Sollux Captor // Photographer
seen from United States
seen from China

seen from United States

seen from Netherlands
seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from Germany
seen from United States
seen from United States

seen from United States

seen from Germany
seen from United States
seen from Türkiye
seen from Germany

seen from United States
seen from United States
seen from United States

seen from United States

seen from United States
Sollux Captor // Photographer
Oh, PlayStation Universe made a trailer of Tracon 8. I'm featured in the end of the video with my Flemeth costume on stage. Plus there're other awesome cosplays presented!
Rᴇᴅ ʟɪᴋᴇ ʀᴏsᴇs
Cosplay Photo
I never finished my planned cosplay for Tracon, having an awful mix of stress and personal stuff and responsibilities going on. So I made up a casual Noodle outfit for Saturday because I've never got the chance to use that super cute wig.
The colour pink is probably not very noodlish, but the shirt is nicely loose so my arms look thinner (as long, thin arms and legs are typical to Jamie's drawing style). Everything else (short shorts and boots) are something she often wears.
I planned robbing the nearby shop with that theater knife, but I never ended up doing it. Damn.
Pictures were taken by Riikka.
Tracon 8 @ Tampere 14.-15.9.2013, part 2
Sunnuntai ei valjennut niin ihanana kuin lauantai sään eikä oikein olotilankaan puolesta. Heti aamusta minua hermostutti ja jännitti NCC-kisa aivan hirveästi. Oli suorastaan ihme, etten läikyttänyt teetä syliini, kun kädet tärisivät aivan tajuttomasti. Minusta kuulemma huomasi hermostuneisuuden, sillä olen silloin hieman töykeä vaikkein sitä tarkoita. Meikkaamisesta ei meinannut tulla oikein mitään käsien tärinän kanssa, mutta sain sentään jotain väriä nassuun siististi laitettua.
Heti ensimmäisenä suuntasin ilmoittautumaan olevani paikalla ja hakemaan numerolappuni kun Tamperetalolle päästiin. Siinä sitten sain odotella tunnin harjoitusten ja kuvauksen alkuun. Jännitys oli aivan hirveä. Ennen lavaharjoitusta en ollut kertaakaan kokeillut esitystäni sauvan kanssa, sillä minulla ei ole kotona missään tilaa pyöritellä puolentoista metrin mittaista keppiä rikkomatta mitään tai lyömättä kissaa. Harjoitukset menivät kuitenkin todella hyvin ja sain sauvankin lavalta yhtenä kappaleena pois.
Harjoitusten jälkeen meidät kisaajat briiffattiin nopeasti siitä, miten kisa etenee, mistä tullaan lavalle, mitä oman esityksen jälkeen tapahtuu ja minne sitten siitä suunnistetaan. Juontajan esittämät kysymykset kysyttiin meiltä jo ilmoittautumisen jälkeen, että saahan semmoisen asian kysyä ja siinä pystyi jo hieman miettimään mitä vastaa. Oli mukava tietää, että mitä sitä tullaan kysymään, niin kerkesi miettiä vastaukset. Siinä heti kisan jälkeen ei varmaan olisi muuten saanut vastattua mitään, kun tuntui jo nytkin, ettei se vastaus tule sieltä kun jännitys oli niin kova.
Tuomarointia en jännittänyt yhtään, sillä olin heidät nähnyt jo lauantaina Cosplay in Nordis Countries -paneelissa. Tuomarointi ei edes tuntunut pahalta tilanteelta. Edes englanniksi puhuminen ei tuottanut hankaluuksia tai stressannut, kun koulussa joka kurssilla puhutaan englantia. Tuomarointi oli enemmänkin huvittava kokemus. Kun tuomarointitilaan meni, tuomarit istuivat rivissä ja pyysivät kertomaan hieman itsestään ja puvusta. Tämän jälkeen kaikki ponkaisivat ylös ja alkoivat hääriä ympärillä tarkastaen miltei joka sauman ja pensselin vedon mitä puvusta löytyi. Siinä tuli sitten vastailtua vielä joihinkin kysymyksiin. Tuntuu hassulta, kun kuusi ihmistä pyörii ympärillä ja kirjoittelee välillä papereihinsa ja tutkii kaikki mitä sinulla on päällä todella tarkkaan. Hauskaa oli.
