Mangoboys

[mangoboys]

Matkapäiväkirja

La 19.10. Lento HEL-CPH-CAI-DAR-HRE (27 h / päivä+yö, meno-paluu 1000€) Su 20.10. Aamulla Zimiin (double entry visa $45), päivä Hararessa, yö Small World Lodgessa ($15) Ma 21.10. Aamubussilla Bulawayoon (7,5 h, $30), iltapäivä siellä ja yöjunalla Vic Fallseille (19 h / 451 km, $16) Ti 22.10. Ilta ja yö Vic Falls Backpackers Lodgessa ($22) Ke 23.10. Päivä luonnonpuistossa ($30), yö Vic Falls Backpackers Lodgessa ($22) To 24.10. Aamubussilla Hwangen luonnonpuistoon ($20), iltapäivällä Painted Dog Conservation Centerissä ja yö Miombo Safari Campilla ($310, all-inc 3 vrk) Pe 25.10. Miombo Safari Camp ja Hwange NP, 2 x game drive La 26.10. Miombo Safari Camp ja Hwange NP, 1 x game drive Su 27.10. Päivä Miombossa, iltapäiväbussilla Vic Fallseille ($20), yö Vic Falls Backpackers Lodgessa ($22) Ma 28.10. Raftaus + gorge swing ($190), yö Vic Falls Backpackers Lodgessa ($22) Ti 29.10. Aamubussilla Bulawayoon ($30), iltapäivä kaupungilla ja yö Phyllie's Lodgessa ($20) Ke 30.10. Aamubussilla Harareen ($30), tytöille morot ja päiväbussilla Mutareen ($15), yö Homestead Lodgessa ($20) To 31.10. Aamulla Moziin (single entry visa $76), taksilla/bussilla rajalta Beiraan ($30), iltalento BEW-MPM (piti olla suoraan Pembaan 85€, mutta lento oli siirretty, joten saatiin samalla hintaa korvaavat lennot), yö Maputossa lentokenttähotellissa (LAM maksoi) Pe 1.11. Aamulento MPM-POL, iltakännit Pembassa, yö Pemba Magic lodgessa ($10) La 2.11. Koko päivä ja yö Pemba Magic Lodgella ($10) Su 3.11. Päiväkävely Pembassa, ilta ja yö Pemba Magic Lodgessa ($10) Ma 4.11. Aamulla pick-upin lavalla + veneellä Ibo Islandille ($20), ilta ja yö Cinco Portas Lodgessa ($25) Ti 5.11. Cinco Portas ja Ibolla futispelit, yö ($25) Ke 6.11. Aamupäivällä opastettu kierros saarella ($20), ilta ja yö Cinco Portas ($25) To 7.11. Päiväretki Quirimbas Islandille ($35), ilta ja yö Cinco Portas ($25) Pe 8.11. Päivällä sukellus ($130), ilta ja yö Cinco Portas ($25) La 9.11. Päiväretki Matemo Islandille ja hiekkasärkälle ($40), ilta ja yö Cinco Portas ($25) Su 10.11. Koko päivä ja yö Cinco Portas ($25) Ma 11.11. Aamulla Jykän kyydillä+chapalla Montepuezin kautta Balamaan ($10), jossa yö paikallisessa pensaossa ($25) Ti 12.11. Aamulla chapalla Marrupaan ($15), ilta siellä ja yö paikallisessa pensaossa ($10) Ke 13.11 Aamulla chapalla Lichingan kautta Metangulaan ($20), josta Ilala Ferryn kyytiin illaksi ja yöksi ($25) To 14.11. Aamulla rantautuminen Malawiin Monkey Bayhin, josta taksilla Cape Macleariin ($10), ilta ja yö Fat Monkeysissa ($20) Pe 15.11. Koko päivä Cape Maclearissa, yö Fat Monkeysissa ($20) La 16.11. Koko päivä Cape Maclearissa, yö Fat Monkeysissa ($20) Su 17.11. Iltapäiväretki: snorkling & cliff diving ($40), yö Fat Monkeysissa ($20) Ma 18.11. Koko päivä Cape Maclearissa, yö Fat Monkeysissa ($20) Ti 19.11. Koko päivä Cape Maclearissa, yö Fat Monkeysissa ($20) Ke 20.11. Aamulla auton katolla Zombaan, josta iltapäivällä minibussilla Blantyreen ($4), yö Doogles Lodgessa ($12) To 21.11. Koko päivä bussilla Blantyresta Harareen ($25, single entry visa $86), yö Connaught Housessa ($20) Pe 22.11. Päivähuone Holiday Innissä ($35), illalla lento HRE-DAR-CAI-CPH-HEL La 23.11. Koko päivä lentoja, illalla Helsingissä

