Bistro Le Pot
Aika edullisesti sain aika hyvää ruokaa :)
Plussaa:
- keinoglutamaatin sijaan pitkää haudutusta (ellei jopa jopa marinointia), Puljonkia, tuoremausteita/yrttejä ja aitoa laatusuolaa.
- ei mikroaaltouunin käyttöä, paitsi henkilökunnan omiin vauvaruokiin tms
- upeinta kierrätystä: edellispäivän lounaan rääppiäiset myydään seuraavana päivänä Leftover Lunch -hintaan.
- salaattipöydässä ituja ja hapankaalta! Mutta Gopal-hintojen sijaan kympillä saa sitten ihan kaiken.
- ihana olo tuli, kun söin kaikki kananluut melkein kokonaan <3 Pehmeistä päistä; kovat keskiosat olivat edelleen hieman liikaa leukalihaksilleni. Siinä, missä liha tai vaikka kananliha kerää itseensä enemmän happamoittavia mineraaleja, luu antaa alkaliset alkuaineet, jolloin kokonaisuudesta tulee tasapainoinen ja sen huomaa olotilassa.
Varsin neutraalia:
- possu oli Snellmannia, mikä on askel parempaan, muttei pärjää vielä Pikkubistro Kattilan laatutasolle.
- kana oli samaa mitä marketista saa - koska pientuotanto toistaiseksi täälläpäin liian pientä; lähitiloilta ei saisi tarpeeksi. Ja kyllä, kun vertaa Kattilaa ja Le Pottia, on jälkimmäisessä volyymit ihan eri luokkaa. Se minua nykyään eniten kiinnostaakin - kuinka voi olla isoa ja silti edelleen yllättävän laadukasta. Ja toisaalta kiva tietää myös mistä löytyy vielä parempaa, vaikkei sitä juuri siinä muodossa kaikille vielä riittäisikään.
Pikkumiinusta:
- suuruste voisi toki olla gmo-maissia hifimpää
- paistoöljy voisi olla jotain rypsiä paremmin kuumennuksenkestävää - mutta todennäköisesti ravintoloitsija tietää asiasta paremmin.
- kuivamausteet voivat toki aina olla Santamariaa ja Sallista parempaa - mutta turha valittaa tällaisesta jos saa erinomaista safkaa alle vitosen hintaan :) Ja kuivamausteet varsin pienessä osassa, aitojen kasvisten ja tuoreyrttien täydentäjänä.
- valkosokerin tilalle tietenkin toivoisin mitä tahansa muuta, mutta en näe pientä määrää tässä tilanteessa kovin ongelmallisena
* * * * * * *
Vielä yksi terveysteknologia: oman asunnon myötä (no okei, vuokraa vielä rästissä mutta tsempataan) pää täyteen supereita, musat välillä aika kovallekin, ja spontaania riemulaulua samalla kun tekee mitä tahansa hommia. Seuraavan asumuksen vahvuus tuleekin ehkä olemaan kiljunnankestävä äänieristys. Laitan tämän tähän “omalla vastuulla”, mitään ei ole edes siistitty videota varten - mutta siitä näkee mikä on idea ehkä kaikkein tärkeimmässä hyvinvointiteknologiassa: mikä ikinä saa sut niin korkeisiin riemun tiloihin että se kirjaimellisesti näyttää niin hassulta että sitä sopii tehdäkin (ainakin aluksi) vain ehkä omassa kotona:
Uskon, kokemuksesta, että oman koko kehon riemu ja sen kokeminen on melkeinpä yhtä kuin hyvinvointi ja terveys. Sen voi toki jättää tasolle “joskus on ihan kivaa”, mutta moni frendi nykyään tavoittelee ihan käsittämättömän taivaallisia elämyksiä, ihan hävyttömän nautinnollisia kokemuksia; kukin tavallaan ja mieluiten useammallakin. Lapset näyttää mallia, eikä meidän aikuistenkaan tarvitse kuin leikisti kasvaa “yhteiskunta”kelpoisiksi. Menestyneimmilläkin kavereilla ketä tunnen, on yleensä tapansa hullutella tai irrotella - eikä niiden ole aina tarkoituskaan kestää julkisuutta. Hölmöilyn pointti on hölmöily.
Toinen teknologinen upgreidaus: enää en ota metsään mukaan päätäsekoittavia podcasteja tai edes älypuhelinta. Mieluummin ehkä fyysinen luettava, tai aidot audiokirjat; moni kehuu nykyään Audiblea, ja olenkin alkanut keräämään listaa Audible-kirjoista jotka meinaan pistää kuunteluun jahka jossain vaiheessa liityn palveluun.