Hajonneen kommunistipuolueen tilalle ei syntynyt uusia vahvoja puolueita Ukrainan itsenäisyyden alkuvuosina, vaan poliittista näyttämöä dominoivat erilaiset verkostot. Entinen kommunistipuolueen johto ei muodostanut uutta puoluetta, vaan nojasi epäviralliseen verkostoon, jota nimitettiin ”vallan puolueeksi” ja joka oli ryhmittynyt presidentti Leonid Kravtšukin ympärille. Verkosto oli epävakaa, koska se oli epämuodollinen eikä soveltanut mitään tiettyä ohjelmaa. Se oli hämärä rakenne, joka edusti entisen valtiojärjestelmän, median ja talouden korkeita tasoja. Yhteiskunnalliset liikkeet, jotka olivat Neuvostoliiton loppuaikoina tärkeitä, heikentyivät, ja ”näkyvät” ryhmät olivat muutenkin heikkoja. Vuonna 1996 vallan puolue perusti kansan demokraattisen puolueen, silloinen presidentti Leonid Kutšma tuki sitä, muttei ollut sen virallinen jäsen. Vallan puolueen intressien moninaisuudesta kertoo se, että perustetusta puolueesta irtosi omaksi puolueekseen sosiaalidemokraattinen puolue.
Ukrainan presidentti-instituutiolle oli luonteenomaista voimakkuus sekä virallisella että epävirallisella tasolla ajanjaksolla, joka käsittää suurimman osan 1990-luvusta ja kestää 2000-luvun puoliväliin asti. Ukrainan presidentillä oli enemmän valtaa kuin Venäjän presidentillä, koska sillä oli kauan ollut oikeus nimittää aluekuvernöörit ja koska hitaampi yksityistämisprosessi jätti teollisuuden suoremmin valtion vaikutuspiiriin.
Vuonna 1994 Leonid Kutšma voitti presidentinvaalit ja vastoin lupauksiaan desentralisoinnista määräsi ukaasissaan paikallisten ja alueellisten neuvostojen johtajat suoraan presidentille alisteisiksi. Presidentiaaliset vertikaalit levisivät alueille. Kutšma aloitti aggressiivisen kuvernöörien erottamis- ja nimittämispolitiikan. Hallitulla yksityistämisellä ja talouspolitiikalla Kutšma synnytti ukrainalaisen oligarkkiluokan, joka kontrolloi avainmedioita ja tuki presidenttiä hänen keskeisissä poliittisissa tavoitteissaan. Yhdestä oligarkista, Viktor Pintšukista, tuli jopa Kutšman vävy. Presidentin valta pohjasi Itä-Ukrainan oligarkkiklaaneihin, joiden merkittävyyttä lisäsi todellisen puoluejärjestelmän puute. Hallintoon rekrytoitiin jäseniä idän suurista teollisuuskeskuksista, erityisesti Kutšman omalta alueelta, Dnipropetrovskista.