Ennen kisaa oli mukavasti aikaa, joten käytiin poikaystäväni kanssa syömässä, kun tunsin ruuan nyt pysyvän sisälläni kun harjoitukset oli menneet niin hyvin ja oli pakko syödä ennen kisaa. Muuten varmaan olisin pyörtynyt lavalle. Sunnuntaina ainoa ohjelma, mikä käytiin katsomassa oli AMV-kisa. Todella tasokkaita ja upeita videoita oli. Tuommoiset kun olisi saanut Animeconin konserttiin taustalle, olisin ollut tyytyväinen. AMV-kisan jälkeen näin kaveriani pitkästä aikaa. Lauantaina olin hänet aika pikaisesti nähnyt, nyt sitten sai jutella vähän pidempään.
Ennen kisaa backstagella tunnelma oli varsin jännittynyt. Kaikkia jännitti aivan hirveästi. Itselleni tämä oli ensimmäinen esityskisa koskaan ja välillä tuntui etten saa itseäni lavalle, vaan käännyn kannoillani ja juoksen karkuun. Onneksi kanssakisaajani olivat kannustavia ja minäkin kannustin muita. Cosplaykisoissa on minusta aina ollut jotenkin lämmin tunnelma, vaikka kisataankin toisia vastaan. Toisia kannustetaan ja tsempataan. Koskaan en ole kuullut, että toisen kisaajan pukua olisi mollattu tai haukuttu, mikä minusta on todella hienoa. Sitä voidaan kisata tosissaan ja kannustaa muita samalla.
Kun oma vuoroni tuli, jännitys vain kasvoi. Ja tilannetta ei yhtään auttanut se, että yleisö oli todella levotonta. Mölinä ja huutaminen ei tuntunut loppuvan millään. Minullekin valot laitettiin vasta sitten, kun yleisö oli edes jotenkin hiljaa. Onhan se mukava, että yleisöstä löytyy saman pelin faneja, mutta pitäisi sitä osata hiljentyä oikeaan aikaan.
Esitys meni kaiken kaikkiaan hyvin. Kerran sauva osui lavaan, mutta se pysyi ehjänä eikä mitenkään haitannut esitystä. Tuomarit sanovat, että jännitys näkyi naamasta, jännitin kasvoja aivan hirveästi enkä vaihtanut kamalasti ilmeitä. Muuten esitys oli sulava ja kaunis. Yhdeksän vuoden tanssitausta kyllä auttoi, tosin koskaan en ole yksin tanssinut, niin se jännitti samoin kuin sauvan kanssa tanssiminen. Esityksen voi katsoa tästä. Laatu on taattua kännykkäkameraa, mutta kyllä siitä jotain selvää saa. Poikaystäväni kuvasi tuon aika kaukaa. Ääni piti lisätä jälkikäteen, sillä puhelin ei sitä ollut tallentanut yhtään.
Muut kisaajat olivat todella hyviä ja puvut upeita. He olivat myös kaikki todella mukavia ihmisiä. Kahteen olenkin ottanut yhteyttä kisan jälkeen. Aina on mukava saada uusia tuttuja cosplaypiireistä. Muita cossaajia kun tuntuu löytyvän niin harvoin muualta kuin tapahtumista.
Jännitys katosi kun pääsi kisaajille varattuun aitioon ja nauttimaan esityskisan esityksistä. Siinä mukavasti unohti, että itsekin oli käynyt lavalla kisaamismielessä pyörähtämässä. Vasta kun palkintoja alettiin jakamaan, jännitys hiipi takaisin niskaan. En odottanut sijoittuvani, vaikka kisasinkin voitto kotiin -asenteella. Kun kunniamaininnan perusteita luettiin, vieruskaverini heti sanoi, että se olen minä. En meinannut uskoa millään. Kun numero sanottiin, piti vielä tarkistaa, että olenko minä se seiska. Olin rehellisesti yllättänyt, eikä yhtään harmittanut, etten Ruotsiin päässyt. Tämä oli jo hieno saavutus ensimmäisessä esiintymiskisassa. Tulihan sitä itkettyä voittajien puolesta siellä lavalla. Hurjat onnittelut vielä voittajakaksikolle!
Mitalin sain palkinnoksi ja rannekkeen Desucon Frostbiteen, jossa järjestetään Suomen toinen NCC-karsinta. Minut tullaan näkemään sielläkin lavalla keikaroimassa, tosin uudella puvulla ja esityksellä. Puku on jo päätetty ja esityskin pääpiirteittäin suuniteltu. Siitä teen kuitenkin ihan oman päivityksensä.
Tracon 8 päättyi omalta osaltani palkintojen jaon jälkeen. Tuomareilta kysyin palautteen puvustani ja esityksestäni ja sain paljon hyviä vinkkejä. Pyrin muistamaan nämä kaikki vastaisuudessa. Tracon oli kaiken kaikkiaan mukava con ja kyllä sinne ensi vuonnakin suunnataan nokkamme :3
Kaikki kuvat viimeistä lukuunottamatta (C) Tapio Matikainen
Tracon 8 @ Tampere 14.-15.9.2013, part 1
Kirjoitan coniraportin kahdessa osassa, sillä sunnuntaista tulee varmaan kamalasti asiaa ja kuvia kun nuo viralliset kuvat ovat nyt ilmestyneet.
