[ainomaikos-blog]

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Eilen se iski. Istuin illalla suomalaisen ystävän Riikan ja uuden tuttavuuden, espanjalaisen Rocion kanssa keikalla kahvilassa. Kuuntelin ihanasti laulavaa tummaa soul-naista ja yhtäkkiä tuli tunne, että perkele täähän loppuu kohta. Elämä Espanjassa. Oon täällä enää kolme viikkoa. Puoli vuotta on mennyt niin nopeesti! Onneksi biisi oli rakkauslaulu niin silmäkulmien pyyhkiminen meni sen piikkiin. 

[ainomaikos-blog]

Seikkailuja Andaluciassa!

Paras reissu, kauneimmat maisemat ja eniten väristyksiä aiheuttaneet näyt koko keväänä tuli nähtyä etelä-Espanjassa kierrellessä pitkän viikonlopun aikana. Käytiin Granadassa, Malagassa, Sevillassa ja Cordobassa. Kaks ensimmäistä, ja Cordobakin, oli aivan ihania paikkoja, mutta Sevilla, voi Sevilla!

Sevilla on muutenkin kaunis, mutta Alcazar-arabipalatsi puutarhoineen (seisoin paikassa, jossa on kuvattu Games of Thronesin vitoskautta) oli IHAN MIELETÖN. Sain siitä paikasta oikeesti kylmiä väreitä, siellä oli kaikkea mitä rakastan. Käytiin myös härkätaisteluareenalla, missä oli samassa museo. Se oli kans hieno kokemus. (Sielläkin on kuvattu samaa sarjaa...) 

Meitä oli taas bussilastillinen liikenteessä mukavia tyyppejä. Yövyttiin hotellissa ja tosi kivassa hostellissa. Laitan TIETYSTI vähän kuvasatoa, enhän ottanut kuin sellaset 580 kuvaa (editoinnin jälkeinen määrä, huom.) tällä reissulla. Tiiän, oon ihan sekopää. 

Granada!

Alhambra-palatsi Granadassa

Tää palatsi ois ansainnut vähä hehkeämmän tutkijan, mut yöbussin istuimiin ei kannata meikkejään hieroa. Naamasta näkyy että on ihan mielissään!

Noi laatoitukset ja koristelut. Ei oikein meinaa sanat riittää kuvailemaan! 

Granadan valkoiset talot

Malagan ranta! Syötiin Välimeren aaltoja katsellen hiilillä paistetut sardiinit, päälle vähän suolaa ja sitruunamehua. Alas huuhdottiin kylmällä oluella. Silloin kaikki oli hetken täydellistä.

Picassokin tykkää hengata Malagassa ja kyllä me tultiin heti hyvin juttuun! Kerroin että kävin kattoo Guernikaa Madridissa.

Malagan keskustaa

...ja sitten, Sevilla!

Valtava ja kaunis Plaza de España.

Qué bonita!

Sevillan upea katedraali, sisälle en mennyt että on jotain seuraavallekin kerralle...

Real Alcázar-palatsi. Arabityyliä taas, mut siihen ei voi kyllästyä!!

Kaiken värisyttävän lisäksi siellä oli TIETYSTI riikinkukkoja tepastelemassa puutarhassa! Mietin vaan että mikä ihmeen paikka tää on?! Linnun kanssa hetken katsottiin toisiamme, se avasi pyrstönsä, sanoin kiitos ja aloin kuvaamaan. 

Sevillan kuninkaallinen härkätaisteluareena ja museo, Plaza del Toros de la Real Maestranza de Caballería de Sevilla. Täällä on kuollut härkiä vuodesta 1761.

Cordoba, valkeat talot ja pienet aukiot täynnä kukkia

Tämän tyypin kenkiä hieromalla sai hyvää onnea, tietysti käytiin sipasemassa. Kaksin käsin. 

Pitkin reissua kuului lukemattomia ihastuneita huokauksia niin itsestä kuin matkakavereista. Aion ehdottomasti palata Andalusiaan joku päivä, koska täällä riittää nähtävää! 

[ainomaikos-blog]

Koulusta

Vaihto alkaa olla jo melko loppusuoralla, ja välistä on jäänyt paljon kerrottavaa! Ensinnäkin, siitä mitä tänne tultiin tekemään, eli miten opinnot on sujuneet. Valitsin neljä kurssia Suomessa ennen lähtöä, mutta niistä vain kaksi säilytin päällekäisten aikataulujen vuoksi. Mutta eipä haitannut mitään, sillä sain paremmat pudonneiden kurssit tilalle. En ollut Suomessa hoksannut katsoa tarkemmin International Business-linjan puolelta kursseja, josta saimme myös valita kursseja. Bongasin sieltä pari tosi mielenkiintoista. Muut onkin sitten oman linjani, Business Management and Administration:in puolelta. 

Kaikki kurssit eivät alkaneet leppoisasti, kun mulla oli ihan loppusuoralle asti ongelmia kirjautua tehtävien palautussivustolle. Professorilla (vastaa varmaan täysin opettajan titteliä Suomessa, mutta täällä kutsutaan professoreiksi) oli onneksi kärsivällisyyttä. Lisäksi kun kaikilla professoreilla oli vähän erilainen tapa opettaa, oli ensimmäisten tuntien jälkeen ihan pihalla kaikesta. 

Kävin seuraavat kurssit: Commercial Management (kaupallinen hallinto), Stategic Management (strateginen hallinto), Commercial Distribution (kaupalliset jakelukanavat) ja Customer Behaviour (asiakaskäyttäyminen). Kaikki on tuntuneet tosi hyödyllisiltä ja kiinnostavilta. Lisäksi tietysti opiskelen espanjaa. Mikään mun kursseista ei ollut espanjaksi, koska mun espanjankielen tasohan tullessa oli puhdas nolla, zero ja nada.  

