If you consider yourself an “advocate” for any marginalized/oppressed group but you are using your voice solely to speak over them, you are doing something wrong.
If you post articles about disability but don’t amplify the voices of people with disabilities/impairments, you may want to reconsider.
If you post articles about mental health, “recovery,” and hope, but refuse to amplify the voices of actual people with mental illness, something is missing from your advocacy.
I see a lot of generic “we need to do more for people with disabilities/ impairments” type posts. When people who are a part of these groups say they need something… crickets chirp.
I think that there is an appeal of calling oneself an advocate while maintaining a “safe distance” from actual marginalized groups.
Use your privilege to amplify the voices of the oppressed, not speak over them.
tekstikäännös:
Jos ajattelet olevasi jonkun marginalisoidun/sorretun ryhmän "kannattaja", mutta käytät ääntäsi vain puhuaksesi heidän päälleen, teet jotain väärin.
Jos jaat artikkeleita vammaisuudesta, mutta et vahvista vammaisten henkilöiden ääniä, sinun olisi hyvä vielä miettiä toimintaasi.
Jos jaat artikkeleita mielenterveydestä, "paranemisesta" ja toivosta, mutta et suostu vahvistamaan mielenterveysongelmaisten omia ääniä, kannattajuudestasi puuttuu jotain.
Näen paljon geneerisiä "meidän täytyy tehdä enemmän vammaisten henkilöiden tukemiseksi"-tyylisiä postauksia. Mutta kun joku henkilö näistä ryhmistä ilmaisee tarvitsevansa jotain, kuuluu vain heinäsirkkojen siritystä.
Minusta monilla tuntuu olevan halu kutsua itseään jonkun ryhmän kannattajaksi ja samalla kuitenkin pysytellä "turvallisen etäisyyden" päässä varsinaisesta sorretusta ryhmästä.
Käytä etuoikeuttasi vahvistaaksesi sorrettujen ääniä, ei puhuaksesi niiden päälle.