Tampereelle lähdettiin perjantaina ajamaan kolmen hengen porukalla. Kuuden tunnin ajomatka meni mukavasti, vaikka yksinäni sen ajoin kokonaan. Yhdeltätoista oltiin Tampereella ja meidän yöpymispaikassa. Tampereelle on mukava mennä, sillä suvullani on siellä isomummoni asunto keskellä kaupunkia käytössä, joten yöpyminen Tampereella on helppo järjestää. Ja asunnolta on alle 10 minuutin matka Tamperetalolle. Parempaa paikkaa ei voi toivoakaan. Siinä kavettiin cossit valmiiksi esille huomista varten, käytiin suihkussa ja painuttiin pehkuihin.
Lauantaina-aamu oli kaikkea muuta kuin syksyinen. Ulos kun katsoi, ei oikein uskonut syyskuun olevan. Loistava päivä kulkea minihameessa ja t-paidassa.
Launtaina minut saattoi bongata Pokemonin ihanana komissario Jennynä. Tätä pukua olen pitänyt aika salassa, sillä en halunnut sitä paljastaa kaikille, jos en sitten olisikaan saanut tätä valmiiksi. Torstai-iltana tuli ommeltua vielä viimeiset asiat kiinni pukuun ja hattuun.
Kuvan ottanut EmmaN.
Jennystä otettiin tuon yhden päivän aikana 24 kuvaa, mikä on suurin kuva saldo, mitä puvuistani on edes yhteensä otettu. Jos jollain on kuva tästä puvusta, voisitko lähettää sen osoitteeseen nightwalker09 [at] gmail [dot] com. Olisin todella kiitollinen, sillä itse ei tullut tästä puvusta otettua muuta kuvia kuin tuo peilin kautta asunnolla otettu.
Lauantaina käytiin kuuntelemassa luento Taikuuskoulutuksesta kirjallisuudessa. Vähän oli kirjaluettelomainen luento, mutta luennonpitäjä vissiin piti ensimmäistä luentoaan, niin siihen nähden se meni hyvin. Olisin kaivannut hieman kuvailua siitä, millä tavalla taikuuskoulutus on järjestty eri kirjoissa ja miten ne eroavat toisistaan. Mielenkiintoista luettavaa tuolta luennolta kyllä sai.
Cosplay in the Nordic Countries oli mukava paneeli. Oli kiva kuulla millaista NCC-kisassa oli ja miten cosplay eroaa Pohjoismaissa. NCC-kisasta oli kiva kuulla, kun itse otin osaa sunnuntaina kyseisin kisan karsintaan. Paneeli oli myös viihdyttävä ja poikaystävänikin tykkäsi siitä. Tällaisten tapahtumien ohjelmat ovat minusta onnistuneita, jos asiaa harrastamaton poikaystävänikin viihtyy niissä. Ja näkihän sitä tanskalaiset cosplaykunniavieraatkin samalla.
Tämän jälkeen käytiin syömässä ennen cosplaykisoja. Olin vaihtanut Jennyn korkokengät oransseihin tennareihin, koska kävely niillä oli mukavampaa. Yritettiin syöksyä nopeasti Tamperetalolta pois, ettei kukaan ottaisi kuvaa minusta väärillä kengillä, mutta eihän se onnistunut. Pyysin kuvaajia jättämään jalat pois kuvista ja selitin kenkävalintani. Tosin huomasin päivän aikana, että ihmisillä oli vaikea saada minua kokonaan kuvaan, koska pituuteni oli korkkareiden kanssa huimat 184 senttiä, niin olen varmaan aika monessa kuvassa katkaistu jalkojen kohdalta.
Cosplaykisa oli mukavaa katsottavaa. Suomen cosplayn taso on noussut hurjasti tässä kymmenen vuoden aikana, mitä tätä lajia olen harrastanut. Kaikki puvut olivat upeita ja voitto kyllä meni oikeille ihmisille. Oli mukava huomata, että länsimaisiakin hahmoja löytyi kisasta. Cosplaykisat olivat päivän viimeinen ohjelma mitä käytiin katsomassa. Sunnuntaina oli minulla NCC-karsinta, joten palattiin asunnolle. Silitin kisa-asuni ja varmistin, että kaikki osat ovat ehjiä ja puku mahtuu minulle vielä. Pieni hermoilu alkoi jo lauantainailtana. Ja menihän se lauantai-ilta ihaillessa Monster Hunter artbookia, jonka ostin Fantasiapelien myyntipöydältä. En vain voinut jättää sitä sinne, sen verran olen hurahtanut kyseiseen pelisarjaan.
Seuraavassa postauksessa NCC-tunnelmia ja kuvia.
221b-cosplay with other BBC Sherlock cosplayers - Tracon 8
We met plenty of wonderful cosplayers during the Tracon 2013. Our own group in the first pic.
En muista nyt ollenkaan postanneeni tätä tänne joten olkaa hyvät.