Kaikilla kursseilla on ollut ryhmätyötä ja ryhmien kanssa kävi aika hyvä tuuri, koska mukana luistelijoita, jotka ei oikeesti tee mitään ei ollut yhdessäkään ryhmässä. Melkein joka ryhmä oli pelkästään erasmuslaisia, eli englantia puhuttiin kaikkia kouluhommia tehdessä. Kurssien aikana tuli tehtyä paljon itsenäisiä tehtäviä, ryhmätöitä esityksineen ja lopputyö, joka oli aina isotöinen puristus. 

Joiltakin vaihtareilta oon kuullut, etteivät oo ollu tyytyväisiä opetustyyliin tai kurssien tasoon. Itsellä ois sanomista vain Customer Behaviourin sisällöstä. Oon kuitenkin tyytyväinen että valitsin Valencian! 

Nyt oon jo viikon viettäny nenä kirjoissa ja dioissa, koska luennot on loppuneet ja ensi viikolla alkaa koekausi. Loppukokeista pitää saada yli puolet pisteistä, että kokeen pääsee läpi. Kurssin loppuarvosanaan vaikuttaa tietysti myös kaikki aiemmin tehty. Ajattelin päästä kaikista kirkkaasti läpi ja siksi täällä nää viimeiset kolme viikkoa menee pitkälti no-life moodissa. Tottakai käydään edelleen ulkona ja rannalla, mutta paljon vähemmän. Kaikki kyhnöttää kirjastossa tai huoneissaan, missä vaan pystyy parhaiten keskittymään. 

[ainomaikos-blog]

Vappu

Hola! Vappu täällä Valenciassa tulee menemään tämän päivän, eli vappuaaton osalta koulutehtävien parissa (kunhan saisin vaan aloitettua) ja illan keikalla Radio Cityssä. Mun suomalainen ystävä täällä, Riikka kutsui mut kuuntelemaan  californialaista indie-bändiä Little Hurricanea. Riikan kanssa meillä on muuten sellanen tausta, että oltiin samalla luokalla ala-asteella ja oltiin hyviä kavereita. Käytiin näytelmäkerhossa yhdessä, mitä ennen syötiin yleensä AINA vaniljajugurttia Riikan luona Karhutiellä. Ja tikkareita joilla sai sinisen kielen. Ihan mahtavaa, että Riikka asuu täällä! Kokkasin meille sienirisottoa yks päivä ja juteltiin pitkään viinilasillisen (okei, muutaman) äärellä. 

Mut illan plääni on lähteä hytkymään musiikin tahdissa. Entäs sitten vappupiknikki, kupliva ja ylioppilaslakki? No yllättäin ylppärilakki on Suomessa äidin kaapissa jemmassa, mutta piknik ja kuohuva kyllä onnistuu! Koska kaikki mun kämppikset lähti Ibizan reissulle viideksi yöksi (mun varaama Andalucian reissu siirrettiin tältä viikonlopulta joten olen saanut olla kämpällä seurassa me, myself and I), ajattelin että varaan ittelle kans jonkun päiväreissun. Lähden vappupäiväksi Alicanten edustalle Tabarca-saarelle, kävelemään rantoja pitkin saarta ympäri, valokuvailemaan ja tietysti ehkä pulahtamaan Välimereen. Varmasti ensimmäinen kerta, kun vetäisen vappupiknikin rannalle! Illemmalla pistäydytään myös lähikaupungissa Benimacletissa (siellä on joku kuuluisa näköalapaikka), ennen kuin palataan bussilla takas Valenciaan. 

[ainomaikos-blog]

Pääsiäisloma osa 3 (Barcelona)

Oltiin Barcelonassa nyt toista kertaa. Haluttiin hotelli taas Barri Goticista, vanhasta kaupungista jossa on ihana tunnelma. Sieltä löytyy just ne tosi kapeat pikkukadut ja mukavat pikkuaukiot, rannalle ja venesatamaan on lyhyt kävelymatka, samoin La Ramblalle. Tällä kerralla oli sen verran vähän aikaa kierrellä paikkoja, kun loma oli lopuillaan, että käytiin vain kävelyillä ja keskityttiin kivoihin ruokapaikkoihin. Nähtävyyksistä käytiin vain Tibidabon vuorella. Keskityttiin enemmänkin vain nauttimaan seurasta, Joonas kun oli kohta lähdössä takaisin Helsinkiin. 

Tällä kerrallakaan ei päästy yhteen ravintolaan, La Xampanyetiin mihin viimeksi ei oikein aika riittänyt. Mutta löydettiin kyllä muita tosi kivoja paikkoja. Tärppejä tältä ja viime kerralta Barcelonaan menijälle, kannattaa syödä Mosquitossa, Bar del Marissa (paras paikka, täällä käytiin edellisellakin kerralla) ja mennä kahville Spice Cafeen. Siellä oli jumalaisen hyvää porkkanakakkua. Conesasta saa parhaat täytetyt leivät (Vegetal Bio, ikuisesti) ja Oviso-baariin kandee mennä drinkille, jos hakee rappioromantiikkaa. Muutamia kuvia ehdin paikoista ottaa...

Barri Goticin katedraali

Tibidabo-vuoren huipulla, minne ajellaan Funicularilla, on pieni huvipuisto, näköalatasanne ja kirkko. Homma haiskahtaa pahasti turistihoukuttimelta, mutta kieltämättä ylhäältä näki koko kaupungin ja kirkkokin oli aika kaunis. Huvipuisto jätettiin lapsille, mutta kirkkoa katsottiin lähempää. Sen tasanteelta näki kaupungin vielä korkeampaa, mutta tornin huippuun menevästä hissikyydistä ei alettu kilpailemaan eläkeläisryhmän kanssa. 

