Olen nyt törmännyt siihen samaan, mihin kaikki vanhan kunnostajat: neuvojen kysyminen on hankalaa. Tai ei, kysyminen on varsin helppoa, mutta vastaukset on seulottava. Ensinnäkin some vastausten lähteenä kannattaa jättää väliin ihan kokonaan, sen tiesin jo valmiiksi, siellä kysymyksiinsä saa kahtakymmentä asiattomuutta ja virhetietoa kohden yhden asiallisen vastauksen. Seuraavaksi epäluotettavin tietolähde ovat pihassa ramppaavat tavaran hakijat ja muut ammattilaiset ja tee-se-itse -miehet. Ja siis kyllä, ammattilaisilta tutkinnon- ja mieluiten käytännön kokemuksen omaavilta saa ja pitää kysyä. Mutta VAIN siitä mikä on heidän alaansa. Puusepällä on mielipiteensä muurauksista ja muurarilla puuseppäilystä, molemmat varsin todennäköisesti toistensa kanssa risteäviä. Ja sitten on vielä se jokapaikanhöylä-remppamies, joka sanoo kolmannen totuuden samasta asiasta, sekä oletettavasti vielä ainakin yksi kaikkitietävä, joka ammatikseen korjailee vessoja tai ruohonleikkureita tai mitä tahansa, mikä ei rakentamiseen liity juuri yhtikäs mitenkään, mutta koska on itse juuri teettänyt kattoremontin, tietää sanoa, että parasta olisi ajaa puskutraktorilla nurin koko tölli. Seulonta. Ensiksi pitää ottaa huomioon vastaajan ammattitaito kyseiseen kysymykseen. Toiseksi hänen ammattikuntansa yleinen ajatusmaailma: perinnerakennusmestari haluaa säilyttää kaiken ja julkisten rakennusprojektien kanssa työskennellyt haluaa kantaa kaiken ulos. Kolmanneksi henkilön henkilökohtainen ajatusmaailma (tästä ei toki voi tietää mitään viiden minuutin tapaamisen perusteella, mutta intuitio auttaa), vastauksesta ja hänen esittämistään jatkokysymyksistä voi kuitenkin päätellä paljonkin siitä, mitä mieltä hän on näkemästään. Ihmiset rakastavat neuvomista, silloinkin, kun heiltä ei mitään edes kysytä. Puuseppä kertoo takuuvarmasti sen mielipiteensä niistä muurauksista ja muurari puurakenteista. He kuvittelevat tietysti tekevänsä palveluksen ja auliisti auttavansa (tämä on se ainoa hetki ehkä koko ihmiskunnan historiassa, kun apua jaellaan pyyteettömästi, koska sen ei oletetakaan olevan konkreettista eikä mikään siihen liittyväkään koske neuvojaa itseä, jolloin oman edun tavoittelu on tyystin pois suljettu) ja pelastavansa talon omistaja-paran joltain vieläkin pahemmalta tilanteelta kuin missä hän jo on. Sillä pahassa tilanteessahan tuo on. Sellaisessa, joka aivan selvästi tarkoittaa fyysistä työtä. Hulluthan nyt sellaisia tekevät vapaa-ajallaan. Internetin erilaiset aihepiiriin tiukasti liittyvät keskustelufoorumit (joita eivät sitten todellakaan ole suomi24 tai vauva.fi) ovat aika mukavia tiedonlähteitä. Siellä jaetun asiallisen sisällön suhdeluku on päinvastainen kuin valta-somessa. Lisäksi on olemassa erilaisia rakennusalan nettijulkaisuja, joiden asiasisältö on sataprosenttista. Ne eivät tietenkään osaa vastata tilannekohtaisesti, mutta aika usein löytyy saman kaltaisia tapausselostuksia. Ne eivät myöskään arvioi kysyjää sukupuolen tai iän perusteella, ja jos jonkin tuotteen valmistajan sivuilla sanotaan, että asian voi tehdä heidän ohjeidensa mukaan helposti myös itse, se silloin tarkoittaa myös sitä. Ainakin, jos tekijä on normaalin aikuisen aivotoiminnalla varustettu yksilö. Kukaan valmistaja ei ota riskiä tuotteensa virheasennuksista johtuvista onnettomuuksista; jos jonkin asian tekoon vaaditaan kvanttifyysikon tohtoritutkinto, on se tässä sääntösuomessakin takuulla myös mainittu tuotteen ohjeessa. Älä lyö vasaralla sormeen. Emme vastaa työkalun ohilyönnillä, tai käytöllä muuhun kuin ohjeessa mainittuun tarkoitukseen, aiheutuneista vammoista tai omaisuusvahingoista. Vielä päivän kevennyksenä huomio siitä, kuinka tiukkaa tavaraa on lastulevy: Minulla on iso - siis oikeasti iso - pitkävartinen leka, semmoinen kunnon päälle neljän kilon mäjäytin, millä lyödään aitatolppia maahan. Sillä voi hyvin mäjäytellä myös ei-toivottuja huonekaluja pienempiin osiin. Keittiössä pitkään asustelleet lastulevykaapit saivat siitä tänään osansa, sillä olen ihan kyllästynyt siihen, etteivät ne tahdo oikein sorkkaraudalla irrota. No eivät tietenkään kun ovat paksulla ruuvilla puussa. Heilautin sitten lekaani oikein olan takaa kaaressa kohti erästä vastahakoista yläkaappia, joka päästi ensimmäisellä vain aimo pamauksen, ja annoin aseeni tipahtaa lähes omalla painollaan takaisin jalan viereen. Siitäpä se jatkoikin matkaa samalla hiukan vielä kaarella taakseni, josta kuuluikin soinnukas "klang". Käännyin katsomaan, ja totesin puuhellan rautaisen uuniluukun olevan kahtena kappaleena. Lastulevyhylly ei ensimmäisestä lyönnistä kärsinyt mainittavasti, vaikka laitoin lyöntiin voimaa. Sen sijaan rautaluukun hajottamiseen riitti neljän kilon hellä pusu.
