
seen from United States
seen from United States

seen from United States
seen from United States
seen from United States

seen from United States
seen from Argentina
seen from Russia
seen from China

seen from United States

seen from United States

seen from United States
seen from Italy

seen from United States
seen from Egypt
seen from Bangladesh

seen from United States
seen from Argentina

seen from Brazil
seen from United States
"MINUA PELOTTAA Minä pelkään matematiikan kokeita ja lapsi kaappareita. Pelkään pinaattia ja kanarian taskuvarkaita! Varsinkin pelkään sotia ja kuolemia! Pelkään haita, koska ne syö minut ja ne on isoja, olen pienestä pitäen pelännyt haita. Pelkään leffaa nimeltään Yksin kotona, koska siinä on poika joka on tosi fiksu, ja se saa takaisin sirun, joka piti olla aseenpala. Rosvot tulivat hakemaan sen takaisin. Sellaista elämä on, kun pelkää kaikkea. Pelkään myös huumeita varsinkin huumepiikkejä koska pelkään piikkejä. Toisaalta minä pelkään melkein kaikkea." - Lotta 2 A #kevätpörriäinen #pelot #fobiat #hait #yksinkotona #piikit (at Helsinki)
Welcome to the Internet of things. Creepy things.Last week, Fox 19 reported that a man hacked into an Internet-enabled baby monitor in a home in Cincinnati, ...
Tämä asioiden ja esineiden internet eli erilaisten laitteiden kytkeytyminen verkkoon ja sen kautta toisiinsa on tietysti vain yksi esimerkki siitä kehityksestä, jonka ansiosta vauva tulee elämään aika erilaisessa maailmassa kuin missä itse kasvoin. Internetiin yhdistetyn jääkaapin hakkeroinnista olin jo lukenut, mutta tätä vauvamonitorin kautta tehtyä hyökkäystä en ollut vielä ymmärtänyt pelätä.
Kauhu, pelko (ja työvuoro)
Laskettuun aikaan on viitisen kuukautta (vielä? enää?), ja vauvan tuleminen tuntuu vielä hyvin etäiseltä. Ensinnäkin jokin pelko pitää edelleen sillä tavalla otteessaan, että samalla kun tiedän olevani tulevasta vauvasta iloinen, en oikein uskaltaisi olla. Lisäksi mielessä ovat melkein jatkuvasti remontti ja työasiat, ja ne pyrkivät viemään huomiota tuolta isoimmalta asialta.
En ole tuota pelkoa juuri eritellyt mielessänikään. Ei se oikeastaan mihinkään tiettyyn ongelmaan tai vastoinkäymiseen liity. Se on jonkinlainen epämääräinen ajatus siitä, että ei kannata pitää mitään varmana. Niin kuin ei varmaan elämässä muutenkaan kannattaisi. Kuulostaa ehkä pessimistiseltä asenteelta, enkä ole sellaiseen erityisen taipuvainen. Voisiko olla kyse siitä, että koko lapsen syntymään johtava ketju on lopulta sen mittaluokan ihme (sanan kaikissa ei-uskonnollisissa merkityksissä), että tällaiselta ensikertalaiselta vain kestää kauan uskoa, että se on oikeasti tapahtumassa?
Kyseessä siis on meidän ensimmäinen lapsi, mikäli se ei vielä ollut käynyt selväksi.
Yhdestoista viikko
Meille on siis tulossa vauva. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, syyskuussa syntyy vauva.
"Suunnitelmien mukaan" on sikäli väärin sanottu, että eihän tätä varsinaisesti suunniteltu. Suunnitelmiin ei kuulunut ensin lasta ollenkaan, kunnes niihin ilmestyi adoptiolapsi. Adoptioneuvontaankin mentiin vasta viime vuonna, ja siinä jäätiin syksyllä vähän pidemmälle tauolle. Vuodenvaihteessa sitten vaimolla heräsi epäilykset raskaudesta, ja tammikuussa ne saatiin vahvistettua ensin kolmella kotona tehdyllä testillä ja lopulta ultrassa.
Kun ei vuosikausiin ole suunnitellut minkäänlaista perheenlisäystä saavansa, tämän uuden tilanteen sisäistämisen voisi ajatella olevan vaikeampaa miltä se nyt tuntuu. Varmasti adoptioprosessin käynnistäminen oli jo ehtinyt ajatuksia muokata, eikä siirtymä siitä tähän biologisen lapsen tuloon ole aivan niin iso loikka kuin se ihan kylmiltään olisi.
Silti nyt on kyse lähinnä siitä, että en ole halunnutkaan asiaa vielä sisäistää. Ilmeisesti ensimmäistä 12 raskausviikkoa pidetään yleisesti kriittisimpänä aikana keskenmenon suhteen, joten aika alkuvaiheessahan tässä ollaan. Ja eihän ne riskit ja vaarat siitä mihinkään maagisesti katoa 12 viikon jälkeen. Ja kun lapsi lopulta syntyy, ja syntyy terveenä, eikö sen kanssa ole elämä yhtä vaaraa ja riskiä aina siitä eteenpäinkin?
Sille en voi silti mitään, että jokaisella kauppakäynnillä silmiin osuu lelut ja lastenvaatteet aivan eri tavalla kuin ennen.
PA
AMK
Peli oli lähellä tasapeliä, mutta sitten nostin hämähäkin. Häviämistä ei voinut sen jälkeen enää välttää.
PA