Barcelonasta halusin ostaa muutamia käsinmaalattuja lautasia ja löysin Barri Goticista kivan liikkeen. Pienempi niistä on nyt työpöydällä korulautasena. Lisää reissuja on luvassa piakkoin, kun näistäkin tapahtumista on nyt jo hetki mennyt. Viikonloppuna luvassa on päivän patikointiretki Montenejon vuoristossa, mistä löytyy myös kuumia lähteitä. Myös se, mihin oon kaipaillut koko ajan, eli etelä-Espanjan reissu on luvassa reilun parin viikon päästä. Mahtavaa! Normaalista arjestakin yritän ehtiä kirjoittaa! 

Besos, hasta pronto!  

[ainomaikos-blog]

Pääsiäisloma osa 2 (Valencia)

Tää on jatkoa edelliselle pääsiäisen lomailupostaukselle. Tultiin pääkaupungista  pikajunalla Valenciaan, missä sain näyttää meikän huudeja ja lempipaikkoja Joonakselle. Sain tuliaiseksi Turkinpippureita, äänestyslipukkeen ja Olivia-lehtiä. 

Käytiin katedraalin huipulla kattomassa maisemia, Ciutad de las Arts y Ciencias-tiedepuistossa kattomassa mm. vesieläimiä, lenkkeiltiin Turialla, käytiin ottamassa aurinkoa rannalla, käytiin kämppisten kanssa bailaamassa Mya-klubilla, syötiin hyvin, käytiin kokeilemassa bachata-tanssia (ei mennyt ihan putkeen) ja tietysti käytiin myös Radio city-baarissa, joka on täällä mun ykköspaikka. Sopivan rouhea, ei liian siisti paikka, jossa torstaisin on open mic ilta. Silloin lavalla on amatöörilaulajia ja muusikoita, jotka on yleensä kyllä tosi  taitavia. 

Tiedepuiston rakennuksia, normaalisti kaikki laakeat altaat kimaltelee turkoosia vettä. Silloin rakennukset näyttää kaloilta ja muilta eläimiltä, jotka uiskentelee Turia-puiston eteläpäässä.

Oceanografica, täältä löytyi kaikenlaisia vesielämiä ja kaloja

Joonas katsoo mitä kaikkea altaasta pitäisi löytyä

Ja jotkut tuntui tuijottavan takaisin

Jonkinlainen buffetpöydässä käynyt delfiini? Nämä uiskentelee Euroopan suurimmassa sisäaltaassa. Tää oli sellanen yli kolmemetrinen olento.

Valencian katedraalin huipulla

Vanhan kaupungin aukioita ja katedraali (alempi kuva, oikealla)

Estacia del Nordilla, pääjuna-asemalla joka on yksi nähtävyys, on tällainen kaakeleilla lattiasta kattoon koristeltu huone

Puhelimesta en nyt jostain syystä saa otettua kuvasatoa koneelle, joten postailen meidän tunnelmia lomaviikolta lisää myöhemmin. Huomenna Barcelonan osuus, eli osa 3!

[ainomaikos-blog]

Pääsiäisloma osa 1: Madrid

Mulla pääsiäinen ja siihen kuuluva loma (pitempi täällä kuin Suomessa) kului reissatessa ja puoliskon kanssa. Sain vihdoin Joonaksen tänne ja menin lentokentälle vastaan Madridiin. Vietettiin pääkaupungissa pari päivää, tultiin Valenciaan välillä, koska mun täytyi käydä välilä luennoilla ja loman lopulla sitten mentiin Barcelonaan, josta Joonaksen lento lähti Helsinkiin (niisk!). Postaan loman kolmessa osassa.

Tutkittiin Madridia kävellen ympäriinsä, etsien hyviä ravintoita ja käytiin me Reina Sofian taidemuseossakin kurkkaamassa mm. Picasson Guernica-teos. Ruokapaikoista suosittelen ehdottomasti Madridin matkaajille La Musaa, San Wichiä ja Mama Ineziä.

Karhu ja mansikkapuu on Plaza del Solin monumentti

Plaza del Sol

Picassoa Reina Sofian museossa. Tykkäsin! Guernicasta vaan ei saanut ottaa valokuvia, oli pakko totella kun henkilökunta kyttäsi vieressä, alla kuitenkin netistä löydetty kuva

Meikä ja “käärme”. Taidetta ei voi mennä kattomaan ilman “taiteilijahuivia”  kaulassa

Pääkaupungin tuntua, tosi kauniita vanhoja rakennuksia

Kuka sanoo ettei ranskalaisella parvekkeella vois olla puutarhaa?

Jatkoa huomenna Pääsiäisloma osa 2:ssa, seikkailtiin Valenciassa!

[ainomaikos-blog]

Semana de Fallas

Viime postauksesta on jo aikaa, sorii! Fallas-juhlaviikosta on myös jo aikaa, mutta se on ehdottomasti postauksen arvoinen! Mulla onkin kerrottavaa useamman postauksen verran, joten huomenna luvassa lisää uunoilua Epsanjassa.

Fallas on valencialaisten oma juhla, jolloin kaikilla on vapaata, lapset saa räjäytellä papatteja ja (häiritsevän) isoja pommeja ja kaupungissa on kaikenlaista juhlatapahtumaa. On konsertteja, kulkueita ja pieniä katujuhlia. Jotkut paikalliset lähtee viikoksi pois, koska juhlahumuun kuluu tietysti paljon rahaa eikä sitä kaikki hyväksy. Espanjalaiset juhlii meluisasti, ja ne jotka haluavat nukkua voivat lähteä kaupungista siksi aikaa, mutta toisille Fallas on tärkeä ja liikuttava juhla. Täällä ajatellaan, että kevät alkaa fallaksesta. 

