Uskonpuudutus hellittää...
seen from Venezuela
seen from United Kingdom
seen from United States
seen from China
seen from United States

seen from United States

seen from United States
seen from Romania
seen from United States

seen from Netherlands

seen from United States
seen from Netherlands
seen from China

seen from United Kingdom
seen from China
seen from United States
seen from China
seen from United Kingdom
seen from United States
seen from United Kingdom
Uskonpuudutus hellittää...
Uskonpuhdistus vai uskonpuudutus?
Kun kuulen kehotuksen ”palata Lutheriin” tms osa minua nyökyttelee myöntyvästi. Samalla ihmettelen kehoni reaktioita: kädet ja tulevat voimattomiksi, silmissä sumenee, hengitys käy pinnalliseksi, veri lakkaa kiertämästä. Hartiat lysähtävät kumaraan ja katse painuu maahan.
Tällainen kokovartalopuudutus on itse asiassa hetken aikaa hyvin miellyttävä, kunnes erehdyn liikahtamaan, olemaan eri mieltä, ajattelemaan jotain aivan muuta, kyselemään.
Silloin sattuu ja kovasti! Tiedäthän – samalla tavalla kuin puutuneeseen jalkaan, jota kuitenkin on ihan pakko liikuttaa.
Tätä on uskonPUUDUTUS: jähmettymistä, liikkumattomuutta, muuttumattomuutta. Se on pitäytymistä, pysymistä, puolustautumista ja palauttamista. Sen pitämistä itsestään selvänä, että jokin menneisyydessä tapahtunut uskonmuotoilu on oikeampaa ja parempaa kuin mikään nykyinen saati tuleva ja vielä tuntematon.
Minä olen ihan iloisesti 1500-luvun uskonPUHDISTUKSEN eli reformaation (=uudelleenmuotoilu!) jatkaja. Luther ja kumppanit tekivät 500 vuotta sitten ihailtavaa työtä. He kuorivat vereslihalle oman suhteensa siihenastiseen kristilliseen perinteeseen ja yhteiskuntaan. He vaativat siihen jotain tolkkua ja syvempää merkitystä.
En silti halua ”palata Lutheriin”. Minulla on ihan omat lehmät ojassa. Mutta niiden ylöskiskomiseen, puhdistamiseen ja nimeämiseen kuulen oikeutuksen ja kehotuksen juuri siitä tosiasiasta, että olen tuosta muinaisesta uskonpuhdistuksesta syntyneen kirkkokunnan jäsen ja pappi.
Ei puutuneilla käsillä paljon ojaa kaiveta.
Olisiko uskonpuhdistuksen perinteen jatkaminen sitä, että jatkuvasti kieltäydytään tekemästä mistään ehdottomasti pysyvää perinnettä? Oltaisiin enemmän kiinnostuneita liikkeestä kuin pysähtymisestä, eteenpäin menemisestä kuin takaisin palaamisesta? Tuoreena jakamisesta kuin säilömisestä?
4 reformaation tärkeää sanaa
Yksin Kristus (solus Christus).
Yksin uskosta (sola fide).
Yksin armosta (sola gratia).
Yksin Raamattu (sola scriptura).
PastoriMika