Olimme viikonlopun kotitilalla katselemassa lehmääni ja ihastelemassa hänen uutta pikku veljeään, suloinen sonnipoika telmi karsinassaan ja päästeli naurettavan kuuloisia mylvintöjä innostuksissaan.
Talvi ja taloustilanne aiheutti sen että työtilanne oli ollut pitkään epävarmaa. Löysä silmukka kaulassa tuntui ahdistavalle, mutta tilanne vain oli sellainen.
Sain viikon puolessa välin työkohteen valmiiksi ja valmistauduin jo pitkään talveen joutenolijana. Kotona istuessa sainkin yllättäen viestin töiden jatkumisesta uudessa kohteessa heti seuraavalle päivälle, mahtavaa koska kyseisellä työmaalla oli iso joukko firmamme muitakin tyyppejä, joiden kanssa aika meni mukavasti tauoilla korttia pelaillen ja työn lomassa hervottomia vitsejä heitellen.
Innoissani komennuksesta lähdin ensimmäiseen työpäivään. Tehtäväni oli kiivetä uudisrakennuksen kattotasanteelle maalaamaan kilometri tolkulla lautaa. Päivä oli mukava, hommat luisti, ja pitkän jälleen näkemisen vuoksi tarinaa riitti yhdellä jos toisellakin.
Katto ja rakenteet oli suojattu jättimäisellä teltalla, jonka sisällä kaikilla oli mukava rakentaa viisikerroksista taloa. Muurarit latoivat tiiliä kerros kerrokselta ja punainen seinä kohosi nopeasti harjaa kohti. Betonimylly pyöri pihassa pitäen kovaa rohinaa ja naulapyssyn laukaukset täyttivät työmaan äänillä, minä vain maalasin.
Katon nurkkaan oli tehty pieni aitaus, se muistutti viikonloppuna näkemääni sonnipojan karsinaa. Mielessä kävi jo ajatus kiivetä aitaukseen esittämään lehmääni koska pojat olivat siitä vitsiä niin kauan vääntäneet. Esitys jäi pelkästään ajatuksen tasolle kun pomo saapui paikalle ja kävimme tulevia tehtäviä läpi. Ohimennen hän mainitsi että älkää vain menkö aitaukseen, koska styroksilevyjen alla oli yli 20 metrin suora pudotus. Säikähdyksen tuoma ahdistusryöppy sai polveni notkahtamaan. Tietämättömyys ei ole tyhmyyttä, se on vain tietämättömyyttä.
