10 asiaa, jotka olen oppinut entiseltä pomoltani
Kuvasta kiitos Teemu Hussolle
Pari päivää sitten oli edellisen työnantajani läksiäiset. Hannu Pudas oli minun ensimmäinen oikea esimieheni, kun olin Fudeco Oy -nimisessä yrityksessä töissä. Hän on onnistunut tekemään hyvän exitin, ja nyt hänen polkunsa vie hänet uusiin haasteisiin. Vaikka olin Fudecolla suhteellisen lyhyen aikaa (noin kolme vuotta), nämä vuodet olivat hyvinkin tärkeitä minulle. Hannun vaikutus minuun on ollut hyvin positiivinen ja rohkaiseva. Tässä blogipostauksessa haluan jakaa joitakin asioita, joita opin Hannulta silloin, kun hän oli esimiehenäni. Jotkut asiat ovat hyvinkin itsestäänselviä minulle nyt, mutta näin ei ollut silloin, kun tulin Fudecolle ilman koulutusta ja ilman minkäänlaista kunnon työkokemusta.
Hannu piti aina toimistonsa oven auki. Se tuntui oudolta aluksi, mutta juuri tämän ansiosta minä monesti juttelin hänelle useita kertoja päivässä. Jälkikäteen ajateltuna se ei varmaankaan auttanut häntä keskittymään, mutta tuntui mukavalta porista työasioista hänen kanssaan. Se myös loi tientynlaista tunnetta siitä, että hän oli osa työyhteisöämme.
2: Ihmiset ovat erilaisia, ja sinä et voi sille mitään
Muistan, kun Hannu kysyi minulta, missä näen itseni viiden vuoden päästä. Sanoin, että haluaisin saada työkokemusta ja perustaa oman yrityksen. Yllätyksekseni Hannu ilahtui vastauksesta. Muistan vieläkin palavereja, joissa olin läsnä, koska Hannu halusi, että näkisin mahdollisimman paljon, mitä se yrittäminen oikeasti oli. Vieläkin muistan palaverin erään asiakkaan kanssa, kun Hannu esitteli minut: "Tässä on Artem, ja hän on oppipoikana tässä palaverissa, koska hänellä on aikomus joskus ryhtyä yrittäjäksi".
Hannu tiesi, etten tule olemaan yrityksessä aina töissä, vaan minulla on omia suunnitelmiani ja haaveitani, mutta se on ihan normaalia, että ihmiset lähtevät. Hän kuitenkin koki, että sen ajan, jonka olen Fudecolla, voisin olla aidosti hyödyllinen, mutta todennäköisesti lähden muutaman vuoden päästä – ja se on ihan OK. Näin se sitten kävikin, ja vuonna 2010 perustin oman yritykseni. Minulle on suuri kunnia sanoa, että Fudeco Oy oli minun ensimmäisiä asiakkaitani.
Fudecon aikana olen nähnyt hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on ollut hyvinkin erilaiset arvot ja elämäntavoitteet. Jotkut eivät halunneet tehdä ylitöitä, joillakin oli perhe odottamassa kotona, ja jotkut taas eivät pitäneet palavereista. Minä aina ihmettelen jälkimmäistä – miten joku ei voi tykätä palavereista? :) Osa ihmisistä haluaisi tehdä vain sitä omaa juttuaan, kun taas jotkut halusivat vaihtaa työtehtäviä. Fudecolla kuitenkin ilmapiiri oli sellainen, että siellä jokaista henkilöä pyrittiin ymmärtämään ja antamaan hänelle omaa tilaa niin kauan kuin hän pystyi olemaan hyödyllinen yritykselle.
Kun tapasin pari päivää sitten uudestaan vanhoja työkavereita, niin huomasin, että ainoa asia, joka yhdistää meitä kaikkia edelleen, oli rakkaus teknologiaan. Meitä kaikkia yhdisti se, että me aidosti tykättiin siitä, mitä teimme työksemme.
