Jos toimit yrityksen johdossa, sinun tulee selvittää ja tulkita asiakkaiden tarpeita ja käyttäytymistä. Ennen tästä suoriuduttiin käyttämällä perinteisiä markkinatutkimustekniikoita, kuten kyselylomakkeita ja haastatteluita, mutta nämä tarjosivat vain pinnallista tietoa. Digitaalinen vallankumous on kuitenkin mahdollistanut eri digitaalisten kanavien käytön, jotka tarjoavat kauppiaille erittäin tarkkaa tietoa kuluttajasta.
Yrityksen digitaaliset kanavat pystytään jakamaan omiin, ostettuihin ja ansaittuihin medioihin. Omiin medioihin sisältyy muun muassa kaikki yrityksen verkkosivut, julkaisut ja tutkimukset ja jokainen organisaatio tarvitsee omaa mediaa. Tämän sisällön on tärkeää olla strategisesti perusteltua, koska nämä aineistot vaikuttavat ihmisten mielikuviin organisaatiosta. Ostettu media on näistä yksinkertaisin ja kattaa kaiken markkinoinnin, josta yritys on joutunut maksamaan. Tähän ryhmään kuuluu tv-mainokset, tulostettu mainonta ja hakusanamainonta, jossa maksetaan jokaisesta napsautuksesta. Halutuinta on ansaittu media, johon kuuluu muiden luoma sisältö ja keskustelu mikä liittyy jollain tavalla yrityksen tuotteeseen tai palveluun. Se nimensä mukaisesti ansaitaan sekä omien että ostettujen medioiden tuloksena ja usein julkaistaan muualla kuin yrityksen omilla kanavilla. Ansaittua mediaa voi olla esimerkiksi tuotearvostelut tai näkyvyys uutisissa.
On myös olennaista, että digitaalisten kanavien tehokkuutta ja tuloksia mitataan säännöllisin väliajoin. Omien medioiden tehokkuutta voi mitata verkkoanalytiikkaohjelmistolla tai kyseisen verkoston analytiikka alustalta, josta löytyy tarkkaa tilastollista tietoa jaoista ja tykkäyksistä. Tätä kautta on mahdollista saada erittäin seikkaperäistä tietoa sekä kävijöistä että sisällöstä, joka saa aikaan parhaita tuloksia. Tällaista tietoa on viisainta hyödyntää tulevaisuudessa. Ostettujen medioiden mittaus taas riippuu täysin alustasta, jossa markkinointi tapahtuu. Eri alustat tarjoavat eri ohjelmistoja tähän tarkoitukseen tai yritys voi itse ostaa laajempia työkaluja tähän tarkoitukseen. Helpoin keino mitata ansaittujen medioiden tehokkuutta on käyttää jotain tähän tarkoitettua työkalua, joka ei rajoitu vain yhteen Internet-sivustoon. Ansaittujen medioiden analysointi tulisi aloittaa mittaamalla oman markkinoinnin osuus verrattuna kaikkiin muihin kilpailijoihin nähden. Seuraavaksi tiedot tulisi luokitella esimerkiksi alustan ja tyypin perusteella. Tämän avulla yrityksen on huomattavasti helpompi seurata sekä positiivista että negatiivista palautetta ja eniten jaettua sisältöä ja jopa solmia kumppanuuksia tärkeiden henkilöiden kanssa. Kaiken lisäksi tätä kautta pystytään saada arvokasta tietoa kuluttajien tarpeista ja vaivoista.
Omien, maksettujen ja ansaittujen medioiden jatkuva tarkkailu demonstroi tehokkaasti työn tuloksia ja tuo asiakkaiden kuuntelun tärkeyden esiin. Kaikki tämä tieto tulee olemaan tulevaisuudessa kriittisessä osassa yrityksen toiminnan vahvistamisen kannalta ja sitä ei tulisi aliarvioida.
