Anua

anupulu(at)gmail.com last.fm: anupulu

[anua]

David Bowie: the Swiss years - SWI swissinfo.ch

David Bowie, the iconic British singer who has died aged 69, had a close relationship with Switzerland.

Chaplin, Mannerheim, Freddie Mercury, Audrey Hepburn, Coco Chanel... ja niin vain David Bowiekin on täällä päin maailmaa asustellut ja oleillut. Hän asui mm. Blonayssa, joka on ihan mun entisillä kotikulmilla, Cauxin lähellä.

Näin David Bowien livenä Provinssirockissa (Seinäjoella) vuonna 2004. Se on yksi parhaimpia livekeikkoja mitä olen koskaan nähnyt.

[anua]

Tätä blogia tuskin enää kukaan lukee, koska olen näemmä spämmännyt koko blogin täyteen last.fm-statistiikkaa. Aion aloittaa uuden englanninkielisen blogin elämästäni Sveitsissä. Kerron täällä linkin, kun sen aika koittaa. Pidän myös tämän suomenkielisen yhä täällä, mutta en usko että juurikaan päivitän. Hyvää syksyä!

[anua]

[anua]

Hyvää joulua!

[anua]

Montreuxin syksyiset illat. Olen muuttanut vuorille, Montreuxin lähelle. Vuoristoelämästä kirjoittaminen ei ole ihan vielä ajankohtaista, mutta pian ajattelin aktivoitua. Samalla blogin luonne hiukan muuttuu. Ciao! :)

[anua]

Pelottavin mainos mitä olen nähnyt vähään aikaan. Tuo poika vain on valkoisine paitoineen, kammattuine hiuksineen ja pikkuvanhalla olemuksellaan suht häiritsevä. En tiedä onko se juuston myynnin suhteen hyvä vai huono asia.

Huomauttaisin, että livenä kadulla kävellessä vaikuttavuuskerroin on vielä huomattavasti tätä blogipostausta suurempi.

[anua]

Kaksi puukuvaa.

Sveitsin kansallispäivän aiheuttama pitkä viikonloppu on ohi. Parasta: röstijäätelö (!), kesäfondue (TAASKO fondueta..?!?!! Never again), bussipysäkille maahan nukahtanut mies, Henri Guisan, crêpes joka nimeltään La Mölky (muita esim. La Monopoly ja La Cluedo), patikointi, sade, loma.

[anua]

Mistäköhän nämä kuvat ovat?

Luultavimmin Neuchatelista, täältä Sveitsistä. Lähdin sinne tutkailemaan millaista siellä on. Sain huomautuksen metron lipuntarkastajalta, koska minulla ei ollut lippua. Minun tulisi nyt soittaa Neuchatelin julkisen liikenteen toimistoon tai minne lie, ja selittää, että en tiennyt! Sain lomakkeen, johon tarkastaja kirjasi yhteystietoni. Mutta koska asun eri kantonissa, tilanne oli jotenkin hirmuisen vaikea. Joten minun pitäisi nyt soittaa. En edes tiedä minne, koska hän ei antanut numeroa, eikä siinä lomakkeessakaan sellaista ollut. Joten, what to do? En tiedä.

Ei ehkä mitään.

[aseaofquotes]

Andrea Cremer/David Levithan, Invisbility

[anua]

Minun katseeni. 

Perjantaina 6.6.2014 tapahtui seuraavaa...  [Lyhyesti taustaa ensin.. kohtasin muutama kuukausi sitten Draw&Drink -tapahtumassa henkilön, jonka kanssa ystävystyin. Hän on taiteilija, jonka teoksista tässä nyt aion kertoa]

Kävelin kahden ystäväni kanssa kohti Chillonin linnaa, jossa olisi Hugo Bonaminin näyttelyn avajaiset.

Portraits fantômes Les visiteurs illustres du château. 6.6. - 26.10.2014

Mitä lähemmäksi linnaa saavuimme, sitä paremmalta ja kauniimmalta se näytti. Olin toki nähnyt sen aiemminkin - junan ja auton ikkunasta, kauempaa ja ylempää, kuvissa, videoissa, esitteissä. Mutta vasta aivan linnan lähelle saapuessani vasta oikeasti katsoin (ja koskin) sitä.

