Purkua
Jes, tontille tuli vihdoin vaihtolava, saan kaikkialle kertyvää purkuroskaa (sellaista mikä ei pala) pois jaloista ilman, että sitä pitää kerätä pihamaalle epämääräisiin kasoihin. Niitä epämääräisiä kasoja nimittäin on jo ihan omastakin takaa. Jostain syystä huoneista vain keskimmäistä on remontoitu suuremmin 30-luvun jälkeen, mikä tietysti meinaa kipsilevyjä seinässä ja karmeita pahvin sukuisia kattopaneeleja. Myös ovi keittiöstä tähän, ilmeisesti jonkinlaiseen olohuoneeseen, on sahattu standardien kokoiseksi. Mutta vain se. Kyseinen rikkinäinen tehdasovi löysi itsensä ensimmäisten joukosta roskalavalta. Keskihuoneen lattialankkujen päälle on vedetty jotain lastulevyä ja tasoitetta. Levyt on kaikesta päätellen ruuvattu, sillä ne eivät inahdakaan sorkkaraudasta. Tai inahtavat, mutta hyvin hiljaa. Tässä huoneessa on eniten purettavaa, mutta myös eniten kerroksia. Vanhoista tapetinpaloista pitää tehdä jonkinlainen kokoelmataulu. Päätin jo, että pitkän kuistin sisäseinästä tulee "kauhugalleria", johon saavat päätyä myös vanhat kuvat torpasta ja muita eri matkojen muistoja, aforismejä, valokuvia ja muuta pientä. Eräällä ystävälläni on tällainen seinä, ja se on yksi ihanimpia sisustusideoita joita olen nähnyt. Nyt pitäisi kuitenkin päästä lattioiden kimppuun ja saada ne ylös, seinät kun ovat jo aika hyvällä mallilla. Keittiön lattialankut istuvat varsin tiukassa, mutta niitä ei valitettavasti voi eikä kannata säästää, sillä koiratalous ja puulattia on suunnilleen yhtä huono yhdistelmä kuin kermavaahto ja suola. Työhuoneen lattian kohtalosta en kyllä kuitenkaan ole ihan varma, sillä siellä lankut ovat todella siistit pahvin ja vain yhden muovimattokerroksen alla. Niiden säästäminen on vielä harkinnassa. Joka tapauksessa lattia pitää avata ja puhallusvillata, vanhat purut ja sanomalehdet ovat aikansa eläneet. Jos saan lankut ehjänä pois, ne mahdollisesti laitetaan vielä takaisin. Keittiön- ja kuistin käyttökelpoisista lankuista tehdään uudet väliovet. Ette tiedäkään, kuinka sormeni syyhyävät päästä siihen hommaan. Näillä näkymin se tapahtuu talvella. Tänään kävi myös pihatien raivausapu paikalla, ja pääsin eroon muutamasta näreestä ja oksasta, jotka yrittävät tukkia tien. Nyt pääsee ajamaan pihaan ilman jatkuvaa oksiin raapiutumista. Muutama risukko kaatui siinä samalla, taivaallista. Nyt keittiön ikkunasta näkee pihatielle eikä pelkästään pöpelikköön. Lupasin käydä siellä kirjastossa, vaan en ole ehtinyt. Kaikenlaista tapahtumaa ja töitä on paljon, mikä tietysti on toisaalta hyvä. Eipä tuo torppa mihinkään karkaa, siinä se on seissyt lähemmäs kaksisataa vuotta, ja seisoo toiset kaksi, mikäli minulla on siihen jotain sanottavaa.