Rikkaan ja köyhän ihmisen ero on heidän sisäinen maailma. Ei mikään muu. Syy, että joku on menestyneempi jollain elämän osa-alueella, kuin muut, johtuu heidän sisäisen maailman erilaisuuksista.
Mitä uskoisit tapahtuvan, jos kaikki maailman valuutta jaettaisiin tasaisesti jokaiselle ihmiselle, joka maapallon päällä tällä hetkellä elää?
Vastaus: ne, jotka olivat aiemmin rikastuneet ja oppineet…
Tapahtumat sijoittuvat Sankarit 2014-seminaariin Kulttuuritehdas Korjaamolle. Näyttämöllä mahdollisesti tuoleja rivissä. Taustalla videoprojektio (ei välttämätön). Katsomossa joukko liikemiehiä, -naisia ja -hermafrodiitteja, ennakkotietojen mukaan he ovat “alansa uudistajia, digitaalisen vallankumouksen soihdunkantajia”. Valokuvaaja kulkee kyyryssä ympäri tilaa etsien sopivaa kulmaa. Kaikki odottavat malttamattomina kuohuviinitarjoilua.
Ovesta salin takaosassa astuu sisään kaksi timmivartaloista karvatonta mongolialaisorjaa, kantaen harteillaan höyläämättömistä laudoista ja aaltopahvista rakennettua arkkua, jonka sisältä kuuluu “niinkuttelevaa” yksinpuhelua. Arkku asetetaan näyttämölle, kansi avataan, ulos astuu hermostuneen oloinen parrakas mieshenkilö. Mongolialaisorjat saavat vuoron perään paniikkikohtauksen ja poistuvat näyttämöltä. Mies pyyhkii hetken kyyneleitä kasvolta ennenkuin alkaa lukea iPhonelta anteeksipyytelevään sävyyn:
Minut nimitettiin sukupolveni ääneksi, vaikka kirja, joka nosti minut yleisön tietoisuuteen koostui vain litteroiduista äänitteistä, toisten puheesta. Minua pyydettiin esittelemään viisi teesiä sukupolvi Y:n työstä mutta kirjoitinkin runon. Luen sen teille kohta.
Puhuja tuijottaa tekstiä iPhonen ruudulla pää kumarassa, ylitietoisena siitä, että hänen puheensa hieman takeltelee. Raul Grünstein ilmaantuu salin takaosaan, huokaa syvään ravistellen päätään ja poistuu näkyvistä. Puhuja jatkaa monotoniseen sävyyn:
Runo:
Olen vapaa, olen arvokas.
Olen tuloshakuinen, yhteistyökykyinen ja laajasti verkottunut psykofyysinen entiteetti.
Olen robotti, toimin lääkkeillä.
Olen hyödyllinen, olen siis olemassa.
Puhuja nostaa katseensä, kiinnittää sen johonkin katsomon viimeisen riivin yläpuolella olevaan pisteeseen, köhii ja jatkaa puhumista monotoniseen sävyyn:
Vuosi 2014 oli taistelun vuosi. Vapautumisen vuosi. Järjestettiin kalliita seminaareja, hastageja oli opittu käyttämään tehokkaasti, some-näkyvyys oli huippuluokkaa. Puhujille ei maksettu, mutta heille luvattiin näkyvyyttä ja ilmaista juotavaa, se oli pelin henki. Talkoohenki. Yhdessätekemisen henki.
Kiitos, yrittäjä 2014, että nostat Suomen taantuman suosta. Kiitos että jaksat urheasti taistella isänmaan ja pääoman etujen puolesta. Piittaamatta omasta uupumuksestasi, masennuksestasi, loppuunpalamisestasi, itsemurha-ajatuksistasi. Sinä olet hehkuvaa rautaa. Piittamatta yrittämisen hankaluudesta, korkeasta verotuksesta, korkeista työnantajamaksuista, työaikalaista tai muista kapuloista kehityksen rattaissa, kannat vastuusi, elät täysillä ja uskallat näyttää sen.