[mangoboys]

Mangoboys top-3

Us mangoboys, we like all kinds of listings and statistics. Top-3 accomodations 1. Cinco Portas, Ibo Island, Mozambique 2. Miombo safari camp, Hwange national park, Zimbabwe 3. Fat monkeys, Cape Maclear, Malawi Bottom-3 accomodations 1. Homestead lodge, Mutare, Zimbabwe 2. Pensao, Balama, Mozambique 3. Connaught house, Harare, Zimbabwe Top-3 transportation 1. Ilala ferry from Metangula to Monkey Bay 2. Train from Bulawayo to Victoria Falls 3. Busses in Zimbabwe Bottom-3 transportation Ville 1. Ear and motivation wrecker bus from Blantyre to Harare 2. Zambezi river on a pick up truck from Balama to Marrupa 3. Pick up truck full of mamas from Pemba to Quissanga Antti 1. Minibus from Zomba to Blantyre 2. Minibus from Montepuez to Balama 3. Bus from Blantyre to Harare Top-3 beers 1. Zambezi, Zimbabwe 2. 2M, Mozambique 3. Manica, Mozambique Bottom-1 beer 1. Scud, Zimbabwe Top-3 activities 1. Gorge Swing, Vic Falls, Zimbabwe 2. White water rafting, Vic Falls, Zimbabwe 3. Snorkling and cliff diving, Cape Maclear, Malawi

[mangoboys]

Some more Bananas

John Bananan isän nimi on Joseph Banana. Velipoikien nimet on Andrew ja Aaron Banana. Steve Banana on serkku. Ei mulla muuta. A

[mangoboys]

John Banana

- Hello, my name is Buy More. You know, buy more, pay less. - Hello, how are you my friend? My name is Black Messiah. - Hello, Tomato is my name and I have these beautiful bronze bracelets for you. - Hello my friend, how are you? You know, I make these carvings and paintings. Maybe you can come around my house to have a look and have some pancakes? The name is Shake Speare. Afrikassa tapaa hassunnimisiä ihmisiä. Tämän hetken kärkinimi listalla taitaa olla paikallinen Banaani-Janne eli John Banana. Tämä malawilainen herrasmies käy kaiken lisäksi vielä säännöllisesti hiihtolomalla Suomessa! Pitänee siis käydä banskun kanssa ladulla ensi helmikuussa. A

[mangoboys]

