Suo kuokka ja Jussi. Tämä tarina ei kyllä alkanut niin, mutta kiitos internetin ihmemaan, tiedämme sentään siitä jotakin. Sillä seudun innokkaat sukututkijat julkaisevat silloin tällöin yhtä ja toista. Eivät välttämättä juuri siitä mitä minä etsin, mutta onnenkantamoisella jotain samalta suunnalta. Niin kuin nytkin. Muutaman illan innokas googlailu kertoo minulle, että tarina alkaa rengistä nimeltä Johan Gustav Johansson, joka on syntynyt vuonna 1842. Juho Kustaa Juhonpoika yleni rengistä torppariksi ja sai käyttöönsä melkein puolitoista hehtaaria isäntänsä maata. Vuonna 1867 marraskuussa hänen vaimonsa sai pojan, Juho Wilhelmin, joka myös Vilhona tunnettiin, ja josta myöhemmin tuli puuseppä. Oletettavasti Juho Kustaa rakensi torppansa ennen pojan syntymää. Ensimmäinen konkreettinen historia-ekskursioni suuntautui paikallisen kotiseutu-kyläyhdistyksen valokuva-arkistoon, joka on laajuudessaan suorastaan mykistävän mittava. Joukko vapaaehtoisia sekä tuettuja kesätyöläisiä on digitoinut tuhansia ja taas tuhansia muiden vanhojen yjdistysten, kuten nuorisoseurojen, sekä kuolinpesien lahjoittamia valokuvia asiasanoin luokiteltuina hakemistoon, joka vielä toivottavasti jonain päivänä on avoin koko kansalle suoraan internetistä. Tällä hetkellä se on avoin vain muutaman päivän vuodessa kesätyöntekijän ollessa paikalla matalassa hämärässä huoneessa etsimässä kuvia tietokoneella, johon tekisi mieli lapata hiiliä. Tai edes veivata kammesta. Mutta niinpä sieltä hetken rouskuttelun jälkeen putkahti kiinteistön nimellä kaksikin eri kuvaa! Ja vielä yksi Vilhon vaimosta Idasta! En ollut uskoa tuuriani. Vanhempi kuva on vuodelta 1912 ja uudempi 1921. Sain kuvat sähköpostiini lupaamalla kirjallisesti, että en julkaise niitä missään maksamatta maksua, joten en valitettavasti voi näyttää niitä teille. Sen sijaan tein kuvien pohjalta pienen tussipiirroksen. Näyttäähän tuo nyt epäilyttävästi tutulta! Seuraava ekskursioni suuntautuu kirjastoon, sillä siellä on kokoelma vanhoja rakennuspiirroksia.