Lyhyt tauko. Puhuja nielaisee pari kertaa. Jatkaa kuten aiemmin.
Vuonna 2014 kukaan ei enää puhunut luokista. “Luova luokka” oli poikkeus joka vahvisti säännön. Ellet kuulunut “luovaan luokkaan” olit hyödytön, eli sinua ei ollut olemassa. Luuserit vaiettiin ulos.
Vuoden 2014 alussa sana “sukupolvi” trendasi googlessa ennennäkemättömällä voimalla. “Hipster” oli out. “Y-sukupolvi” oli in. Olihan se kätevää: sukupolvi-käsite tasoitti lopullisesti tuloeroihin perustuvan luokkajaon ja kertoi, että olimme kaikki samassa veneessä. Älypuhelimia ja lukulaitteita meni kaupaksi enemmän kuin koskaan. Mindfullness-kurssit kaikki täyteenbuukattuja, Starbucksin edessä jono ympäri vuoden, nuorisonäytelmät loppuunmyyty – kulttuuri selkeästi kukoisti määrärahojen leikkauksista huolimatta.
Kokaiini oli edelleen paskaa mutta itäeurooppalainen metamfetamiini teki tuloaan. Sydän hakkasi kuin kolibrilla ja ikenet vuotivat verta, mutta mitäpä oman start-upin ja elävän kaupunkikulttuurin eteen ei olisi valmis tekemään?
Kaikki oli kaupan. Kaikki oli aina ollut kaupan, mutta kaikkea ei ollut aina osattu myydä yhtä tehokkaasti.
Kun häpeä viimein onnistuttiin kitkemään kollektiivisesta tajunnasta oli suomalaisenkin helppo pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.
Kiihtyvässä mediaympäristössä muistijäljen jättämiseksi oli keksittävä yhä nokkelampia keinoja. Kevät-kesäsesonki 2014 muistetaan ennen kaikkea käyntikortteihin painetuista, toinen toistaan rivommista työntekijöiden alastonkuvista. Monet freelancerit teettivät itseään esittäviä muovisia action-figuureja, varakkaimmat real-dolleja, joita jaettiin avainasiakkaille. Kivat tyypit nieli muutakin kuin ylpeytensä.
Kristinuskon äkillisen ja kerta kaikkiaan kokonaisvaltaisen katoamisen myötä vahvemman oikeudessa ei enää nähty mitään väärää ja sana “raiskaus” poistettiin suomenkielestä. Samalla kielitoimisto määräsi sanan “rakkaus” tarkoittamaan samaa kuin “tykkäys”.
Oli ihan ookoo julkisesti ilmoittaa nousseensa urallaan “reittä pitkin”. Sana “feminismi” korvattiin sanalla “Girl-power”, millä viitattiin naisten essentiaalisen seksuaalisen viettelytaidon tuomaan kilpailuetuun. Reseptivapaa Viagra laskettiin verovähennyskelpoiseksi tulonhankintakuluksi.
Ironisesta, pelkurimaisesta puhetavasta oli tullut normi. Kaikki oli “läppää”, kaikki oli “trollausta”. Ironiaa oli jo vuosikymmeniä ollut mahdoton kyseenalaistaa kuulostamalta hysteerikolta tai lapselliselta. Sanoista oli tullut painottomia, kellään ei ollut enää voimaa tai halua murtaa paskapuheen kuorta.
Mitä enemmän ihminen uskalsi tehdä itsestään naurunalaisen, sen enemmän hänestä tykättiin. Huomiotaloudessa monikerroksinenkaan ironia ei muuttanut sitä tosiasiaa, että kriittinen ääni viime kädessä asettui pilkkaamiensa rakenteiden palvelukseen. Joka kerta kun avasi suunsa joku keräsi siitä potin.
Olen vapaa, olen arvokas.
Olen tuloshakuinen, yhteistyökykyinen ja laajasti verkottunut entiteetti.
Olen robotti, toimin lääkkeillä.
Olen hyödyllinen, olen siis olemassa.