Ilala Ferry

Kuu loistaa taivaalla, täysikuuhun lienee enää päiviä. Lämpötila on miellyttävä ja järvituuli lempeä. M/S Ilala Ferryn moottorin tasainen hurina lakkaa hetkeksi, kun laitan luurit korville ja Mewin soimaan. Pelastusliiveistä laatikoiden väliin kasaamani patjantapainen vaikuttaa paremmalta pediltä kuin monilla muilla. Ainakin tässä vaiheessa, kun siinä vain makoilee eikä vielä yritä nukkua. Varmuudella voi sanoa, että paikkani on ainakin valovuoden verran parempi kuin pari kantta alempana matkustavalla paikallisväestöllä. Reilut kaksi vuorokautta autojen lavoilla matkustamista vei sen verran energiaa, että paikat lautalta lunastettiin ilman muuta yläkannelta. Paremman väen kannelta. Kun kannelta katselee alaspäin paikallisten ahtautumista veneisiin rantautumista varten, tulee auttamatta mieleen Titanic-leffa. Rikkaat väljästi yläkannella oluet kädessä ja köyhät alhaalla ahtaasti kuin muurahaispesässä. Toteamme toisillemme, että tässä kohtaa on pakko myöntää olevansa onnellinen hyväosaisuudestaan. Herään epämukavuuden tunteeseen. Väsyttää ja vähän oksettaa. Pelastusliivipatjani on hajonnut ja vähän kylmäkin on. Katson kelloa. 3.55. Nukuttua on siis tullut vain nelisen tuntia, mutta päätän silti hylätä haaveet unesta tällä erää ja etsiä paikan kannen itäreunalta auringonnousun ihailua varten. 5.05 ja tällä kertaa luureissa soi PMMP. Punainen siivu ilmestyy järven itäpuolta reunustavien vuorten takaa ja hetkessä se on muuttunut jälleen keltaiseksi. Aurinko nousee ja laskee täällä todella nopeasti. Tuon hetken täydellinen liukuväriloisto punaisesta keltaiseen ja edelleen siniseen saa oksetuksen tunteen unohtumaan. A

[mangoboys]

Nao mais Nickelback, por favor!

Päätimme leikata Pohjois-Mosambikin halki harvemmin käytettyä pohjoista reittiä pitkin. Etukäteen oli tiedossa, että kyseisellä reitillä julkiset kulkuvälineet ovat, jos mahdollista, vielä kyisempiä kuin muualla P-Mosambikissa. Todellisuus oli jälleen kerran mykistävä. Kerta toisensa jälkeen kapusimme toinen toistaan ahtaammille ja likaisemmille lava-autojen lavoille. Muutamaan otteeseen pääsimme matkustamaan sisätiloissa, mikä ei väistämättä korreloi matkustusmukavuuden kanssa. Montepuezista Balamaan, noin 3h, Antti istui kahta penkkiä yhdistävä aisa välilihassaan, koska liikkumavaraa ei ollut senttiäkään. Itse matkustin etupenkillä kitarani kaula vuoroin suussani tai silmässäni. Kovin pätkä taisi sittenkin olla Balamasta Marrupaan pitkin tietä, joka on käytössä vain kuivan kauden aikaan. 4h odottelun jälkeen saimme kyydin. Välilihavaivainen serkkupoikani hyppäsi omasta mielestään itseoikeutetusti pelkääjän paikalle ja minä lavalle paahtavan auringon ja läpitunkevan pölyn kiusattavaksi. Sambesijoen laskeminen kumiveneellä saattaa vaikuttaa jonkun mielestä hullujen hommilta, mutta verrattuna Balama-Marrupa välin taittamiseen pick-upin lavalla on kyse lähinnä tukkijokeen verrattavasta puuhastelusta. Saavuimme selkävaivaisina ja nälkäisinä Marrupaan yhden maissa vain todetaksemme, että minkäänlaista transportaatiota ei ole tarjolla eteenpäin. Päätimme palkita pieksetyt ruumiimme muutamalla oluella ja kanariisillä paikallisessa kuppilassa, jossa soivat vuosituhannen alun nostalgiset hitit Usherista Snooppiin. Kaikki vaikutti täydelliseltä kunnes paikalle pelmahti paikallinen silmäätekevä maastoautonsa kanssa. Jossain vaiheessa amigon musiikkimaulle on tapahtunut jotain dramaattista, koska autostreoissa soi sietämättömällä volyymillä Nickelback. Muutaman oluen juotuani keräsin rohkeuteni ja anoin sujavalla portugalilla "Nao mais Nickelback, por favor!" V

[mangoboys]

