin, kunnes Maija kaatui: "Miksi kaikki muut on minua parempia?" Maija ei ollut mikään tyhmä tyttö. Kysyin häneltä: "Mitäs Maija luulet, miksi kaikki muut on sinua parempia?" Vastaukseksi sain tuhinan kera: "No kun ne on harjoitellut mua enemmän!". Niinpä! Hyvä tyyppi! Hyvin meillä tunti meni! Koko viikonlopun kohokohta oli kuitenkin se, että sain olla Werneri-pupuna!

[onnellisuustutkimus]

Paljon onnea vaan!

34 vuotta. Mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia vanhenemisen kanssa. Mutta nyt ehkä vähän. Tiedän, etten vieläkään ole moniin asioihin liian vanha, ellen itse kuvittele niin, mutta 34-vuotias on 20-vuotiaan mielestä jo tosi vanha. Mä tapailin 21-vuotiaana yhden kesän 31-vuotiasta miestä, joka oli musta kyllä jo aika vanha. Nyt mä olen jo selvästi vanhempi. Mun äidillä oli mun ikäisenä kaksi lasta.  Mitä mä olen sitten tähän mennessä "saavuttanut". Tai mitä minä pidän saavutuksina. Olen asunut Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Olen oppinut pärjäämään vieraalla kielellä. Olen opiskellut jotain, pärjännyt työelämässä. Mulla on paljon ystäviä. Niin... siinäpä se. Ei mikään kovin merkittävä "lista". En ole pelastanut maailmaa, kenenkään henkeä enkä saanut muutenkaan aikaiseksi mitään merkittävää. Vähän säälittävää ja surullista.  Saksan veljeni lähetti mulle juuri whatsapp-viestin, jossa toivotti hyvää synttäriä ja pyysin, että josko hän voisi juhlia munkin puolesta ja hän ihmetteli, ettenkö ole lähdössä ulos tänään. Kello on 20:10 ja olisin valmis ennemminkin sänkyyn ja siis nukkumaan, eli ei, en ole lähdössä ulos. En mä milloinkaan ole ollut mikään villi bilettäjä, mutta onhan tää jo vähän säälittävää, että omina synttäreinään käy töissä, syö herkullisen illallisen (kiitos kulta!) ja menee nukkumaan puoli yhdeksältä. 

P.S. Herkullisen illallisen lisäksi sain Markolta lahjaksi kenkiin laitettavat liukuestenastat eli mummoesteet. Ja olin oikeasti iloinen lahjastani. Ens vuonna sitten rollaattori.

[onnellisuustutkimus]

Onni hoi, missä olet?

Blogi on ollut täysin hunningolla, johtuen pitkälti lomista. Jäin ennen joulua lomalle, jolta kunnolla palasin töihin vasta tän viikon tiistaina. Lomalla kävin ensin Saksassa, sitten juhlittiin joulua, jonka jälkeen lähdettiin ystäväni Riikan luo Rukalle. Sieltä palasin töihin kolmeksi päiväksi, kunnes lähdettiin kahdeksi viikoksi Japaniin.  Japanissa oltiin kolme päivää Tokiossa ja sieltä 10 päiväksi Myokoon laskemaan. Matka oli hieno, muttei upea. Olin vähän pettynyt matkaan ja itseeni. Jotenkin musta tuntuu, että olen rikki, kaputt. En jotenkin osannut innostua kovinkaan monesta asiasta. Tokiossa oli kyllä kivaa, mutta en silti saanut sieltä niin isoja kicksejä, kuin olisin jotenkin ehkä odottanut. Olen käynyt siellä siis 2009, joten ihan vieras kaupunkin ei ollut. Hieno paikka silti.  Enemmän mua kuitenkin alkoi huolestuttaa itseni Myokossa. Laskeminen oli suurimpana osasta päiviä kivaa, joinain jopa tosi kivaa, mutta yhtenäkään päivänä se ei ollut mahtavaa, eeppistä, mieletöntä. Olen monta vuotta käyttänyt lomani ja rahani pitkälti laskuhommissa. Mulle tuli jopa vähän epätoivo, että mitä nyt, jos en kerta enää innostu tästä asiasta samallalailla kuin aina aikaisemmin. Mitä mä sitten lomilla teen? En nimittäin ainakaan halua matkustaa noin kauas ja maksaa siitä niin paljon, jollei se musta ole siisteintä, mitä mä tiedän.  Mulla tuli reissussa jopa koti-ikävä. Marko multa kysyi, että mitä mä sitten kotona tekisin, enkä siihenkään osannut vastata.  Nyt olen kotona. Ja rehellisesti sanottuna, musta oli ihana tulla kotiin. Musta oli jopa kiva palata töihin. Halusin tähän arkeen. Mutta ei mulla nytkään mikään super onnellinen olo ole. Elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. En kuitenkaan jotenkin saa aikaiseksi keksittyä siihen mitään sisältöä. Tänäänkin mun piti mennä töiden jälkeen jumppaan tai salille, mutten jotenkin kuitenkaan halunnut, jaksanut tai jotain. Tulin kotiin ja katsoi telkkaria, kunnes Marko tuli töistä. Se teki meille ruuan ja sen jälkeen jatkoin telkkarin katsomista. Mua ei väsytä, mutta mua ei kuitenkaan huvita oikein tehdä mitään. Ei tehnyt mieli askarrella, neuloa eikä edes soittaa kaverille, joka oli soittanut mulle. Yritin kyllä soittaa, mutta kun sen puhelin sanoi, ettei siihen saa yhteyttä, jätin asian sikseen.  Huomenna mulla on synttärit, täytän 34... eikun siis 25 vuotta ;) Olin ajatellut alunperin, että olisin voinut kutsua joitain kavereita käymään, mutten ole sitäkään saanut aikaiseksi. Sen verran sain sentään sovittua, että huomenna synttäreitään myös juhlivan siskoni kanssa juhlistetaan sunnuntaina yhdessä. Sen tekstiviestin laittaminenkin tuntui jotenkin rankalta.  Toivottavasti tää on vaan jotain ohi menevää pimeän ajan saamattomuutta. 