Kaupungin jokaisella korttelilla on porukka, casal faller, jotka rakentaa korttelille juhlailmeen. Hommaan kuuluu tilata kortteliin oma iso paperiveistos (myös nimeltään fallas, suomeksi soihtu) joka viikon päätteeksi poltetaan. Polttamisen taustalla on parikin tarinaa. Toisen mukaan käsityöläiset ovat keskiajalta lähtien  polttaneet joka kevät talven pimeinä iltoina kynttilöitä kannatelleet laudat ja rikki menneet käsityöt. Kirkko on myöhemmin ominut yhden juhlapäivän ja viikolla onkin Pyhän Josen päivä, joka on puuseppien suojelija. Fallasten rakentamisesta ja polttamisesta on siitä lähtien kasvanut tapa, jossa nykyään todella taitavasti kuvataan vuoden aikana tapahtuneita pahoja tai muuten kritisoitavia asioita ja kuvataan niitä satiirisilla hahmoilla. Kun veistokset poltetaan, voidaan pahat asiat jättää taakse. Jotkut veistokset on tosin positiivisia ja hauskojakin. Niillä tietysti myös kilpaillaan, ja eniten rahaa niihin laittaneet porukat saavat tietysti hienoimmat veistokset, joita tullaan katsomaan kauempaakin. Veistoksia rakennetaan usein koko vuosi ja ne on korttelien ylpeydenaiheita. Parhaimpien hinnat voi olla satatuhatta euroa. Kiertelin lähinnä Rusafan ja Eixamplen alueilla ja tässä hienoimmat...

Tämä on oma lempparini, Oscar-gaala veistos joka oli yhtä korkea kuin taustalla oleva talo. Sieltä voi bongailla monta tuttua...

Ihanan herkkä fallas Eixamplessa

Tästä tyypistä on useampi kuva, koska tästä näkee, miten veistokset oli täysin kolmiulotteisia! 

Tää ravintolakohtaus oli hauska.

Upea ja tietysti valtava kaupungintalon leijona, joka oli juhlan pää-Fallas ja kuvastaa valtaa rauhankyyhkysen kanssa.

Juhlaan kuuluu tietysti myös perinteisiin asuihin pukeutuneet fallerat, joista sain räpsittyä muutamia kuvia. Naisten asut maksaa parhaimmillaan kymmenen tuhatta euroa! Ja joillakin on tietysti useampi. Mutta asu koostuu mekosta jossa on korsettiosa, alushameet krinoliinia myöten, paljon yksityiskohtia ja tietysti koruja. Yritin bongailla erilaisia hiuskoruja. Letit, pitkät hiusneulat ja kammat kuuluu lookiin, ja hiuslisäkkeitä tietysti laitetaan jos omat hiukset ei riitä letitettäväksi. 

Vanhassa kaupungissa, Valencian katedraalin vieressä oli juhlan uskonnollinen osuus, kun kaikki casal fallerat, kortteliporukat kävivät tuomassa kukkia plazalle Neitsyt Marian kunniaksi rakennetulle korokkeelle. Kukista tuli Marian mekko. 

Eikä tässä vielä kaikki! Ennen Fallasta ja joka päivä juhlan aikana kaupungintalon aukiolla oli ilotulitus, mascleta, joka ei tarkoita ihan tavallista ilotulittelua. Mascletassa ei useimmiten ole pääosassa värit ja nätit muodostelmat, vaan pauke ja rytmi. Pommit on toki viihdyttäviä, mutta mascletan lopuksi on pakko työntää sormet korviin kun meteli on niin kova. Väkisinkin tulee maailmanloppu mieleen, kun taivaalla räjähtelee melkoinen kasa ruutia ja jäljelle jää vaan taputtava ja huutava ihmisjoukko ja tiheä savu. Ensimmäinen mascleta oli kyllä unohtumaton kokemus, kun ei ollut hajuakaan siitä, mitä oli luvassa! 

Ja savusta päästäänkin juhlan huipennukseen, La cremáan, eli Fallasten polttamiseen jota kaikki kerääntyvät katsomaan. Tuntuu hullulta, että kaikki se aika ja raha, joka veistoksiin on laitettu, poltetaan ilmaan. Mutta polttaminen tarkoittaa vanhasta luopumista ja uuden, eli kevään, vastaanottamista. Paperi, styrox, kevyt puu ja vaha palaa nopeasti. Seuraavan Fallaksen suunnittelu alkaa pian juhlan jälkeen ja meillä jatkui opiskelut viikon lomailun jälkeen. 

[ainomaikos-blog]

Fallas

Ensi viikolla on Valencialaisten oma merkittävä juhlaviikko Fallas. Pientä ennakkoa juhlaan on saatu jo mascletan (ilotulitukset päiväsaikaan) ja Ruzafan valoshown muodossa. Mascletoja on siellä sun täällä, mutta yksi joka käytiin katsomassa, oli massiivinen show jossa taivaalle räjäytettiin 3500 kg ruutia. Ruzafan kaupunginosan valoshow oli myös hieno yhdistelmä musiikkia ja sen tahdissa välkkyviä valoja. 

Rakenteita oli korttelien leveydeltä

Valot välkkyi ensin musiikin tahdissa, ja lopuksi kaikki valot sytytettiin yhtä aikaa

Odotukset on korkealla ensi viikon suhteen, kun pääsen katsomaan isoja paperiveistoksia, niiden polttamista, perinteisiin asuihin pukeutuneita tyttöjä (ihania hiuskoruja!) ja muita juhlia ensi viikolla. Tänä viikonloppuna on tietysti armoton määrä Erasmus-bileitä, mutta parhaat myytiin jo loppuun ennen kuin tajusi mihin niistä haluaisi mennä. Mutta muutakin menoa löytyy! Tänään otan rauhallisemmin ja käyn Manun, tandem-parini kanssa bissellä. Ensi viikolla aion kiertää ympäri kaupunkia katsomassa eri paikkoihin pystytettyjä veistoksia (falla) ja raportoida tietysti tännekin. 