Suomalaiset ovat aika korkeasti koulutettua kansaa moniin verrattuna. Silloin, kun olin etsimässä töitä, minulla ei ollut alan koulutusta eikä edes työkokemusta. Ainoa työkokemukseni oli puhelinmyyntityöstä (se kuitenkin oli erittäin hyödyllistä yrittäjän uraa ajatellen). Huomasin, että kaikissa työpaikkailmoituksissa vaadittiin alalle soveltuvaa koulutusta ja työkokemusta vähintään 5 vuotta. On aika masentavaa huomata, ettei voi edes pyrkiä mihinkään, vaikka olisi muuten hyvinkin pätevä.
Näin Fudecon ilmoituksen työvoimatoimiston nettisivuilla, ja se mikä pisti silmään oli se, että tarvittiin henkilöä, jolla on intohimoa ohjelmointiin. Laitoin heti hakemuksen ja pääsin työhaastatteluun.
Myöhemmin, kun keskustelin Hannun kanssa asiasta, hän sanoi, että koulu ei luo hyviä ohjelmoijia vaan voi jopa haitata prosessia. Mutta jos henkilöllä on intohimoa koodaukseen ja hän tekee sitä vapaa-ajalla, se on heti osoitus siitä, että ohjelmointi ei ole hänelle pelkästään tapa maksaa laskut vaan myös harrastus. Intohimo on niin sanottu epäreilu kilpailuetu ("unfair advantage"), ja tässä on miksi:
Ohjelmointiala kehittyy nopeasti, ja jotta pysyisit ajan tasalla, sinun on pakko käyttää siihen henkilökohtaista aikaa. Jos sinulla on intohimoa koodaukseen, teet sen mielelläsi, mutta jos ohjelmointi on sinulle vain työ, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä ajan tasalla.
Intohimo pakottaa sinut hakemaan mielihyvää itse prosessista eikä pelkästään lopputuloksesta. Tämän ansiosta pyrit tekemään asioita mahdollisimman hyvin ja yrität koko ajan parantaa omia toimintatapojasi.
Ohjelmointi ei ole aina hauskaa, ja joskus aikataulu on julma, mikään ei toimi ja tekee mieli vain luovuttaa. Jos aidosti tykkäät siitä, mitä teet, on jaksaminen paljon helpompaa.
Tämän takia Fudeco on palkannut monia ihmisiä, joilla ei ollut mitään alan koulutusta. Yhdellä erittäin pätevällä koodajalla oli pelkästään teatteri- ja elokuva-alan koulutus, mutta hän oli intohimokoodaja.
Tämä ei tarkoita, että kaikkien koulutettujen työnhakijoiden hakemukset menevät suoraan silppuriin, vaan ettei koulutus yksinään riitä. Intohimo taas on sellainen asia, jolla voi helposti korvata työkokemuksen ja koulutuksen niukkuuden.
Meille muillekin yrittäjille tämä voi olla miettimisen aihe. Onko jokainen työtehtävä oikeasti sellainen, että se vaatii alan koulutusta ja työkokemusta?
4: Ota hallitusti riskejä
Hannu otti paljon riskejä Fudecon aikana. Jotkut niistä kantoivat hedelmää, ja jotkut eivät. Hän oli kuitenkin insinööri luonteeltaan ja mietti kauan ennen kuin teki päätöksiä. Tämä on jotakin, mitä minä opin vasta nyt, koska minulla on aina ollut taipumus hypätä uusiin haasteisiin ilman, että perusteellisesti arvioin mahdollisia lopputuloksia.
Yrittäminen vaatii riskien ottamista, ja yrittäjä, joka ei ota riskejä, ei voi menestyä. Riskien on kuitenkin oltava järkeviä ja harkittuja.