[onnellisuustutkimus]

Arigato gozaimasu Nyt istutaan koneessa, joka lähtee hetken päästä Tokioon. Eilen virittäydyttiin tunnelmaan väkertämällä susheja yhden ystäväpariskunnan kanssa. Kivaa ja hyvää! Se oli sitä paitsi paljon helpompaa, mitä alunperin luulin.

[onnellisuustutkimus]

Työpaikan hyvä henki Kävin keskiviikkona kirjastossa. En ollut aikoihin käynyt, mikä on harmi, koska kirjastot on tosi jees. Löysin sieltä mun "uuteen ammattiin" liittyen myös mielenkiintoisen kirjan koskien työpaikan yhteishenkeä ja viihtyvyyttä. Olen vasta alussa, mutta hyvältä vaikuttaa!

[onnellisuustutkimus]

Home sweet home Suomi on hiton pitkä maa. Mut kotona. Mulla on huominen lomaa, tiistai loppiaisen takia myös.

[onnellisuustutkimus]

Hyvää uutta vuotta Vuodenvaihde oli rauhallisin ties kuinka moneen vuoteen. Meidän porukasta yksi oli kunnolla kipeä, toinen vähän, mulla antibioottikuuri ja neljäs muuten vaan unelias. Raketit käytiin puolilta öin katsomassa ja sitten äkkiä nukkumaan. Vaihtui se vuosi näköjään noinkin. Vuoteen 2014 mahtui paljon matkoja, muutto Markon luo ja paljon pohdintaa, mihin oikeasti haluan elämässäni. Siihen en vastausta saanut, juuri nyt sen miettiminen ei edes tunnu ajankohtaiselta johtuen varmaan pitkälti noin kuukauden lomasta (käyn mä ens viikolla kolme päivää töissä). Menneitä on turha murehtia, joten katse tulevaan. Vuoden 2015 toivon tuovan mukanaan liikuntaa eri muodoissa, se yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon, myös laihtumista. Toivon kivoja matkoja ja retkiä ihan lähellekin. Haluan ympärilleni hyviä ihmisiä, joiden seurassa minä viihdyn ja jotka viihtyvät minun seurassani. Toivon myös työkuvioihini jotain muutosta. Haluaisin myös auttaa jotenkin yhteiskuntavastuullisella tavalla. Muutosta aiempaan haluaisin myös joiltakin osin. Vähemmän negatiivisia ajatuksia tai ääneen lausuttuja sanoja ainakin. Viime vuosi oli kiva vuosi, muttei paras. Tästä vuodesta minä yritän tehdä itselleni paremman. Eiliset ilot: 1) Päivä oli liikunnallisesti ihanan aktiivinen. Aamulla murtsikkaa, iltapäivästä tellua. 2) Mäessä nähtiin neljä kaveria, joiden kanssa oli kiva laskea. 3) Sain aloittaa mun viiden vuoden päiväkirjan.

[onnellisuustutkimus]

Talvi! Oli ihana palata jouluaattona takaisin Suomeen, kun Helsingissäkin oli kaunis talvi. Kaikkialla on niin kaunista ja valoisempaakin. Kylmyyskin on vain pukeutumiskysymys. Kesälläkin tuntuu kurjalta helteessä untsikkatakki päällä, miten talvi voisikaan tuntua hyvältä tennarit ja farkut jalassa. Nyt matkaamme Rukalle!