[ainomaikos-blog]

Keramiikkamuseo

Viime lauantaina teki mieli käydä vähän seikkailemassa. Lähdin kameran kanssa liikenteeseen ja menin käymään yhdessä Valencian nähtävyyksistä. Paikka on keramiikkamuseo rokokoopalatsissa. Kuvat saa kertoa puolestaan mitä kaikkea tuli vastaan, mutta olihan se aika mieletön palatsi! Huoneiden sisustus oli ennallaan ja tuntui että minkä tahansa kulman takaa saattaisi astua valkoperuukkinen tyyppi 1700-luvun lookissa. 

Sisäänkäynti itsessään oli jo aika näky

1700-luvun kiesi. Hevoset ois ollu plussaa.

Yksityiskohta kullatuista vaunuista

Kauneimmat keramiikat oli mun mielestä laatat joilla onkin koristeltu taloja ulkopintoja myöten

“welcome to my crib!”

1700-luvun tyypillinen espanjalaiskeittiö “näissä vähän paremmissa taloissa”

Löysin taas koruja...

Ihana!!

Oma tyyli ei ihan istunut sisustukseen

Salonki, huh! Todella kaunis huone

[ainomaikos-blog]

Semanas a en Valencia (Viikot Valenciassa)

Ajattelin kertoa, millainen mun tavallinen viikko on täällä. 

Maanantaina päivä alkaa 8.30 ekalla Commercial Distribution-luennolla. Asun 10 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta, eli en joudu heräämään älyttömän aikaisin. Seuraava luento on Customer Behaviour-aiheesta. Iltapäivällä käyn espanjankurssilla kielikeskuksella. Tulen kämpälle yleensä kuuden maissa kaupan kautta. Mercadona, paikallinen halvoilla hinnoilla myyvä marketti ja viereinen Frutteria, perinteinen hedelmä- ja vihannespuoti on vastapäätä katua. Vähän matkan päässä kotikadulla on myös leipomo, josta käyn joskus hakemassa leivän. Supermarketit on täällä tavallisia, mutta tulee hyvä mieli että voi myös kannattaa pieniä, usein perheiden ylläpitämiä perinteisiä ruokakauppoja. Kämpällä tekee mieli usein kerrata, mitä espanjantunnilla opittiin ja illalla lähteä Turia-puistoon juoksemaan. Yhdeksän aikaan illalla on aika tehdä illallista. Useimmiten saan vielä toisen espanjan “tunnin” kämppiksiltäni, joiden kanssa istutaan keittiössä paljon juttelemassa. Tytöt osaa paremmin espanjaa, joten yritän sönköttää aina jotain tankero-espanjaa ja tytöt korjaa. 

Tiistaina on ihana, helppo päivä. Tunnit alkaa myöhemmin ja ne on teoriatunteja maanantain aiheista. Eli kuunnellaan ja tehdään muistiinpanoja. Tiistaisin saatan mennä yhteen lempikahviloistani, Panneriaan esimerkiksi ja tehdä koulujuttuja tai muuta läppärillä. Panneriassa voi ostaa leipämenun: täytetty leipä (niiiin hyvää), tuorepuristettu appelsiinimehu (vielä parempaa) ja cafe con leche. Isoista ikkunoista on hyvä katsella ohi kulkevia ihmisiä ja wifi toimii. Kahvilassa on myös mahtava soittolista ja yleensä jalka vipattaa pöydän alla kun surffailen netissä tai naputtelen tekstiä koulutöihin. 

Pieni cafe cortido, alakerran kahvilassa. Cortido on nopea aamukahvi jonka voi juoda seisaaltaan tiskillä. Tästä kahvilasta käymme ostamassa asunnolle kaasupullot. Ja kun meitä on kuusi tyttöä, seis chicas, tyhjenee ne melko nopeasti. 

Cafe con leche, Carmelia-kahvilassa. Täällä on tosi hyvä pinaattitäytteinen empanada (suolainen leivonnainen, eikä se tiramisukaan pahaa ole... Meikän juoksuharrastukselle alkaa olla perusteita... 

Keskiviikkona on Strategic Management ja Commercial Management-tunnit. Teoriaa ja käytäntöä. Viikon toinen espanjantunti on iltapäivällä. Kotona ollaan taas vasta kuuden maissa, ja eikun kertaamaan mitä espanjantunnilla tehtiinkään. Tällä hetkellä opetellaan verbejä, ja epäsäännölliset verbit on tietysti vaikeita oppia. Oon oppinut hyvin kertailemalla itsekseni sanoja ja teippailemalla seinälle muistiinpanoja jotka pitäis oppia. Keskiviikkoisin ois kuulemma läheisessä leffateatterissa kuulemma leffat 3,90€, pitänee mennä tarkistamaan. Keskiviikkona on myös meidän tanssi-ilta! Whitehouse-niminen pieni baari on hyvä paikka mennä porukalla opettelemaan opettajan opastuksella, miten tanssitaan salsaa ja bachataa. Ne on molemmat nopeita paritansseja, missä naista pyöritellään ja peppu heiluu! Tai heiluisi jos sitä muistaisi heiluttaa kun pitää keskittyä askeleisiin vielä toistaiseksi. Mutta opettelu on hauskaa, kun kukaan ei vielä oikein osaa tanssia. Toivottavasti kesään mennessä osaan suht sujuvasti salsaa. 

Opiskelijoiden suosima 100 Montaditos on paikka, jossa montadito, eli pieni vaalea sämpylä sadan erilaisen täytteen valikoimalla maksaa 1-1,5 €. Maanantaisin vain 0,5€. Täällä ei juuri tule käytyä, mutta halusin näyttää tämän kuitin. Tilasimme pikkuporukassa siis 8 erilaista montaditoa ja 3 isoa olutta (jarras cervezas) ja summa kuitissa oli vain 14€.  

