Mama I’m home!
Kas näin, olemme kotona. Paitsi että kotia ei vielä ole, on vain kalustamaton asunto kaupungissa, joka ei vielä tunnu kovin kotoisalta. Arki alkoi virallisesti tänään, joten nyt on hyvä vetää yhteen kotimatka ja lopun ajat Saksassa.
Turha varmaan erikseen kertoa (kerron näköjään silti), että viimeiset pari viikkoa Saksassa olivat yhtä hulinaa ja kuluivat enimmäkseen reissun päällä. Oli vohveleita ja herkkusuklaata Brysselissä, sohvasurffausta Bratislavassa, Euroviisuja Wienissä ja kreisibailausta Innsbruckissa. Lopulta pääsin viikonlopuksi kotiin ”rentoutumaan” eli juhlimaan Ruotsin viisuvoittoa, jonka ansiosta viisuihin lähdetään varmuudella myös ensi vuonna. Hurra till Måns och Sverige!
Måns voitti, Conchita vietiin varastoon.
1,5 sekuntia, 200 miljoonaa katsojaa. Nimmarinjakotilaisuus tulossa.
Edellä mainittujen rientojen jälkeen olikin hyvä aloittaa uusi, terveellinen elämä ja vanhan paketoiminen. Tein pakkaamisen ja siivoamisen yhteydessä muun muassa seuraavia huomioita:
Vaatteita voisi ostaa jatkossa vähemmän/harkitummin. Mukanani oli jätesäkillinen vaatteita, joista käytin vaihdon aikana noin kolmasosaa. Suomessa varastossa odottaa vielä ainakin toinen säkillinen vaatteita, joiden olemassaoloa en ole edes muistanut. Harkitsen jälkimmäisten hävittämistä.
Ei kannata haikailla Alpeilta tulevan raikkaan vesijohtoveden perään. Vedessä oleva kalkki jämähtää tehokkaasti muun muassa vedenkeittimeen, kahvinkeittimeen, pesukoneeseen ja etenkin suihkun seiniin, joista sitä joutuu kalkinpoistoaineen kanssa hinkkaamaan yömyöhään pois.
Loput kuivamuonat ynnä muut jämäsapuskat voi lahjoittaa kätevästi vaihtokavereille, jotka voi samassa yhteydessä valjastaa kätevästi kantamaan tavaroita, siivoamaan tai tekemään muita muuttoon liittyviä hanttihommia. :)
My little hamsters!
Viimeinen päivä Münchenissä oli legendaarinen. Jouni meni töihin nahkahousuissa, karjalanpiirakoiden ja muutaman litran munavoisatsin kanssa. Minä luovutin asunnon, kävin viimeisen kerran lähikebsulassa ja suljin pankkitilin (saksaksi). Kuvasin liikuttuneena kotikadun nimikylttiä, ja sain naapurin äijältä oudoksuvia katseita. Teki mieli selittää, että tämä on minun kotini, minun katuni, minun kaupunkini. Näköjään reilu 8 kuukautta riitti hyvinkin kotiutumiseen – toivottavasti sama, tai vähempikin, riittää uudessa kotikaupungissa.
Kadunnimi, jonka kirjoittaminen oli hankalaa vielä 8 kuukauden jälkeenkin.
Kotimatka Pohojammaalle kesti 3,5 päivää ja laittoi istumalihakset lujille. Lyypekin monet pitkät kylmät jäivät juomatta, eikä Tanskan maaperälle astuttu jalallakaan, vaikka ajoreitti kulkikin maan läpi. Sen sijaan opimme, että suomalaiset eivät ole ainoa viinarallikansa: Saksan pohjoisrajalla oli useampi tanskankielinen kaljamarket, joiden hyllyt notkuivat export-olutta ja joissa hinnat ilmoitettiin Tanskan kruunuissa. Skål og alt det bedste til Tina og Danmark!
Tanskan-lautalla oli kaljaturistien lisäksi myös nätti auringonlasku.
Tätä kirjoittaessani takana on kesän ensimmäinen päivä ja ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. On siis syytä kääntää virallisesti uusi sivu ja lopettaa vaihtoblogi. Jääköön se tänne intter websiin ainakin joksikin aikaa, koska erehdyin laittamaan linkin vaihtoraporttiini (jos joku tämän blogin jutuista huolimatta haluaa vaihtoon Müncheniin, niin voi ottaa rohkeasti yhteyttä!). Ja ehkä näitä juttuja on hauska lueskella itse joskus myöhemminkin, jos esimerkiksi kaipaa vaihtelua seuraavan kuvan tasapaksuihin maisemiin. Auf Wiedersehen!
