Kotitönöni ja meikämandoliini toisessa kodissani 7/11:ssä pohjustamaan tätä arkipostausta
Ihmisen mukautumiskyky vie kyllä riemun ihan kaikesta. Oli kyseessä sitten huikea matka, uusi parisuhde tai työpaikka, niin jokapäiväiseksi elämäksi sekin jossain vaiheessa muuttuu – ja jos ei pidä varaansa, siihen alkaa ihan huomaamattaan suhtautua enenevissä määrin tympeällä asenteella. Onneksi det är inte hur man har det men hur man tar det: sitä pitää välillä vain ottaa itseään reippaasti niskasta kiinni. Omassa tapauksessani tämä tarkoittaa itseni muistuttamista siitä, kuinka kertaheitolla arkeni on muuttunut Suomi-elämääni verrattuna ja kuinka ihmeelliseltä tämä kaikki kuulostaa sen Saijan korviin, joka kaivoi nenää Kumpulassa vielä joulukuussa 2016 (tai itse asiassa koko vuoden 2016). Joten tässä kooste niistä asioista, joihin olen vaarallisissa määrin näin kuukaudessa täällä tottunut – koska näitä alan myös ikävöimään kaikista eniten palatessani kotiin.
Aamu alkaa alakerran maapähkinävoi & hillo -paahtiksella (ja voiko ihanammin enää alkaakaan, kysynpähän vaan, ja vastaan että EI). Jos joudut NUS:issa johonkin UTownin collegeen, joudut maksamaan päälle vielä meal planin, jolla aterioit collegen omassa ruokalassa aamupalat ja illalliset. Olen jo vuosia asunut omillani ja joutunut vääntämään omat sapuskani, joten tämä on ollut jotain uutta. Nyt olenkin sitten jo laitostunut! (Systeemi on myös saanut ihmettelemään kuinka paljon ruoanlaittoon, kaupassakäymiseen ja ruokasuunnitteluun menee aikaa – ihan HEMONA nimittäin! On hyvin miellyttävää vapauttaa aikaa ja aivokapasiteettia muihin puuhiin neljäksi kuukaudeksi, vaikka ruoan rasvapitoisuus, ravintoarvot ja valmistusmetodit välillä pistääkin tämän entisen chia-raakapuuronpopsijan vähän ahdistumaan.) Mutta kyllähän pitopalvelu pelittää! Singapore on todellakin yksi maailman monikulttuurisimmista maista, ja se heijastuu myös sapuskoihin: ruokalassa saat valita eri asemilta joko nuudeleita, aasialaista, malesialaista (halalia), länkkäriä tai intialaista ruokaa. Seikkailumielisimmät vetävät aamupalaksi nuudeleita, mutta itse olen aamuisin niin herkässä tilassa että pakko pitäytyä muroissa! Tänään muuten huhujen mukaan paikalle kärrättiin vielä frozen yogurt -masiina, elikkäs my life is now complete. ❤___❤
Ja tässä se karu totuus: arkipäivä toisensa jälkeen kökötät jossain kahvia ryystäen ja koitat pitää pääsi pinnalla opiskelujen ja töiden suhteen... minulla on pelkkä minimimäärä kursseja (3 moduulia), mutta näistäkin saisi itselleen kokopäivätyön, jos oikein viitsisi. Joka viikko annetaan aikamoinen määrä lukuläksyjä, tutoriaalitehtäviä ja muuta sälää, joita voi jonglöörata parhaansa mukaan. Itse jätin ‘pakolliset’ viikoittaiset kurssikirjan lukuläksyt (n. 50 sivua viikossa per kurssi) jo päiväjärjestyksestäni pois. Ainakin omilla kursseillani proffat olettavat että ne on etukäteen luettu, vaikka samat asiat sitten luennoidaan läpi orjallisesti samaista kirjaa noudattaen. Ei natsaa, luennoissa pitää olla jokin yllätysmomentti! Tutoriaaleihin valmistautuminen on taas mielekkäämpää, koska pääsee itse vähän käyttämään aivojaan (oho!!) kaikenlaisia online quizeja ja muita soveltavia tehtäviä tehdessään. Esimerkiksi Advertising Strategies -kurssin tutoriaaliin pitää joka kerralle tuoda luennoilla käydyn teorian pohjalta läjä mainoksia, joita sitten ruoditaan yhdessä.
Tunnelma on aika rento, ja tutoriaaleissa pääsee puhumaan muidenkin kuin vaihtareiden kanssa. Singaporelaiset paikalliset ovat ihan älyttömän mukavaa, ystävällistä ja Suomesta kiinnostunutta sakkia! (Ylipäänsä kaikki paikalliset tuntuvat tietävän missä Suomi on, ja osa osaa ladata pöytään kaikenlaista faktaa maailman parhaasta koulujärjestelmästä, joulupukista ja poroistakin!)
Kampuksen jaat paitsi kaikkien uusien kavereidesi, myös muutaman eläinkunnan edustajan kanssa! Esim: sammakot sateella sekä yksi kampuskissa, joka saa polveni veteliksi, terveisin nimimerkki CrazyCatLady91. Ötököitä ei näy, hyttysiä ei nimeksikään. Torakoita ei lainkaan. Näin eilen kyllä yhden rotan, mikä ei ollut mikään mieltäylentävä kokemus...
Jotkut asiat ne ei vaan silti muutu: yöllinen nöpöttäminen ja snäksit. Tässä mä tositoimissa onigirin ja Nuuskamuikkusen kanssa. Onigirien lisäksi parasta ovat myös merilevälastut ja kookostäytteiset Oreot.
Noniin. Sitten vielä haluaisin puhua kanssanne tärkeimmästä eli säästä. Tunnelmat täällä päiväntasaajalla ovat aika trooppiset, joten vettä tulee harva se päivä ja muutenkin ukkostaa. Kuurot ovat paikallisia eivätkä kestä kauaa, mutta just silloin tulee aivan esterin persuksista kun olet optimistisesti lähtenyt ulos ilman sateenvarjoa. Aloittelijan virhe. Eräs päivä satoi niin, ettei eteensä nähnyt ja koko kerros melkein tulvi.
...Nii auta armias ku aurinko paistaa, silloin helvetinkyytiä poolille. (Kampuksen uima-altaalle – ja kuntosalille, ja molemmat on muuten vaihtareille ilmaisia! – on kotoa kävelymatkaa n. 2 minuuttia.) En kyllä tajua, että miten ihmeessä kaikki aurinkoiset päivät ovat osuneet nyt just perjantaille eli päivälle, jolloin mulla on kaikista eniten luentoja... Ei siinä mikään auta. On pakko olla periaatteita, ja omiin ehdottomiin periaatteisiin kuuluu altaalla lötkötys. Luen luentodiat myöhemmin..
Mutta paras juttuhan on tämä: Männäviikkona sataa ropotti pari päivää putkeen niin että lämpötila tippui +25 asteeseen, ja kyllähän siinä alkoi jo vähän kylmä tulla. Suomalaisittain kyseessä oli helleraja, mutta olin jo vetämässä hupparia niskaan. Olen integroitunut yhteiskuntaan!!