Jykän keitaalla

- Jaa jaa. I was here as a tourist just like you now when I saw that this house was for sale so I just bought it and here I still am, Jykä kertoilee. Istumme Hotel Cinco Portasissa nyt toista iltaa ja omistaja Jurg eli Jykä kertaa muutaman iltapäiväheinäkengän jälkeen tarinaa siitä, miten hän päätyi Ibolle hotellia pyörittämään. Jo parin illan höpöttelyn jälkeen olemme täysin vakuuttuneita siitä, että Jykällä on oikea vastaus kaikkiin maailman kysymyksiin. Kuuskymppinen sveitsiläismies on kiertänyt maailmaa viimeiset neljä vuosikymmentä, joten tarinoita riittää todellakin kerrottavaksi. Työkokemusta löytyy mm. Hollannista teatterialalta, Espanjasta porausalalta sekä Mosambikista pick-upin lavalla siirrettävän elokuvateatterin pyörittämisestä. Saavumme hotellille hiukan erityiseen aikaan sen puoleen, että Jykä on päästänyt hotellin pyörittämisestä normaalisti vastaavan manageripariskunnan kuukuden lomalle Malawiin. Jykä tuuraa sen aikaa managerina itse ja suhtautuu pestiin ihailtavalla rentoudella. Parin päivän jälkeen sovimme, että voimme käyttää baaria itsepalveluperiaatteella silloin kun Jykä ei ole paikalla. Vähemmän hommia hänelle siis. Hetken tunnustelun jälkeen alamme myös pitää huoneemme ovea auki aina pihassa oleillessamme, koska sillä ei ole mitään väliä. Usein avain unohtuu oveen yöksikin. Cinco Portas - tai Jykän keidas, kuten me sitä kutsumme - on muutenkin ihailtavan rento paikka. Merenrannalla sijaitsevassa uima-altaassa vesi on aina täydellisen lämpöistä, ruoka on maittavaa, huoneet siistejä ja baarissa voi tyydyttää janonsa. Jykän koira ja kissatkin ovat hellyyttäviä. Tietenkin. Mitä muuta majapaikalta voi muka edes haluta? Jykä antaa meille kyydin tienposkeen Pemban lähistölle, josta aloitamme seikkailun kohti Malawia. Jäähyväiset ovat haikeat. Viikossa on ehtinyt tapahtua niin paljon, että vahva side on syntynyt. Jos joskus kyllästyn oravanpyörään, niin soitan Jykälle ja lähden Ibolle töihin. A

[mangoboys]

Viidakko, aavikko ja valtameri

Kävelemme mangrovemetsään, jossa käveleminen muuttuu kahlaamiseksi. Keskellä satumaista viidakkometsää kulkee portugalilaisten aikanaan raivaama kapea joki, jossa on tällä hetkellä vettä vaihtelevasti nilkoista polviin saakka. Vehreä metsäreitti on päivittäin Ibon ja Quirimbasin saarten välisten kävelijöiden sekä kalastajien käytössä. Oppaamme Benjamin näyttää puista, missä vesiraja kulkee korkean vuoroveden aikaan. Silloin ei enää kahlata. Puolentoista tunnin kahlaamisen jälkeen pulpahdamme ulos metsästä keskelle aavikkoa. Quirimbas näkyy jo horisontissa, mutta raskas hiekassa taivaltaminen kestää vielä toiset puolitoista tuntia. Näkymät ovat upeat, hiekkaa riittää lähes silmänkantamattomiin. Benjamin kertoo, että paikalliset naiset tallustavat saman reitin päivittäin 1-1,5 tuntiin ja takaisin päin tullessa vielä 50 kookospähkinää pään päällä kantaen. Mangopojille tulisi tässä kisassa siis hopeaa ja rankasti. Perillä syömme lounaan ja käymme uimassa. Meressä paikalliset lapset piirittävät meidät ja lääppivät kampauksemme uuteen uskoon. Minulle valikoituu jostain syystä rehti Hitler-look. Ties monettako kertaa reissun aikana mietimme, että kuinkahan usein nämäkin lapset valkolaisia näkevät. Reaktioista päätellen melko harvoin. Kun vesi on noussut riittävästi, lähdemme purjehtimaan takaisin Ibolle. Näky on hämmentävä, sillä muutama tunti sitten näkemämme aavikko on muuttunut valtamereksi. Tämä muutos koettelee todellisuuden rajoja toden teolla. Mangrovejen läpi purjeet otetaan alas ja venettä tökitään eteenpäin bambukepeillä. Mangopojatkin pääsevät tökkimään. Kesken tökkimisen perämiehemme hyppää yhtäkkiä seiväshyppytekulla mangrovejen sekaan. Vene pysäytetään ja hetken päästä perämies ilmestyy metsästä taskurapu kädessään. Rapu viskataan veneen lattialle ja matka jatkuu. A