5: Mieti kauaskatseisesti
Hannu tykkää aina muistuttaa minua hauskasta keskustelusta, jossa puhuttiin bonuksista ja henkilöstörahastosta. Fudecoon oli tulossa bonusjärjestelmä, jossa oli sekä rahallinen bonus että henkilöstörahaston osuuksia, joita sai sitä mukaa, kun teki töitä. Muistan, että sanoin Hannulle hänen huonessaan, etten tarvitse mitään rahasto-osuuksia, koska niistä pääsee nauttimaan vasta eläkkeellä, ja en aio edes elää niin pitkään. Muistaakseni puhe oli jopa siitä, etten tiedä, elänkö niinkään pitkään kuin 30-vuotiaaksi. :)
Olin silloin nuori ja haluaisin kaiken ja heti. Kymmenen vuotta tuntui ikuisuudelta, ja nyt, kun olen kohta 30-vuotias, huomaan miten oikeassa Hannu oli. Me ihmiset olemme todella surkeita miettimään pitkäjänteisesti. Tämän takiahan monet polttavat tupakkaa, vaikka jonakin päivänä he mahdollisesti kuolevat siihen, eivät säästä jne. Me elämme yhteiskunnassa, jossa on niin paljon kiusauksia, kuten ruoka, autot, matkat, vaatteet ja tietokoneet, ja me haluamme sen kaiken nyt. Tämänhän takia luottokorttifirmoilla menee edelleen todella hyvin.
Paras tapa luoda itselleen hyvä tulevaisuus on tehdä sen eteen jotakin nyt eikä "myöhemmin".
6: Joustavuus on hyvä, mutta vain tiettyyn pisteeseen
Fudecolla oli joustava työaika, ja lomista ja kaikesta pystyi neuvottelemaan. Kuitenkin jokaisessa asiassa oli raja, ja se oli mielestäni todella hyvä. Joustoon on totuttu, ja monet yritykset kuten Google ottavat joitakin joustoja pois, koska se vaikuttaa negatiivisesti tuottavuuteen. Ihmiset eivät ole koneita, joten heitä ei tulisi kohdella sillä tavalla. Kun yhdellä työntekijällä oli todella isoja perheongelmia, hän sai vapaata, koska ei hän kykenisi tekemään töitä kuitenkaan.
Silti ihmiset tarvitsevat selkeitä pelisääntöä, jotka antavat heille mahdollisuuden rentoutua ja ymmärtää, mitä heiltä halutaan.
Esimies on se henkilö, joka luo tietynlaista turvallisuudentunnetta ja edustaa yritystä työntekijälle. Tämän takia on oltava aina yhdenmukainen, koska mikään muu ei luo kaaosta niin kuin esimies, joka ei ole yhdenmukainen. Hannu on ollut aina analyyttinen, rauhallinen ja positiivinen. Tämä on ollut erittäin tärkeää työntekijöille silloin, kun oli vaikeita aikoja. Pystyi luottamaan siihen, että jos Hannu on niin rauhallinen, niin todennäköisesti ei ole mitään syytä huoleen.
Hannu on ollut itse ohjelmoija, ja yrityksen perustamisen jälkeen hän on myös itse tehnyt ohjelmointia. Jossain vaiheessa siihen ei enää ollut mahdollisuutta, mutta työntekijät arvostavat esimiestä, joka oikeasti tietää, mistä he puhuvat ja osaa niin sanotusti heidän kieltään.
9: Työntekijät ovat yleensä yrityksen tärkein ja kallein resurssi
Fudecon isoin taloudellinen meno olivat työntekijöiden kustannukset. Samalla ihmiset ovat yrityksen tärkein resurssi, ja ilman heitä yritys ei voi tehdä mitään. Tämän takia Hannu aina panosti kaikkiin työkaluihin, jotka voivat säästää vähänkin aikaa tai parantaa ihmisten tehokkuutta. Tämän takia meillä oli aina kalliit tietokoneet, työtuolit ja kaikki ohjelmistot ja kirjat, mitä me ikinä tarvitsimme.
10: Ole aina valmis muutoksiin
Fudecon aikana ihmiset ovat vaihtuneet, ja samoin työtehtävät, työnimikkeet ja monet muutkin asiat. Elämä on täynnä muutoksia, ja niitä tapahtuu jatkuvasti. Tätä prosessia ei voi estää, joten ainoa tapa on olla valmis siihen. Yrityksessä tämä tarkoittaa avointa ilmapiiriä, rohkaisevaa asennetta ja kassaa, joka kestää myös huonoja aikoja. Näin oli Fudecolla.
Haluan tässä vielä virallisesti kiittää Hannua siitä mahdollisuudesta, jonka hän antoi minulle, ja rohkaisusta yrittämiseen. Olen hänelle velkaa enkä tule unohtamaan sitä ikinä.