Jokusen aika sitte kirjotin monologin yhden mun hahmon näkökulmasta draaman päättötyötä varten. Kirjoitin sen englanniks ja suomeks:]
TW: kuolema, nuoreen kohdistuvaa väkivaltaa.
Ezra's monologue about Jaxon.
I have this friend, Jax, he’s an annoying, narcissistic prick and yet he’s my only friend. I wake up, I go to school, and I hear his laughter boom through the hallways. I go to class, he’s there with his million-dollar grin. I leave school, he walks me home, and three hours later comes knocking on my door, clearly beat up. We don’t talk about it. Every day of every week I see him, he roams the hallways, walks me home, and shows up at my door to talk my ears off about himself. Every day, Jaxon talks about himself, never giving anyone else a chance to speak. So, when Jax shows up at my door, beat up every two days, and refuses to talk about himself, something in me shifts. I get an overwhelming urge to protect him from whatever is hurting him like this. I, Ezra, the “sociopath” want to protect another human being. Those feelings shock me to my core, and I stop talking to Jaxon. He was beaten to death by his father a month later. His dad. I blamed myself for not catching on sooner or never pushing the issue, but was it really my fault when that poor excuse of a narcissist refused to talk about himself?
Mulla on yks ystävä, Jax, hän on ärsyttävä, narsistinen äijä ja silti hän on ainoa ystäväni. Joka päivä herään, menen kouluun ja kuulen hänen naurunsa käytävillä. Meen tunnille ja hän on siellä säteilevän virneensä kanssa. Lähden koulusta, hän saattaa minut kotiin, ja noin kolmen tunnin kuluttua hän ilmestyy ovelleni, selvästi hakattuna. Emme puhu siitä. Näen hänet joka viikko joka päivä, hän vaeltelee käytävillä, saattaa minut kotiin ja ilmestyy ovelleni puhumaan itsestään. Joka päivä Jaxon puhuu itsestään, eikä koskaan anna kenellekään muulle mahdollisuutta puhua. Joten kun Jax ilmestyy ovelleni hakattuna joka toinen päivä ja kieltäytyy puhumasta itsestään, jokin mussa napsahtaa. Saan tälläisen ahdistavan tarpeen suojella häntä kaikelta, joka satuttaa häntä. Minä, Ezra, "sosiopaatti", haluan suojella toista ihmistä. Nuo tunteet järkyttävät minut ytimeen asti, enkä enää koskaan puhu Jaxonille. Hänen isänsä hakkasi hänet kuoliaaksi kuukautta myöhemmin. Hänen isänsä. Syytän itseäni siitä, etten tajunnut asiaa aikaisemmin tai en koskaan kysellyt enemmän, mutta oliko se todella minun syytäni, kun hän itse kieltäytyi puhumasta?