Koska olin jo aiemmin nähnyt osan Hugon töistä, olin tietoinen niiden aikaansaamasta vaikutuksesta minuun. Osasin myös aavistaa, että niiden kohtaaminen Chillonin linnan kaltaisessa paikassa lisäisi kertoimia vielä entisestään, eli niiden vaikuttavuus todennäköisesti vahvistuisi. Taidenäyttelyn avajaiset ovat silti (mielestäni) yleensä lähinnä sosiaalisia tapahtumia, joissa ei välttämättä ole omaa rauhaa tutkia teoksia haluamallaan tavalla. Nämä seikat mielessäni astelin linnaan.

Linna oli sisältä paljon isompi kuin mitä olin ajatellut. Ja niin kaunis. Täynnä tarinoita ja historiaa. 

Näyttely koostuu 22 eri henkilön muotokuvista. Näitä henkilöitä yhdistää Chillonin linna, jossa he kaikki ovat viettäneet aikaansa ja inspiroituneet... tavalla tai toisella. Mukaanlukien Dostojevski, Chaplin, Tolstoi, Dali...

Muotokuvia katsellessa koko linna ikäänkuin herää eloon aivan eri tavalla kuin ilman niitä. Ne eivät ole muotokuvia sanan perinteisessä merkityksessä, vaan hieman toisenlaisesta puusta veistetyt. Ehkä sen vuoksi niihin niin helposti jääkin "koukkuun" - ne herättävät esiin laajan kirjon tunteita ja tuntemuksia, minussa. Meissä. Sillä en usko olevani ainoa, jolle niin tapahtuu. Ne riisuvat minut alastomaksi, paljaaksi, aseettomaksi. Näen niissä jotakin itsestäni.. ja ihmisyydestä. Ikäänkuin minä olisinkin niissä pääosassa muotokuvan kohteen sijaan. Ehkä jokainen meistä on sisältä hieman hauras tai rikki - ja se hauraus tuntuu sisimmässä Hugon teoksia katsoessa ja kokiessa. Siksi laitoin tähän blogipostaukseen kuvan (myös) omasta katseestani.

Sain kaipaamaani omaa rauhaa, kun osa ihmisistä oli jo lähtenyt (mukaanlukien kanssani tulleet ystäväni). Sain hiljaa katsella, keskittyen lähinnä yhteen tai kahteen teokseen, en sen useampaan. Ehtisin kyllä tulla näyttelyyn toisenkin kerran, aikaa on koko kesä ja syksy.

Alla olevassa kuvassa on yksityiskohta Gustave Courbetin muotokuvasta, yksi näyttelyn isoista maalauksista, jonka edessä seisoin hiljaa varmaankin melkein kaksikymmentä minuuttia. En tiedä, sillä menetin osan ajantajustani. Tuo katse sai alkuun oloni hieman epämukavaksi, heikoksi, surulliseksi jopa, mutta lopulta ihmeellisen haltioituneeksi. Piti sen jälkeen ihan mennä ulos seisoskelemaan hetkeksi, yksinäni. 

(Kuvan lähde: http://www.chillon.ch/fr/Expositions/expo-portraits-fantomes)

Lisää taiteilijasta: http://hugobonamin.wordpress.com

Mikäli Sveitsiin sattuu eksymään tänä kesänä / ensi syksynä, niin suosittelen vierailua Chillonin linnaan ja Hugon näyttelyyn.

[anua]

Kippaan muutaman kuvan tänne taas vaihteeksi, Sveitsistä. Tällä kertaa viinitilakierrokselta Lavauxista, lähinnä kylistä nimeltä Riex ja Epesses. 

Tämä koko viikonloppu on ollut aivan mahdottoman hieno, perjantaista lähtien (siitä kerron lisää toisessa postauksessa). Lauantaina ja sunnuntaina 7. - 8.6.2014 on täällä Caves Ouvertes, jolloin tämän kantonin (Vaud) viinitiloilla on avoimet ovet. Yhteensä muistaakseni noin 300 viinitilaa, molempina päivinä klo 10-18. Tänään kävimme niistä neljässä, ja oikeastaan juuri enempään ei olisi ollut aikaakaan, mikäli haluaa rauhassa istua ja olla ja maistella. Viidentoista frangin hinnalla saa tyhjän viinilasin (lasisen, ei muovista), passin (!) ja ilmaiset shuttlebussikuljetukset kylästä toiseen, joissa saa sitten täytellä lasiaan niin paljon kuin tahtoo. Sanoisin, että aika hyvä diili! Halpa känni, jos nyt ihan rehellisesti sanotaan, vaikka tietysti olemme fiinejä ja maistelemme "vain vähän" ja ei tietystikään humalahakuisesti, oh noes. Pois se meistä! (Ja kun puhun meistä, tarkoitan itseäni ja kolmea ystävääni, joiden kanssa olin kierroksella)

Viininmaistelun lomassa piti toki myös syödä välillä. Söin kalaa, jolle ei käsittääkseni ole suomenkielistä käännöstä: féra.