Puhuja nostaa katseensä, kiinnittää sen johonkin katsomon viimeisen riivin yläpuolella olevaan pisteeseen. Kävelee sitten höyläämättömistä laudoista ja aaltopahvista rakennetun arkun luokse ja nostaa sieltä punaisen muovisen kanisterin, avaa kierrekorkin ja kaataa päälleen bensaa. Ottaa arkusta Zippo-sytyttimen ja sytyttää itsensä tuleen. Palava ihmishahmo hoipertelee ympäri näyttämöä, kompuroi arkun luokse, menee sen sisään ja sulkee kannen perässään. Arkku syttyy vähitellen tuleen. Yleisö ottaa älypuhelimilla kuvia Instagramiin. Eturiviltä otettu kuva palavasta arkusta saa 18 tykkäystä. Maltilliset aplodit ~20 sekuntia. Järjestysmiehet sammuttavat tulen vaahtosammuttimilla. Yleisö poistuu liikuttuneena sushi- ja kuohuviinitarjoilun pariin. Heikki Valkama twiittaa “Y-sukupolven ääni R.I.P.” , mistä seuraa vilkasta keskustelua “koventuneista arvoista”.
Menestys liitetään hyvin usein taloudelliseen menestymiseen. Me voimme kuitenkin olla menestyneitä niin monessa eri asiassa ja tilanteessa. Itse koen, että kun saan asiat sujumaan ja opin koko ajan uusia taitoja, menestyn. Omille lapsilleni haluan painottaa omien taitojen karttumista ja sitä, ettei itseä kannata niinkään verrata muihin, vaan siihen mistä on itse lähtenyt liikkeelle ja kuinka pitkälle päässyt.
Tämä menestystarina sai kyyneleet silmiini. Juuri siksi haluan jakaa sen teidän kanssanne kirjoittajan luvalla.
Henna osallistui Menestys 2013 Seminaariin ja kirjoitti minulle tarinansa tapahtuman jälkeen.
”Haluaisin vielä kiittää mielettömästä mahdollisuudesta, osallistua seminaariin. Sain sieltä paljon ideoita, sekä voimavaroja... lisäksi oivalsin mitä menestyminen on minulle ja totesin, olen jo menestynyt. Kun asettaa lähtökohdan, matkan ja nykytilanteen, olen jo tosi korkealla, huipulle tosin vielä hieman matkaa. Haluan jostain syystä valaista mitä tarkoitan.
Synnyin nuoren pariskunnan lapseksi. Kaksi vuotta syntymästäni sain kaksi sisarusta. Vajaa vuoden päästä vanhempani päättivät lopettaa riitaisan suhteensa ja äitini jäi kolmen alle 3-vuotiaan yksinhuoltajaksi. Pian eron jälkeen, äitini alkoholisoitui. Miehet vaihtuivat sekä metelöivät vieraat ihmiset valtasivat kotimme. Ensimmäinen lapsuusmuistoni on, kun äiti itkee keittiössä, ranteet vuotavat verta ja muut humalaiset hääräävät äidin ympärillä, olin alle 4-vuotias. Jäimme myös usein yksin, kun äiti lähti baariin.
Kerran baarireissulta äidin saattoi kotiin mies, joka osoittautui suhteellisen kunnolliseksi, taas tuolloin oltiin yksin kotona sisarusteni kanssa, olin 4-vuotias ja sisarukset 2-vuotiaita. Tuo mies rupesikin käymään usein ja pian muutti luoksemme. Hänestä tuli isäpuoleni. Suhde kesti jokusen vuoden ja se oli ainut aikaväli, jolloin koin ns. normaalin lapsuuden.