[onnellisuustutkimus]

Terveisiä Saksasta Olen ollut super huono bloggaaja. Nyt terveisiä Saksasta mun vaihtariperheen luota. Olin täällä 1998-1999, joten olen tuntenut mun "perheen" jo yli 16 vuotta. Se on pitkä aika 33-vuotiaan elämässä, suhteessa vielä pidempi 20-vuotiaan Saksan veljeni elämästä. Toinen veli asuu nykyään Sveitsissä, eikä ole nyt kotona. Olen iloinen ja onnellinen, että meillä on yhteys pysynyt kaikki nämä vuodet. Mun omaan elämään liittyen olen käynyt täällä monta keskustelua. Mun Saksan perheen kanssa ja lauantaina meillä oli isot bileet, niin myös mun perheen ystävien kanssa. Mun "perhe" ei ole ihan tyypillinen saksalainen perhe, mitä se sitten oikeasti tarkoittaakaan, mutta ei siis ainakaan sellainen, mikä mielikuva suomalaisille helposti tulee saksalaisista. Siitä johtuen monet heidän ystävistäkään ei mahdu perinteiseen saksalaiseen, super konservatiiviseen muottiin. Siitä syystä moni kysyi kuulleessaan mun työstä, että haluanko mä tehdä sitä aina tai tykkäänkö mä työstäni. Niin... no, sitähän mä olen yrittänyt selvittää. Saksan äitini sanoi yllätyksekseni, että onhan mun työssä se hyvä puoli, että siitä saamani palkan avulla voin tehdä asioita, joista mä nautin. Kaikkein viisaimman neuvon sain kuitenkin Saksan isältäni. Hän tekee osittain työkseen mainoksia ja sanoi, että ei se ole hänestä enää niin mielenkiintoista tai hyödyllistä, mutta osaksi hän tekee paljon töitä parantaakseen tämän kaupungin asioita, yhteiskunnallista työtä. Mä en kovin helposti pysty palkkatyöhöni yhdistämään mitään mun mielestä hyödyllistä (no yhden jutun tiedän, selvitän sitä, kun palaan töihin), mutta onhan mulla vapaa-aikaa, jolloin voisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Ideoita hyvistä Helsingissä toimivista vapaaehtoistöistä otetaan vastaan!

[onnellisuustutkimus]

Palvelumuotoilu

Palvelumuotoilu (engl. Service Design) tarkoittaa palvelujen innovointia, kehittämistä ja suunnittelua muotoilun menetelmin. Palvelumuotoilun keskeisenä tavoitteena on palvelukokemuksen (engl. Service Experience) käyttäjälähtöinen suunnittelu siten, että palvelu vastaa sekä käyttäjien tarpeita että palvelun tarjoajan liiketoiminnallisia tavoitteita. Asiakkaan palvelukokemuksen rakennuspalikoina ovat palvelun kontaktipisteet (engl. Service Touchpoints), palvelutuokiot (engl. Service Moments) ja palvelupolku (engl. Service String, Customer Journey).

Lainaus on Wikipediasta. 

Kiitos ystäväni Marittan, pystyin ottamaan taas miniaskeleen eteen päin mun "uudella uralla". Kävimme kahvilla ja koska emme olleet nähneet varmaan 1,5 vuoteen, oli meillä paljon juteltavaa - tosin on meillä kyllä varmaan aina paljon juteltavaa, sillä olemme molemmat puheliaita. 

Maritta kertoi omia kuulumisiaan ja minä kerroin, että noh, eihän mulle mitään ihmeellistä. Meidän yhteenmuutosta Maritta jo tiesikin eikä töissä mitään ihmeellistä. Ei lapsia, ei häitä, töissä kaikki ok ja talvi tulee, niin laskujutut alkaa. Joten kerroin, että olen keksinyt, mikä musta tulee isona (asiakaspalvelu- ja työhyvinvointiasiantuntija). Maritta on hyvällä tavalla viisas ja miettinyt omaa urakehitystään monella tavalla. Hän on uskaltanut tehdä isoja muutoksia elämässään ja on jaksanut myös opiskella erilaisia asioita, joten hänen kanssaan olikin tosi hyvä jutella näistä asioista. 

Hän kertoi myös mulle täysin vieraasta käsitteestä eli palvelumuotoilusta. Sitä kun voi ihan oikeasti opiskella, tähän mun uuteen titteliin kun ei ole mitään valmista koulutusohjelmaa, niin en oikein ole päässyt mitenkään alkuun. 