[mangoboys]

Ibo

Korvaan sattuu. Kirjavan loukkaantumishistorian koulima lihasmuisti osaa dignosoida, että kyseessä lienee korvatulehdus. On sunnuntai, joten sairaala ja apteekki ovat kiinni. Tämä ei kuitenkaan ole Ibolla mikään ongelma, koska hotellimme omistajalla Jurgilla on oikea vastaus kaikkiin maailman kysymyksiin. Jykä neuvoo minulle talon, jossa asuu ison lääkereservin omistava ihastuttava espanjalaisnainen. Menen käymään ja antibiootit löytyy, eikä niistä huolita edes maksua. Ibo on Pohjois-Mosambikin rannikolla sijaitseva saari, jossa aika on lähes pysähtynyt 1970-luvun puolivälin tienoille. Saarta vuosisatojen ajan hallinnoineet portugalilaiset ajettiin tällöin pois itsenäistymisen myötä. Paikallinen 86 v. oraakkeli Joao Baptista kertoo,että asukkaat saivat ottaa mukaansa vain 20 kiloa tavaraa ja talot siirrettiin valtion omistukseen. Osa asukkaista ennakoi vallankumouksen seuraukset ja poistui saarelta jo aiemmin talojen arvokkain osa eli ranskalaiset kattotiilet mukanaan. Taloja ei koskaan korjattu eivätkä portugalilaiset ole palanneet, joten Ibo on tänä päivänä melkoinen aavekaupunki. Hiekkaiset kadut ja niiden varsilla olevat ränsistyneet talot ovat pääosin tyhjillään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Autoja saarella on vain kourallinen, joten pääasialliset liikkumismuodot saarella ovat kävely ja veneily. Kadut eivät kuitenkaan ole täysin hiljaisia, sillä joka puolella tuntuu olevan lapsia. Ja lähes poikkeuksetta ilman aikuisia. Nelivuotias kantaa kaksivuotiasta pikkusiskoaan reppuselässä ja niin edelleen. Ja kaikkien päät kääntyvät aina kun valkonaamat kävelevät ohi. Iloiset "Mzungu!" -huudot raikaavat ja peukkuihin vastataan peukuilla. Joku osaa jopa tokaista englanniksi "How are you?" tai muuta vastaavaa. Rahaa kinutaan vain harvoin, yleensä pelkkä tervehtiminen riittää. Vaikka turismi lienee nykyään kalastuksen ohella saaren pääelinkeino, turisteja on saarella miellyttävän vähän ainakin tähän aikaan vuodesta. Ibo on kaiken kaikkiaan rentouttava ja voimauttava kokemus. A

[mangoboys]