Kun he erosivat, äitini alkoholinkäyttö alkoi taas ja entistä pahempana. Sen takia minua jopa ruvettiin kiusaamaan koulussa, joka johti myös fyysiseen kiusaamiseen. Kukaan ei huolehtinut ovatko vaatteet puhtaat, olivatko iltapesut suoritettu jne. Lisäksi, kouluruoka oli usein ainut ruokamme, mitä saimme päivän aikana - Juo vettä, oli kommentti jos valitettiin nälkää. Ja joo, ruoaksi oli usein vain kaurapuuroa, makaronia tai perunaa, kastikkeista ei tietoakaan...
Vietimme pahimmillaan 2vkoa, ilman vanhempaa talossa... sekin oli tosin parempi vaihtoehto kuin talo täynnä humalaisia! Tai krapulasta vapiseva äiti, joka ei uskaltanut nukkua yksin, näki harhoja, ei sietänyt lastensa hengitystä.
Muutin pois kotoa 15-vuotiaana, koska en tullut toimeen äitini uuden miehen kanssa. 16-vuotiaana sain oman asunnon. Kuten arvata saattaa, vanhempien käytös usein "tarttuu" myös jälkikasvuun. Aloin itsekin juomaan reippaasti jo teini-iässä ja sitä jatkui vuosia. En edes ajatellut tulevaisuutta, minulla ei ollut tulevaisuutta! Tulin raskaaksi 16v, sain onneksi keskenmenon... Seuraavan kerran tulin raskaaksi 19v, silloin vauva kuoli kohtuuni 6:lla kuulla, jonka jouduin synnyttämään. Siitä alkoi paha masennuskausi ja sairastuin bulimiaan, jonka kourissa taistelin 5v. Ihmettelin, miksi ihmeessä synnyin tähän maailmaan? Oliko tarkoitukseni vain KÄRSIÄ? Yritin itsemurhaa kahdesti ja mietin - Joo, en onnistu EDES TÄSSÄ!!
Sitten, syksyllä 2001 tapasin mieheni. Ensimmäistä kertaa IKINÄ, oikeasti tunsin, että joku välittää minusta, joku rakastaa minua! Ehkä sen takia kaikki tapahtui nopeassa aikataulussa... Vuoden sisällä menimme kihloihin, saimme lapsen ja sen jälkeen menimme naimisiin ja saimme toisen lapsen. Voi sitä onnea kun saimme pienen tuhisevan paketin syliimme. Olin onnellinen, vihdoin olin jotain suurta, olin äiti!
Kun täytin 30v, lapset olivat 3 ja 5v, päätin ajaa ajokortin (ensimmäisenä suvustani) ja lähteä opiskelemaan. Parin vuoden päästä valmistuin ja samalla olin vihdoin saanut maksettua kaikki äitini aiheuttamat velat. Pari vuotta tein töitä ja sitten halusin jotain muuta. Opiskelin uuden ammatin ja nyt olen tässä, yrittäjänä.
Voisi sanoa, että olen kokenut kaiken pahimman, minkä nainen vaan voi kokea ja yhä seison tässä, vahvempana kuin koskaan!
Ennen kaikkea, olen onnellinen, että voin antaa omille lapsilleni normaalin, onnellisen lapsuuden. Lapsuus on aikaa, joka vaikuttaa tuleviin valintoihin ja elämän sisältöön. Lapsuus on pohja itsensä arvostamiseen ja rakastamiseen, sillä jos ei ole kokenut rakkautta, on jopa rakastaminen vaikeaa. Kaikki ns. normaali on opeteltava, jopa tunteet ja kommunikointi ihmisten kanssa. Kaikesta tuosta jäi jälkiä mieleen mm. paniikkihäiriön muodossa. Taistelen sitä vastaan ja menen ns. pelottaviin tilanteisiin, enkä suostu syömään lääkkeitä, koska pärjään ilmankin.
Kuitenkin. Seminaarissa oivalsin kuljetun matkan ja sen matkan perusteella olen todella ylpeä itsestäni ja koen olevani menestyjä.”
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus ja varatoimitusjohtajalla Timo Lindholm kertovat miksi vaurastuminen pitää sallia. Erityisen hyviä pointteja Aamulehti 24.2.2012
