#vastavirta

[eetupellonpaa]

Filmed by Veli-Matti Rintala and edited by Sweet Anderson.

[pispala]

[onlyindarknesscanseethelight]

B.E.T.O.E T'Shirts #betoe #rawpunkshit #vastavirta #vastavirtaklubi #kaosdiystrorecords (en Tampere)

[jaffiesphotography]

Tragic Kids 20.1.@ Vastavirta

Photo By: Jaffiesphotography https://www.facebook.com/tragickids/?fref=ts https://soundcloud.com/tragic-kids-339373797

[jaffiesphotography]

Velvet Bones 20.1.@ Vastavirta Photo By: Jaffiesphotography

https://www.facebook.com/VelvetBonesband/?fref=ts https://www.youtube.com/watch?v=r0UGyEiXUlk

[jaffiesphotography]

Bad Signal 20.1.@ Vastavirta

Photo By: Jaffiesphotography https://www.facebook.com/band.badsignal/ https://www.youtube.com/watch?v=Of_648ghTVM

[streakandtheraven]

Showtime

Two shows coming up before we reach 2015. On 26th of december we'll entertain the boxing day party scene of Seinäjoki as we play at Bar15. Supported by adorable NUERMO1985 DJs. Then, just a day later, we'll travel to Tampere to finally pop the Vastavirta stage. This time with DXXXA D and Cats of Transnistria. Come on!

*

26.12. Bar15, Seinäjoki

27.12. Vastavirta, Tampere

*

[juhoseppala]

TÄYNNÄ PELKOJA – TOINEN KOHTAA NE, TOINEN PAKENEE NIITÄ

Olen perusluonteeltani hyvin analyyttinen, määrätietoinen, jääräpäinen ja sinnikäs. Nämä perusluonteenpiirteet ovat kannatelleet minua hetkinä, jolloin on ollut kyse omien pelkojen tai itsensä voittamisesta. Ajattelin tässä kirjoituksessa pysähtyä muistelemaan sitä pienen pojan ajatusmaailmaa, jolloin nämä luonteenpiirteet punnittiin ensimmäistä kertaa ja olin pakotettu kohtaamaan ensimmäisen todellisen pelkoni. 

Pelko puree kovaa

Palaan ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin asuin Jaalan Kirkonkylällä – osoitteemme oli muistaakseni Kukkuvantie 16. Olimme muuttaneet Jaalaan Kuusankoskelta, kun äiti ja isä olivat ilmeisesti päättäneet, että haluavat asua maaseudulla. Myöhemmin olen ajatellut, että Jaala oli varmasti myös halvempi paikka asua kuin Kuusankoski.  Kuusankoski oli tuohon aikaan vaurastunut UPM Kymmene paperiteollisuuden siivittämänä ja alueella asui hyvin toimeentulevaa väkeä. En varmistanut tämän oletuksen todenperäisyyttä, joten voin olla hyvin väärässäkin.

Noin 4-6 vuoden ikäisenä minua puri koira vasempaan käteen, joka teki verta vuotavan haavan lisäksi jonkinlaisen haavan pienen pojan mieleen. Lopulta se haava ilmeisesti tulehtui, koska aloin pelkäämään koiria. Pelkäsin niitä niin paljon, että eräänä kertana ala-asteen välitunnilla oli ”Piki” niminen koira laskettu vapaana juoksemaan ala-asteen pihalle – olin tuolloin noin 7-8 vuotias. Näin jälkikäteen ajateltuna, ei kovin kummoista, mutta tuolloin se sai aikaan asteittaisen paniikin ja karkasin koulusta. Juoksin niin kovaa kun jaloistani pääsin läheiseen metsään ja piilouduin niin opettajilta kun ”Pikiltä”. Kaikki koiriin liittyvä pelko siis jotenkin kiteytyi ”Pikiin”, joka oli nimensä mukaisesti musta iso uros koira, joka kaiken muun hauskan lisäksi asui naapurissa erään hyvän kaverini kodissa.

Pohdiskelin tuota koirapelkoa pitkään omassa mielessäni, näin siitä unia ja varoin joutumasta koirien kanssa tekemisiin. Oli kuitenkin musertavan tylsää, että en voinut käydä kaverini luona, koska siellä oli koira. Eräänä päivänä tunne siitä, että tuo ”peto” oli kohdattava ja nujerrettava jopa hävettävältä tuntuva pelkoni valtasi koko sydämeni. En oikeastaan miettinyt sen jälkeen montaa sekuntia miten sen tulisin tekemään, vaan päätin että menen käymään naapurissa, teen tuttavuutta ”Pikiin” ja voitan pelkoni. Matka naapuriin tuntui melko pitkältä, mutta sen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti, enkä muista kunnolla mitä kaikkea tapahtui – sen muistan, että tuona päivänä istuin silittämässä tuota koiraa ja olin rauhallinen. Siitä eteenpäin olen pitänyt koirista ja uskon, että minullakin tulee vielä olemaan oma koira. 

Pelaat korteilla jotka jaettiin

Kohtasin siis pelkoni yksin – olen tottunut niin tekemään koko elämäni ajan, se on niin sanotusti tarttunut takkiin ja vienyt minua eteenpäin. Tunsin joskus aikaa sitten kateuden pistoksia, kun kuulin tai näin miten ystävieni vanhemmat auttoivat heitä eteenpäin. Minulta tuo jäi jotenkin puuttumaan, mutta tämäkin oli asia jonka selätin jo aikaa sitten – mielestäni kaikkia asioita ei voi laittaa vanhempien syyksi, koska jokaiselle meille peli on lopulta sama. Sinulla on ne kortit, jotka sinulle jaettiin ja sinun on pelattava parhaasi mukaan niiden korttien avulla tai sitten voit luovuttaa – valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Yritän itse vaalia sitä arvoa, että pystyisin olemaan lastemme tukena, viitoittamaan tietä ja kohtaamaan yhdessä heidän pelot ja ongelmat. Olen kuitenkin sen verran realisti, että tulen epäonnistumaan jossakin vanhemmuuden osa-alueessa, mutta toivon että minussa on miestä myöntää se lapsilleni kun se tilanne tulee. Uskon nimittäin, että kun taistelen perheeni eteen luovuttamatta hetkeksikään niin he antavat minulle epäonnistumiset anteeksi.

Haluan siis taistella jokaisesta sentistä, jokaisesta metristä – uskon yksilön mutta myös perheen kehittymiseen työn kautta. Mikään ei tule ilmaiseksi ja myös perheen eteen on tehtävä töitä. Onni seuraa perässä. Minun tuleva vaimoni on opettanut minua paljon arkisten asioiden arvostamisessa ja kuinka niitä pitää vaalia, jotta pääsemme yhdessä maaliin. Hän on täydentänyt minua ja tuonut arjen lähemmäs sydäntäni. En tunne enää kulkevani yksin elämän vastavirrassa.