Torstai on lyhyt päivä, mulla on vain Commercial Managementin teoriatunti aamulla. Sitten jään yleensä koulun kahvilaan tekemään palautettavia tehtäviä ja törmään aina tuttuihin. Kahvilla istutaan sitten vähän pitempään. Torstaisin on myös mukava käydä keskustassa jos jotain tarvii shoppailla. Ja juoksemaan on pakko päästä! Yleensä käyn myös tiistaina tai keskiviikkona, mutta viimeistään torstaina on pakko päästä puistotielle. Oon aivan rakastunut Turia-puistossa juoksemiseen, jossa näkymät vaihtuu tiheään. Se on ihan älyttömän rentouttavaa! Torstaisin on lempibaarissani Radio Cityssä open mic-ilta. Jos haluaa, voi varata itselleen ajan ja mennä lavalle esiintymään. Pari kertaa ollaan ollu kuuntelemassa, ja kaikki esiintyjät on tosi taitavia! Sen jälkeen alkaa soida parempi tanssimusiikki, kuin millään klubilla, joten jäädään yleensä tanssimaan.

Eiliseltä Radio Citystä, kuvan otto ei mennyt ihan nappiin. Saffi ei kestänyt sokaisevaa salamaa, mulla jo silmiä siristää, mutta Ludon lumoa ei estä mikään. Ihania tyyppejä, me gusta mucho! 

Perjantaina ainut luento Strategic Managementia menee nopeasti. Viimeistään silloin istun Panneriassa läppärin kanssa. Viime perjantaina kokeilin uutta ja tilasin tostadan, paahdetun leivän jonka päälle sivellään espanjalaisittain tomaatista tehtyä tasaista mössöä, lorautetaan vähän oliiviöljyä ja ripotellaan myös suolaa. Paikalliset syö tätä “toisena aamiaisena” kello 11 aikoihin. 

Sitten voikin alkaa miettiä, mitä tekee viikonlopulla. Lähtiskö päiväretkelle jonnekin järjestön järjestämistä kohteista? Retkiä on lähikyliin, kuten Requenaan, jossa käytiin viinitilalla maistelemassa vähän punaviiniä, tai kauemmaksi, kuten Toledoon tai Zaragozaan joissa on tullut jo pyörähdettyä. Madrid, Barcelona, kierros Andalusiassa tai etelässä (Sevilla, Granada, Gordoba), Portugalissa, viikon retki Marokkoon tai neljä päivää Ibizalla... retkiä riittää, ja ne on edullisia. Esimerkiksi Marokon retki on 350€ sisältäen lähes kaiken viikon ajan. 

Tavallisella viikolla kouluhommat, espanjan opettelu, juoksuharrastus ja kämppisten kanssa hengailu vie suurimman osan viikosta. Viikonloppuisin haluan ottaa rennommin, käydä kävelemässä ja valokuvailemassa, rannalla, jossakin mielenkiintoisessa paikassa (moni museo/muu paikka on vielä näkemättä), käydä yökerhossa tanssimassa, jne... tai vaan rentoutua kämpällä kulahtaneissa pyjamahousuissa ja katsoa Housea Netflixistä. Seiskakausi menossa. 

[ainomaikos-blog]

Sunnuntai Toledossa

Viime sunnuntaina järjestettiin päiväretki Toledoon. Kannatti lähteä, sillä päivä oli tosi onnistunut. Mut sai mukaan lupaamalla taidemuseo- ja artesaanipajakäynnit, ja muutenkin, kaikki sanovat että paikka on todella kaunis ja käymisen arvoinen. Joten kamera messiin ja bussiin. 

Yllä olevassa kuvassa en hiero vatsaani vaan yritän pitää puseroa paikoillaan kovassa tuulessa, tässä on paras kuva musta tältä reissulta, hah! 

Kapeita kiemurtelevia katuja

Ja tietysti aukioita joiden reunustoilla artesaaniliikkeitä...

...joista ois kyllä voinut ostaa mukaan yhtä jos toista! 

Veitsiä oli myynnissä ihan joka paikassa. Täällä on tehty aina parhaimmat aseet ja kahinoitahan Euroopan historiassa riittää, mutta nyt puukkobisnes on lähinnä turisteja varten. 

Toledon katedraali, jonka rakentaminen on aloitettu 1226.  

Tää paikka (ei yllä oleva katedraali) oli outo kirkon ja synagogan yhdistelmä, kun jokainen hallitsija on lisäillyt omia elementtejään, löytyy arabikaaret ja yksityiskohdat, toisaalta roomalaispylväät ja sitten renesanssin aikainen kasetti-kattoinen kupoliosa. Ja tietysti barokkialttari (ei kuvaa). Tässä paikassa sai taidehistoriaa opiskelleena bongailla eri tyylejä. 

Entinen synagoga. Arabit tykkää/tykkäsi tihrustaa kaikki pinnat täyteen kuvioita.

Yksityiskohta seinältä

Sit asiaan! Näitä oisin voinut kattella pidempäänkin tässä paikassa. 

Ihan mielettömiä koruja! 

Marsipaani näytti olevan Toledolaisten juttu. Turronia syödään muuallakin Espanjassa. Se on nougatlevy, jossa on yleensä pähkinöitä, suklaata tai muuta hyvää mukana. 

Löydettiin ihan sattumalta aivan uskomattoman hieno baari, siellä piti maistaa paikallista ipaa. Paikan nimi on Livingston, viittaa tietysti Tohtori Livingstoniin ja Afrikan seikkailuihin. Koko baari pienintäkin yksityiskohtaa myöten oli sisustettu afrikan tutkimusretki-teemaan. Mieletön paikka, tosi viihtyisä. Sisustuksesta näki, että siihen on käytetty aikaa. Aiemmin käytiin syömässä myös sattumalta löydetyssä ravintolan ja käytettyjen kirjojen myymälän yhdistelmässä. Tosi hauskoja paikkoja, ja ne näyttää löytyvän parhaiten kun uskaltaa vähän eksyä. 