Jokainen huikka on seikkailu

Herään tuskaisen kuumassa teltassa joskus seitsemän tienoilla. Hiki virtaa vuolaasti ja päässä tuntuu tuttu jomotus. Oliko se eilinen taas tämän arvoista? Hoipertelen suoraan uima-altaaseen ja sukellan. Se helpottaa heti hieman, mutta olo on edelleen vähintäänkin kamala. Aiempi kokemus on osoittanut, että nyt on kyse pikemminkin minuuteista kuin tunneista. Olo on saatava pikaisesti taitettua takaisin humalan puolelle vaikka väkisin, tai muuten päivä pitenee entisestään ja kuluu kokonaan pöntön ja teltan välillä. Ainoa hämärä muisto edellisillan taksimatkasta baarista kotiin on oksentaminen ikkunasta ulos, eikä se aktiviteetti houkuttele juuri nyt. Hoipertelen baariin. Punnitsen nopeasti vaihtoehdot ja valitsen Savanna Dryn helpon juotavuuden ja runsaan alkoholipitoisuuden vuoksi. Palaan altaalle työstämään tuota kolmen desin siideripulloa. Tuntuu, että olen juonut sitä jo varmaan tunnin, mutta silti siitä on vielä kaksi kolmannesta jäljellä. Miten tämä on mahdollista? Normaalisti siihen kuluisi suurin piirtein 15-30 min, mutta tänään ei ole normaali päivä. Jokainen huikka on seikkailu, joka voi päättyä joko askeleen lähemmäksi toipumista tai pönttörallin alkamiseen. Vihdoin pullo on juotu ja kas, olo onkin jo sen verran kohentunut, että uskaltaudun jättämään viileän altaan turvan ja siirtymään baarin puolelle nauttimaan vielä toisen Savannan. Samat temput näemmä toimii myös päiväntasaajan tällä puolella, vaikka ei se kyllä yhtään sen helpompaa ole. A

[mangoboys]

Get down!

Pulpahdan pintaan pyörittyäni muutaman sekunnin ajan sikiöasennossa Sambesijoen pyörteissä. Ensimmäiset 12 koskea selvisimme kaatamatta venettä, mutta 13. koskessa saimme kokea, miltä lämmin jokivesi maistuu. Muistan perämiehemme Get down -huudon juuri ennen koskea. Tästä noin sekunti ja koski nosti veneemme nokan ilmaan siten, että lensin vieressä meloneen serkkupojan yli kaaressa Sambesin syövereihin. Veneessä pysymiseen ei tässä kohtaa ollut mitään asiaa. Pintaan palattuani pelastuskajakki meloo luokseni ja nappaa kyytiin. Kohta kaverit nostavat minut takaisin veneeseen ja hetken kerrataan, mitä äsken oikein tapahtui. Sitten aletaan taas meloa kohti seuraavaa koskea. Eikä kaatuminen jää viimeiseksi. A

[mangoboys]

This is Africa vol. 2

Afrikassa tilanne voi muuttua nopeasti hyvästä huonoksi. Näin kävi myös meille. Saavuimme Beiran lentokentälle hyvissä ajoin ennen lennon oletettua lähtöaikaa. Yritimme päästä eroon rinkoistamme mahdollisimman nopeasti. Tämä osoittautui haasteeksi, koska lentomme olikin yllättäen siirretty lähteväksi kahdeksan tunnia aiemmaksi. Kukaan ei ollut infonnut meitä moisesta ja olimme auttamatta myöhässä. Hymyilevä lentokenttävirkailija kertoi seuraavan lennon lähtevän kolmen päivän päästä. Olimme Beirassa, Mosambikin Kouvolassa, vitutti. Käänsin väsyneen mieleni uhmakkaan vaativalle moodille, jonka jälkeen asiat alkoivat sujua. Saimme korvaavat lennot Maputoon, 2500km väärään suuntaan, josta lähti aamulla lento alkuperäiseen kohteeseemme Pembaan. Tilanne Mosambikissa on muutenkin kääntymässä hyvästä huonoksi. Oppositiopuoluetta kannattavat kapinalliset ovat rähisseet ympäri maata. Huomenna otamme etäisyyttä mantereella tapahtuvasta hässäkästä. Taksi kohti Ibon saarta lähtee 3:30 aamulla. Brutaalia, mutta toivottavasti sen arvoista. V

[mangoboys]

