tunnen

pöytälaatikkorunoja 22, Turku

[ketunsielu]

LEVOTTOMUUS

Sisälläni kasvaa aalto joka ei koskaan vyöry rantaan

[ketunsielu]

Tänään havahduin toistensa ohi kävelevien ihmisten kauneuteen; kaikkiin niihin kertoihin kun istuin väärällä puolen bussia enkä nähnyt sinua ikkunasta

[ketunsielu]

kuka tiesi kuinka vaikea on rakastaa maailmaa pää pystyssä selkä suorassa niillä korteilla, jotka meille on jaettu

joskus pelkään ettei minusta ole siihen

[ketunsielu]

utopia

Ihmiskunta istui pyöreän pöydän ääreen ja hetken epäröityään he katsoivat toisiaan silmästä silmään.

Ensimmäisenä puhui Lapsi. Se sanoi, “tämä on aika iso pöytä.”

[ketunsielu]

please don’t break the silence on the night bus

[ketunsielu]

Tahtoisin taas taivutella sanoja, kuvailla esiin nenän kyömyn

[ketunsielu]

Emme tienneet että maailma voisi murtua näin että vuosien ja vuosipäivien puheiden ja paraatien jälkeenkin

me

unohdimme

ja yhtäkkiä muistamme mitä runoilijat tarkoittivat merten takaisella vuorten erottamilla korpimailla, kaukaisella

ja ehkä Tulevaisuutta ei enää ole.