Reissusta jäi tosi hyvä fiilis, joka johtuu myös seurana olleista Joonaksesta ja Siristä, kiitos seurasta! :) 

[ainomaikos-blog]

Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.

Tommy Tabermann

[ainomaikos-blog]

Universitat de València

Asettuminen tänne on sujunut muuten viime viikkoina hyvin, paitsi opiskelujen osalta. Vaati monta käyntiä koulun kansainvälisten asioiden toimistossa, opettajien puheilla ja lopulta joudun (vielä!) käymään vielä toisessa toimistossa, että saan rekisteröityä itseni neljälle kurssille. Suomessa valitsemani kurssit oli yllättäin niin pahasti aikatauluissa päällekkäin, että jouduin perumaan kaksi ja valitsemaan muuta tilalle. Tässä kohtaa tuli heti vaikeuksia, kun jotkut kurssit olivat jo täynnä (tosin kuulin, että kursseille oli silti hyväksytty opiskelijoita). Ainut tapa päästä kursseille oli kysyä kultakin opettajalta, onko hänen kurssillaan tilaa. Ja kun opettajien nimiä, tai sähköpostiosoitteita ei oikein saanut mistään, ei auttanut muu kuin mennä kyseisille tunneille kysymään, onko sillä tilaa. Sehän vei tietysti aikaa, kun joka kurssilla on kaksi luentoa viikossa. Eli jos yksi ei tärpännyt, piti odotella seuraavan kurssin tunteja. 

Kaksi viikkoa meni epätietoisuudessa ja kävin turhaan kokeilemassa onnea muutamalla luennolla. Koska espanjankieli on mulla A1-tasoa (tästä ei pääse kuin ylöspäin!) niin espanjankieliset kurssit oli poissuljettuja. Hoksasin kuitenkin katsoa kursseja myös International Business-tutkinnon puolelta ja sieltä löytyikin kaksi joille olen nyt saamassa itseni mukaan. Toivottavasti huomenna ja ylihuomenna saan viimeiset hyväksynnät opettajilta ja voin viedä allekirjoitetut viestit opintotoimistoon. Aika stressaavaa säätöä on ollut! Mutta nyt olen saamassa kurssit mitkä halusin: Commercial Distribution, Customer Behaviour, Strategic Management ja Commercial Management. Kursseista varsinkin Commercial Distribution on osoittautunut tosi mielenkiintoiseksi. 

Espanjankielen opinnot aloitin eilen. Ensimmäisellä tunnilla opettaja puhui pelkkää espanjaa, mutta ymmärsin puheesta noin 70%. Olen tietysti yrittänyt opetella sanastoa ja ääntämistä koko ajan, kuuntelemalla ja yrittämällä sönköttää jonkinlaista alkeis-espanjaa tutuille ja tuntemattomille. Valenciassa puhutaan paljon espanjaa, vaikka täällä on oma murteensa. Ennen kurssia piti suorittaa lähtötasokoe, jossa yllätys, yllätys todettiin etten osaa espanjan kielioppia yhtään (HOLA VAAN!). Kiitos kuuluu Laurean täynnä olleelle espanjan alkeiskurssille, jonne ilmoittauduin ajoissa, enkä päässyt mukaan, vaikka kerroin olevani lähdössä vaihtoon. Tänks. 

Mutta koska täällä A1-ryhmän tunnit olivat kurssieni kanssa päällekkäin, onnistuin sujahtamaan A1+-ryhmään, joka on vähän "edistyneemmille". Kurssista saa virallisen todistuksen lopuksi ja koe tulee olemaan A2-tason koe. Eli vaikka lähtötasoni on huono, saan suorittaa täällä paremman tason kokeen. Ihan mahtavaa, koska muuten jäisin surkealle A1-tasolle. Täällä on myös mahdollista löytää Tandem-pari kieliopintoja varten, eli joku joka haluaa oppia esimerkiksi englantia ja joka voi opettaa vaihtarille espanjaa. Laitoin itsekin ilmoituksen Tandem-sivulle ja ensimmäinen vastanneista oli Manuel. Tapasimme Tandem-tapahtumassa ja hän kertoi, että haluaa oppia puhumaan paremmin englantia, mutta myös vähän suomea. Hän haluaa yllättää joku päivä suomalaiset kaverinsa, eli minun täytyy opettaa jotain oikein nasevaa! Tyyppi vaikuttaa oikein mukavalta. Eli sen lisäksi, että opin puhumaan kuten paikalliset, Manu lupasi näyttää Valencian parhaimpia paikkoja. Mahtavaa! Sisäpiirin vinkit on tarpeen, että nopeasti ohi menevästä vaihdosta saisi kaiken irti. 

[ainomaikos-blog]

Kotipesä muuttohetkellä

Huoneeni ja tukikohtani kevään ajan. Se on pieni mutta kätevä! Ja todella halpa... Tältä se näytti kun olin juuri saanut laukkuni sisään. Noi karseat hatut lähti saman tien. Edellinen vuokralainen oli jättänyt lakanansa sänkyyn ja pössytellyn ruohon tuoksun ilmaan. Huone näyttää jo nyt vähän erilaiselta.

[ainomaikos-blog]

Alkuviikkojen maisemia

Appelsiinipuita Turia-puistossa. Rakastan näitä!

Ja kyllä, on silti talvi ja viileä vaikka kuvissa vaikuttaa tosi kesäiseltä!

La Playa. Hiekkaa riittää, ranta on nimittäin tosi pitkä. Sen varrella tietysti kävelykatu ja kalliita ravintoloita. Täällä tullaan viettämään aikaa varmasti paljon kunhan rusketussäät alkaa...