Maisemat olivat sellaisia, että täytyi jälleen kerran todeta asuvani postikortissa!

[anua]

Kotonani kävi vieras, aivan ihastuttava vieras. Kissavideon sijaan siis nyt tällainen - ei oikeastaan keitään muita kuin itseäni varten.

[anua]

Kohtalo

Tänään kokeilin mitä Ubu Roulette minulle haluaa tarjota. Vastaus on tässä.

Osui oikein hyvin maaliinsa tänään, sillä kyseisen lyhytelokuvan tunnelmat sopivat omiin tunnelmiini täydellisesti. Kävelin tänään ympäriinsä töiden jälkeen, järven rantaa pitkin. Aurinko paistoi. Söin jäätelön. Näin kaikenlaista. Kuten aiemminkin olen tänne kirjoittanut, kävely on minulle meditaatiota & inspiraatiota.

Ubu Roulette siis tiesi. Mistä tiesikään, en osaa sanoa... Mutta kun nyt olen tällainen hölmö naiivi mielikuvitusrikas olento, niin välillä heikkoina hetkinä (joita on paljon) tekee mieleni uskoa kohtaloon - siihen että tiettyjen asioiden on tarkoituskin tapahtua. Sellaisia hetkiä on sattunut viime aikoina useampikin. Uskoisin sen ainakin osin johtuvan siitä, että olen "auki" ja utelias lähestulkoon kaiken kohtaamani suhteen. En tiedä huokuuko se minusta, vai mistä on kyse, mutta en todellakaan valita.

Sveitsi on tehnyt minulle hyvää.

[anua]

Kuvat Nyonista, noin puolentunnin junamatkan päästä Lausannesta. Kaunis ja idyllinen järvenrantakaupunki (meinasin kirjoittaa että merenranta.. kunnes.. oops). Nämä kuvat nyt eivät ollenkaan sitä idyllisyyttä kuvasta, vaan junamatkailua.

[blackestdespondency]

Man shouldn’t be able to see his own face – there’s nothing more sinister. Nature gave him the gift of not being able to see it, and of not being able to stare into his own eyes.Only in the water of rivers and ponds could he look at his face. And the very posture he had to assume was symbolic. He had to bend over, stoop down, to commit the ignominy of beholding himself.The inventor of the mirror poisoned the human heart.

Fernando Pessoa (via blackestdespondency)

[anua]

Oi, kissa!

Lyhyen ajan sisällä jo toinen kissakohtaaminen: kun kissa kohtaa kissan, vol 2.

Tämä oli selvästi kaupunki- ja kotikissa. Se tiesi mitä tahtoi. Ja koska tarpeemme kohtasivat, tuli molemmille hyvä mieli - näin uskoisin. Eipä tuo kärsivältä näyttänyt ainakaan. Ja minä sain paijata ja silittää, oivoi.

Olen huomannut, että vuosien saatossa minä olen muuttunut koiraihmisestä koira- ja kissaihmiseksi. Oikeastaan en enää ajattele olevani kumpainenkaan varsinaisesti, vaan persoona ratkaisee. Siis sen kissan. Tai koiran. Tai mikä otus sitten ikinä onkaan kyseessä.

[anua]

Olin viikonloppureissulla Zermattissa.

Kohtasin siellä Matterhornin ja muiden huippujen lisäksi mahtavanvärisen kissan. Jäin seuraamaan sitä pitkäksi aikaa. Se maukui, tuli lähelle, mutta käänsi sitten selkänsä. Niin tyypillistä. Mulla on ikävä Kisua, joka on kaukana Suomessa.

Kohtasin myös bernhardilaisen, jolla oli tynnyri kaulassa. Sellainen pehmoinen ja ystävällisen näköinen Pulivari. 

Lisäksi näin muurahaisen.

Ja lintuja, jotka kärkkyivät yli 3000 metrin korkeudessa olevan ravintolaterassin kaiteilla josko irtoaisi makupala jostakin. Eivät olleet niin röyhkeitä kuin Helsingin kauppatorin lokit.

Ja sisiliskon

Sekä hämähäkin.