#olutmatkailu

[helppoajuotavaa]

Sessio #5: Olutmatkailusta

Viidennen olutblogisession aiheeksi Arde valitsi olutmatkailun. Aihe on sydäntäni lähellä, mutta en oikein keksinyt mihin postauksessani keskittyisin. Päädyin siis rönsyilemään sinne tänne.

Olen jo aika pitkään jokaiselle ulkomaanmatkalle lähtiessäni etsinyt ennen matkalle lähtöä kohteen parhaat olutmestat, käyttäen yleensä lähteenä Ratebeerin places-osiota. Tieto siellä on kuitenkin osittain vanhentunutta, joten myös Untappdin verified venueita ja muuta puskaradioinfoa on tullut käytettyä. Listasin myös tilastoaddiktina kartalle (yllä) paikat joissa olen ehtinyt edes jonkin verran oluen maisteluun keskittyä. Osasta on tullut kirjoiteltua myös tähän blogiin. Kohtalaisen tyytyväinen listaan voi jo olla, mutta täydennettävää riittää.

Innostuin myös ulkoistamaan postausta osin Olutkulttuuriseuralle ensimmäisen session tapaan. Jaoin yllä olevan kartan editoitavaksi seuran jäsenille. Kartta löytyy nyt katselumuodossa täältä. 

Lisää peittoa löytyi ihan kelvollisesti! Etelä-Amerikka ja Afrikka on seuralta vielä valloittamatta, samoin kuin kaukoitä, pääosin.

Hyvää pohjatyötä on kuitenkin jo tehty. Kartasta voi katsoa seuramme jäsenten nimet, joilta voi merkittyihin kaupunkeihin kysellä vinkkejä!

Olen ehdottomasti samaa mieltä tähän sessioon jo kirjoittaneiden mm. Arden ja Tuopillisen kanssa siitä, että oluen juominen paikallisessa baarissa on mitä parhain tapa tutustua maahan ja sen kulttuuriin. Herrojen mainitsemien etujen lisäksi myös keskustelu paikallisten kanssa onnistuu luontevimmin kun kielenkannat on kostutettu.

En voi riittävästi kannustaa lukijoita lähtemään olutmatkalle. Olut ei itselläni ole yhdelläkään matkalla ollut vielä matkan syy, mutta suureen osaan se on silti usein noussut. Parhaiten mieleen ovat jääneet konferenssimatka Bostoniin jossa pääsin ensi kertaa rauhassa tutustumaan rannikkokaupungin laadukkaaseen pienpanimoskeneen sekä pikainen pysähdys Bambergiin jossa päivässäkin ehtii nähdä valtavasti.

Lennot ja vuokra-auton varaus USA:n länsirannikolle löytyvät jo, joten seuraavasta olutmatkasta kuultanee tässä blogissa toukokuussa.

[helppoajuotavaa]

Olutkohde: Liverpool

Tämä olkoon se luvattu “You’ll Never Drink Alone” postaus, viikonlopun mittainen pikavisiitti Liverpoolin olutskeneen. Edellisellä vierailullani alueelle en ehtinyt juurikaan Liverpoolin pubitarjontaan tutustua enkä ehkä muutenkaan ollut niin määrätietoinen olutseikkailija kuin nyt, joten se parempi Keski-Englannin työläiskaupunki tarjosi paljon uutta nähtävää.

Quality Traditional Ales ja harmaahiuksinen lädi, siinä kiteytyy stereotypia englantilaisen kaupungin olutskenestä, eikä tuo stereotypia ole Liverpoolissakaan kaukana totuudesta. Eikä siinä ole mitään suurempaa vikaa. Varsinkin näin lyhyellä visiitillä realeistakin löytyy tarpeeksi vaihtelua kunhan hakeutuu tasokkaamman pään pubeihin. Cask Marque - merkki ei näillä seuduilla ole samanlainen harvinaisuus kuin Suomessa. Realit ovat lisäksi järjestään mietoja ja taster flightit pubeissa yleisiä, joten tickailu on suorastaan naurettavan helppoa. Perinteisemmältä pubiosastolta maininnan ansaitsee ehdottomasti keskustan laitamilta löytyvä Ship & Mitre. Ihan keskeisimpien korttelien pubeja en juuri voi suositella.

Liverpoolkaan ei kuitenkaan ole vain real alen ja full english breakfastin täyttämä stereotypian ilmentymä. Myös uuden aallon craft-meininki on tekemässä vahvaa tuloa. Kolmisen vuotta sitten Liverpooliinkin avattiin Brewdogin baari ja reilu vuosi sitten on aloittanut erinomainen Dead Crafty. Sen lisäksi kaupungissa on tällä hetkellä neljä muutakin Untappdin verified venue - statuksen hankkinutta paikkaa, mutta niissä en ehtinyt käymään. Dead Craftyssakin riittää kyllä maisteltavaa kovemmallekin harrastajalle.