Kiitos Maritta! Lähden tutkimaan tätä polkua!

p.s. Marittan kanssa pohdittiin myös "pipomerkkiä". Nimi vielä hakusessa, ehdotuksia otetaan vastaan!

Päivän onnet:

1) Marittan näkeminen.

2) Markolla oli kiva päivä töissä.

3) Mulla oli kivat ja mielenkiintoiset asiakkaat töissä.

[onnellisuustutkimus]

Joulua ja silleen Jäänyt blogi vähän hunningolle, kun olen tehnyt vaan käsitöitä kaiken "ylimääräisen" ajan. Nopeasti eiliset ilot: 1) Aloitin joululahjojen pakkauksen. 2) Sain neulottua töissäkin... puhelinpalaverikoulutukset on hyviä tähän tarkoitukseen. 3) Ostin yhden lahjankin... ei siitä sen enempää.

[onnellisuustutkimus]

Pyhä 50v. Onnellinen päivä. Laskukausi aloitettu hyvässä seurassa ja aina väliin syöty hyvää ruokaa. Alku tuntui vähän vaikealta, uudet monot, näkyvyys surkea, mutta kyllä se siitä sitten lähti ja kivaa oli. Kävimme myös Pyhän 50-vuotis päivien kunniaksi tehdyn kirjan julkistamistilaisuudessa.

[onnellisuustutkimus]

Talven aloitus

Happyhappyhappy!!!! Ajettiin tänään Pyhälle, eilen kyllä jo lähdettiin illalla, oltiin yötä Oulussa. Käytiin Markon kanssa kävelyllä ja oli kivaa kävellä lumella. Uusi pitkä untsikka piti reidet ja pepun lämpöisenä. Käytiin vielä yksillä kavereiden kanssa. Ja huomenna aamusta mäkeen. Just parasta.

[onnellisuustutkimus]

Päivän ilot 1) Kävin töiden jälkeen salilla ja kävelin kotiin. Urheilua kaiken käsitöiden tekemisen jälkeen. 2) Töissä työkaveri oli nähnyt facessa mun eilen tekemän joulukortin ja näytin muillekin kuvat ja työkaverini tykkäsivät. 3) Juttelin ystäväni Kirsin kanssa puhelimessa. Kuvat viime viikolta, kun pääsin töissä ihanalle lounaalle.

[onnellisuustutkimus]

Täydellinen viikonloppu

Tämä oli niin kiva viikonloppu, etten ole ehtinyt koneellakaan juurikaan istumaan. Tähän siis nyt kivoja hetkiä perjantailta, eiliseltä ja tältä päivältä.

1) Sain mun pipon valmiiksi! Ystäväni Anne opetti tällä viikolla, miten tuollainen raitakuosi tehdään ja innostuin siitä täysillä. Tänään sain vielä tupsunkin tehtyä.

2) Jokaisena aamuna olen ehtinyt syödä rauhassa aamiaisen. Lauantaina Marko halusi aamiaiseksi karjalanpiirakoita ja munavoita. 

3) Käytiin Markon kanssa lauantaina erilaisilla joulumarkkinoilla, joilla oli ihania juttuja, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Kaupungilla pyörittiin vähän vaatekaupoissakin ja sieltä ostin muutaman jutun. 

4) Lauantai-iltana menin tyttökavereiden kanssa drinksuille, syömään ja leffaan katsomaan Autolla Nepaliin. Oli loistava leffa (dokumentti?), joka pisti vähän ajattelemaan, että mitä sitä itse voisi tehdä muiden hyväksi. 

5) Käytiin mun vanhemmilla tänään lounaalla ja lounasta ennen Ruuti-koiran kanssa kävelyllä. Lumikasa on "lavastetta"... tekojääradalta aurattua. 

6) Askartelin kortteja (edellinen postaus).

7) Käytiin illalla vielä uudestaan kävelyllä. Tänään oli marraskuuksi aika kiva ilma - ei satanut ja ilma oli sellainen raikkaan kuulas. Pimeyskään ei ahdistanut vaan valot näkyivät meren rannalla hienosti. Kuvissa ne tietenkään näyttänyt yhtä hienolta. 

[onnellisuustutkimus]

Joulukortit

Innostuin askartelemaan! Innostus kumpusi mun Pinterestiin liittymisestä - sain sieltä monia hyviä ideoita. Tämä ei ollut suoraan mistään Pinterestistä, mutta sieltä sain ajatuksen, mihin mun himoitsemia paperisia maaliväriliuskoja voi käyttää. Ostin ensimmäisen lävistäjän, tuo sydämiä leikkaava kone. Ja niiden avulla tein joulukuusikoristeita, jotka toimivat samalla joulukortteina. Vähän vaatiin näpertelyä, muttei ole vaikeaa.