...Niin saa tällaiset blancot, valkeanaamatkin toivottavasti pian väriä pintaan!

Ostoskatu keskustassa. Appelsiinipuita on kaikkialla, mutta niiden valencialaiset totuttua pienemmät appelsiinit on kitkeriä. Kukaan ei syö puista. Joka ikkunassa lukee "Rebajas", kun saavuttiin suoraan parhaaseen alennussesonkiin. 

Ciutat de les Arts y Ciencias, City of Arts and Sciences. Hieno, moderni tieteen ja taiteen puisto, tosin surullinen tausta; rakentamiseen paloi miljoonia korruptiorahaa ja kalliin ylläpidon suhteen eletään kuin luotolla. 

Kävelyretki tänne kannattaa! Alueella on toki muutakin tekemistä kuin rakennusten ihastelua. Siitä myöhemmin kunhan pääsen tutustumaan niihin!

Turia-puiston Gulliver. Gulliverin retket-sadussa tyyppi ajautui haaksirikon jälkeen tuntemattomaan rantaan ja herätessään huomasi että hänet oli piirittänyt ja sitonut pikkuruiset ihmiset. Siitä eteenpäin satua en muista, mutta tässä lasten leikkipuistossa on mielettömän hauska idea! Gulliverilla on puistossa koko kroppa ja miekkakin. 

Turia-puistossa sijaitsee myös Palau de Musica, konserttisali (kuvassa oikealla) jossa on sunnuntaisin ilmaiskonsertteja. Kaupungin läpi kiemurteleva Turia on lenkkipolkuni ja täällä on paljon nähtävää.

Sympaattinen Benimaclet-kaupunginosa. Pieniä, kapeita katuja ja koristeellisia puuovia. Ihanasti keramiikalla koristeluja ovisyvennöksiä. 

Valenciassa osataan tehdä keramiikkaa. 

[ainomaikos-blog]

Muuttolinnut ja kotipesä

Pahoittelen blogin hiljaiseloa, tässä on ollut kaikenlaista hässäkkää! Muutto tämän kevään varsinaiseen asuntoon sujui hyvin, vaikka tavaramäärä oli odotettavasti hieman jo ehtinyt kasvaa, koska moni asia täytyi ostaa täältä uutena. Muuten olisin joutunut kantamaan Suomesta KAIKEN kylpypyyhettä myöten. Asiaan voinee vaikuttaa myös se, että täällä oli alennusmyynnit ja vaatteet edullisempia kuin Suomessa... Mutta asiaan! Raahasimme kamat kulman ympäri ja aloimme rakentaa kotipesää Avinguda Cardenal Benlloch 104:een. 

Huoneeni on pieni ja halpa, juuri kuten halusinkin. Itse asunto on oikeastaan vain käytävä, jonka varrella kaikki huoneet ovat. Asunnossa on mukavan tilavat keittiö ja olohuone. Kämppiksinä tässä kämpässä on viisi (!) muuta etelään lentänyttä tyttöä: Jenna Suomesta, kaksi hollantilaista, italialainen ja ranskalainen. No okei, italialainen, ihana Ludovica tuli Sardiniasta, joten hän lensi pohjoiseen. Kaikki ovat tosi symppiksiä ja tullaan hyvin toimeen. Erilaiset taustat, tavat ja aikataulut kolahtelee varmasti yhteen jossain vaiheessa, mutta onneksi meillä on huumorintajua ja kaksi kylpyhuonetta. 

Huumorintaju oli koetuksella aluksi kun muutettiin, koska kämppä oli todella likainen. Paikoilleen jätetyt täydet roskikset, tiskaamattomat tiskit, haiseva vessa ja moni muu seikka sai miettimään, oliko kämpässä asuneilla tyypeillä kaikki inkkarit kanootissa tai kaikki kynät penaalissa, jne. Asuntoon vielä muutamiksi päiviksi jääneet tyypit kertoivat, että vuokraisäntä (ja edelliset sotkuiset kämppikset, luulen) oli laskenut kaiken motivaation pitää kämpästä huolta. Vuokraisäntä oli kuulemma lupaillut yhtä sun toista tarpeellista, mutta asukkaat ei koskaan saaneet mitään. Kaikkea kärjisti entisestään tilanne, että asunnon yhdessä huoneessa oli tuplabuukkaus hetken aikaa edellisen ja uuden asukkaan välillä. Minun huoneeni oli valmis muuttoon ja suht siistissä kunnossa, mutta tiesin heti että vanha kellastunut, haiseva peitto ei viettäisi kanssani yhtään yötä. Sainkin uuden peiton nopeasti. Muutenkin vuokraisäntä on huolehtinut kaikesta hyvin, ristiriitaisesti siihen nähden, mitä edelliset vuokralaiset kertoivat. Voi kuitenkin olla, että asukkaiden sanoissa on perää, koska asunnossa oli paljon rikki kun muutimme. Pesukone vuoti isoja lammikoita keittiöön, kaasulla toimiva outo vedenlämmitin oli rikki (korjausmies totesi sen vaaralliseksi ja käänsi kaasun kokonaan kiinni ettemme räjäytä sitä. Kuinka huomaavaista) Pari keittiön kaapinovea repsotti umpiruostuneilla saranoilla ja asunnon jokainen viemäri oli tukossa. Ihan älytöntä menoa! Mutta viikon sisällä kaikki oli korjattu. Nautimme kämppisten kanssa yhteisen illallisen ja kilistelimme laseja uudessa... Niin missä? Mielestäni kotini on Helsingissä, tai oikeastaan siellä missä Joonas on. Ja Kiuruvedellä tietysti myös. Kutsuisin tätä väliaikaiseksi pieneksi pesäksi, missä työpöytäni on opiskeluja varten ja missä nukun öisin tai torkun päivisin silloin kun en seikkaile muualla.