Hieman vielä nähtävyyksistä. Maailmankuulu Cavern Club (yläreunan kuva) kannattaa käydä katsomassa, jos ei illan humussa niin vaikka keskellä päivää. Livemusiikki soi aamupäivästä myöhään yöhön ja hanoissa on real aleja joita ei välttämättä löydä muualta. Postauksen epävirallisena nimenä toiminut YNDA viittaa tietysti siihen punapaitaiseen paikalliseen jalkapallojoukkueeseen (ja miksei myös siihen että pubeista löytyy olutseuraa mihin kellonaikaan tahansa). Anfieldille ei saanut viedä kameraa, joten kuvia siltä suunnalta ei ole. Pintti alea maistui kuitenkin stadionin viereisessä Sandon Pubissa erityisen hyvältä ja tuttu sponsori Carlsberg meni vaikka muovipullosta stadionin käytävällä. Välillä on hyvä muistaa että itse olut on vain osa makunautintoa.

Liverpoolin matkan top 5:

1. Chapter Götterspeise 3.7 - Kirsikkainen vehnäbock näyttää että täälläkin osataan kikkailla. 2. Ship & Mitre Silhouette 3.7 - Ja tämä erinomainen real ale näyttää että stout voi olla mietonakin kompleksi. 3. BrewDog 5AM Saint LIVE 3.7 - Ensikosketus Brewdogin pseudo-realeihin oli oikein miellyttävä. 4. Ship & Mitre Level 3.5 - Reissun ensimmäinen pubissa juotu ei välttämättä ole objektiivinen arvio. 5. Fyne Ales / Out of Town / BrewDog Glasgow Fountain Mountain 3.5 - Kollabo-sitruunagrisette oli paljon tasapainoisempi kuin miltä se kuulostaa.

[helppoajuotavaa]

Fiskars ja viina-arvio

Lähdimme avopuolisoni kanssa viikonlopun viettoon maakuntamatkalle Lounais-Suomeen. Suunnaksi valikoitui Fiskarin ruukkikylä. Matka oli minulle yllätys, vaikka olenkin jo pidemmän aikaa suunnitellut vierailua tähän idylliseen pikkukylään. Onhan Fiskarissa tarjolla mahtavien maisemien lisäksi panimo, sekä nykyään myös tislaamo ja siiderimö. Suunnaksi otettiin siis heti alkajaisiksi kylän ylivoimaisesti rumin rakennus, RekolanFiskarsin panimo.

Panimon kaupasta mukaan tarttui muutama olut, joista yhdestä arvostelu postauksen alareunassa. Lisäksi ostin pari paitaa, joista toinen tietysti Rekolan panimon vintage-logolla. Mainio panomies Topi tarjosi panimokierroksen hyvävelihintaan. Päätimme vielä tutustua pikaisesti kulman takana sijaitsevaan Ägräs Distilleryn taproomiin, josta maistettiin oluiden sijaan Ägräs G&T. Viereisessä huoneessa tislattua giniä, tonicvettä, pensasmustikoita ja timjamia. #ommuute

Kävimme myös Kuuran Siiderimön kaupan avajaisissa, joista ei kuvia tullut otettua. Oikein mukavan oloinen puoti sekin. Mukaan tarttui Cuveé siideri, josta ehkä arvio joskus tulevaisuudessa. Ice cider jäi vielä hyllyyn vaikka kiinnostikin kovasti. Vahva suositus kuitenkin tälle ruukkikylälle, kunhan kuskista päästään sopuun!

Fiskars / Hiisi / Mathildedal Öö de Kolome

Lopuksi testiin kollaboraatioviina. Tuopillinen teki keskustankielisen arvostelun paremmin kuin itse koskaan pystyisin, joten pitäydyn tällä kertaa ensimmäisessä kotimaisessa.

Perustiedot:

Fiskars / Hiisi / Mathildedal Öö de kolome ABV 4.5 % Vesi, ohramallas, laktoosi, vadelmanlehti, humala, hiiva

Ulkonäkö:

Kaatuu lasiin samean keltaisena. Vaahto on ihan hyvän kokoinen, mutta häviää melko nopeasti. Aika tyylinmukaisilla linjoilla edetään.

4/5

Tuoksu:

Saisonien happamassa päässä ollaan, mutta minulle se kyllä sopii. Happaman maltaan kaverina löytyy hieman marjanlehteä, jonka voi kyllä hyvin uskoa olevan nimenomaan etiketissä mainittua vadelmaa. Miellyttävä, joskin hieman ohut.

6/10

Maku:

Reilusti hapan edelleen. Oikein maistuva. Vadelmanlehteä on reilummin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Laktoosi tuo pehmeyttä. Vähän jotain hiivamaisia piirteitä ehkä ja pieni humalan puraisu lopussa. Hyväähän tämä on.

8/10

Suutuntuma:

Ei oikein osaa päättää minne on menossa. Hapan, mutta ei kuitenkaan kunnolla hapan. Pehmeä, mutta ei oikein sitäkään tarpeeksi. Ei tämä vetinenkään ole. Vaikea arvostella tältä osin.

3/5

Yleisarvosana:

14/20 -> 3.5/5.0

Odotetun vahva suoritus, jossa maistuu jollain tapaa kaikkien kolmen panimon kädenjälki. Mathildedalilta tuttu raikkaus ja yrttisyys, Fiskarsin laadukas mallasrunko ja Hiisiltä vähän överivaihdetta raflaavampiin ominaisuuksiin. Laatu on tietysti A-luokkaa. Kyllähän tällä kesäjanon sammuttaa kerran jos toisenkin. Pitäkää silmät ja suut auki kesän festareilla.