Vallan arpajaiset
Jos kaikki mahdolliset ihmiselle lankeavat osat tässä yhteiskunnassa laitettaisiin arvontaan, ja jaettaisiin sattumanvaraisesti uudestaan, koettaisitko onneasi?
Tällaiset arpajaiset ovat arkista todellisuutta Jorge Luis Borgesin novellin, ‘La lotería en Babilonia’ – Babylonin arpajaiset, kertojalle. Tarinan myyttisessä Babylonin valtakunnassa suositut arpajaiset ovat kehittyneet rahapalkinnoista ja lyhyistä vankeusrangaistuksista käsittämään tasaisin väliajoin osallistujien koko yhteiskunnallisen aseman ja elämän. Kuvittele, yhtenä päivänä saattaisit olla suomen ulkoministeri, silmä yhä mustana edellisestä päivästä, kun olit vielä perheväkivallan uhri Mäntsäläläisessä rintamamiestalossa. Jonakin toisena päivänä jännität päätöstä turvapaikkahakemuksestasi Kouvolalaisessa vastaanottokeskuksessa, kantapäät vielä ihanan pehmeinä eilisestä pedikyyristä Eiralaisten tyttökavereiden kanssa.
Borgesin arpajaisista tulee mieleen yhdysvaltalaisen yhteiskuntafilosofin, John Rawlsin (1921-2002) “tietämättömyyden verho”. Rawls esitti teorian vuoden 1971 kirjassaan ‘A Theory of Justice’. Ajatus menee näin: Jotta voitaisiin puhua oikeudenmukaisesta yhteiskuntasopimuksesta, olisi oletettava alkutilanne, jossa yhteiskunnan säännöistä päättävät eivät tiedä mitä luokkaa, sukupuolta ja ihonväriä he itse edustavat. Oikeudenmukaisuuden periaatteista olisi päätettävä tietämättömyyden verhon takana.
Jos yhteiskunnassamme olisi voimassa borgesilainen arvonta, minkälaisista periaatteista haluaisit sopia? Jos voisit huomenna olla itse turvapaikanhakija, sulkisitko tänään rajat? Jos voisit huomenna istua vankilassa, hyväksyisitkö tänään kuolemantuomion? Jos voisit huomenna olla toista sukupuolta, sallisitko heille tänään samat oikeudet? Tässä yhteiskunnassa valtaapitävät vaihtuisivat mielivaltaisesti joka arvonnalla.
Mielivalta oli itse asiassa iso osa alkuperäistä demokratiaa. Vaaleilla ja äänestyksillä oli vain pieni rooli Ateenalaisessa demokratiassa. Suurin osa yhteiskunnan viroista täytettiin sattumanvaraisella arvonnalla soveltuvien, vapaiden miesten joukosta. Vain tällä tavoin, ajateltiin antiikin Ateenassa, voitaisiin estää vallan keskittyminen ja oman edun tavoittelu. Tämä kannusti suoraan (ei edustukselliseen) demokratiaan ja laajaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Borgesin novellissa, ja nyt seuraa spoileri, arpajaisista vastaa mystinen yhtiö, jonka luonteesta on erilaisia teologisia tulkintoja. Jotkut jopa kuiskivat, että ihmisten kohtaloista päättävää yhtiötä ei ole edes olemassa. Riippumatta siitä määrääkö arvan kohtalo, yhtiö vai mielivalta, ihmisen omaa etua ajava suhtautuminen tilanteeseen olisi varmistaa, kun hänelle lankeaa hetkellinen valta, että yhteiskunnan huono-osaisimmankin osa on siedettävä. Ja jos kohtalon arvonta kuulostaa julman mielivaltaiselta, eivätkö nämä Rawlsin arpajaiset lopulta olisi reilumpia kuin nykytodellisuus, kun arvonta suoritetaan vain kerran, alussa, eikä sen jälkeen osia vaihdeta enää.
Lauri N.
kirjoittaja on kirjoittaja ja mysteeriläinen