This is Africa vol. 1

20-paikkaisen bussin ikkunoista kaupataan sisällä istuville matkustajille kylmiä juomia, pikkusuolaista, hedelmiä ja kaikenlaista muuta sekalaista tavaraa. Tilanne vaikuttaa ensisilmäyksellä melko kaaoksenomaiselta, mutta hetken tarkkailun jälkeen huomaan, että raha ja tavara vaihtavat omistajaa ihan normaaliin tapaan. Bussimme seisoo Chimoion linja-autoaseman pihassa odottaen lisää matkustajia, sillä matkaan ei lähdetä ennen kuin bussi on täynnä. Ja täysi bussihan tarkoittaa täällä sitä, että käytäväpaikatkin täytetään käännettävillä istuimilla ja takariville laitetaan yksi ylimääräinen matkustaja. Matkaan päästään vajaan tunnin odottelun jälkeen ja kolmen tunnin reissu sujuu suhteellisen leppoisasti takarivillä, jossa mm. testaillaan erilaisia nukkumisasentoja ja selataan Lonely Planettia yhdessä vieressä istuvan pikkupojan kanssa. Erityisesti kartat tuntuvat kiinnostavan nuorta miehenalkua. Ikkunasta ulos tuijottelemalla huomaan, että maisemat muuttuvat huomattavasti alavimmaksi ja vehreämmiksi sitä mukaa, mitä lähemmäs merta päästään. Perillä Beirassa meillä on kolmisen tuntia aikaa lennon lähtöön, joten alamme etsiä taksia keskustasta kentälle. Näemme pari poliisia ja kysymme, mistä voisimme saada taksin. Yksi poliiseista falaa kohtalaista ingleesiä ja kertoo voivansa auttaa meitä ja ennen kuin huomaammekaan, istumme poliisiauton lavalla matkalla kentälle! Mangoboys on vihdoin löytänyt arvolleen sopivan tavan matkustaa - turvallisesti sireenien ja rynnäkkökiväärin välissä. A

[mangoboys]

Putoaminen

Ville hyppäsi juuri ja sitä katsoessani olin 95 % varma, että omalla kohdalla temppu jää haaveeksi. Mitä järkeä on hypätä alas 120 metristä? Mitä jos köydet tai valjaat sittenkin pettävät, vaikkei juuri tällä paikalla niin ole ennen käynytkään? Mitä tällä tempulla oikeastaan saavutan? Ihan hyvin olen elämässäni pärjännyt jo kohta kolme vuosikymmentä ilmankin. Kaikista näistä päässä pyörivistä kysymyksistä huolimatta päätän kuitenkiin vähintään käydä lankulla toteamassa, että jätän hyppäämättä. Jänistäminen tässä vaiheessa maksaa tasan saman verran kuin hyppääminen, mutta raha on viimeinen asia, joka tällä hetkellä pyörii mielessä. Kehotan hypyssä avustavia leppoisia miehiä höpöttelemään minulle jotain, että rauhoittuisin. Saan heiltä saman ohjeen kuin hetki sitten Villeltä, että lankulla kannattaa viettää mahdollisimman vähän aikaa. Silloin unohdan kaikki järjen äänet ja päätän hypätä. Seison lankulla. Jalat tärisevät. Kysyn, missä kannattaa pitää käsiä ja kaveri osoittaa sopivan kohdan köydestä. Pidän siitä kaksin käsin kiinni varmasti kovempaa kuin olisi tarpeen. Tunnen kuinka selkäpuolellani oleva varmistusköysi irrotetaan, mutten uskalla kääntyä katsoman. Tuijotan tiiviisti jotain, en edes muista mitä. Ehkä käsiäni, ehkä vettä, ehkä muutaman sadan metrin päässä häämöttävää vastakkaista kallioseinämää. 5-4-3-2-1. Putoan. Potkin paniikinomaisesti ilmaa koko vapaapudotuksen ajan. Vaikka aika tuntuu huomattavasti kolmea sekuntia pidemmältä, niin siihen ei ehdi tottua, kuten esimerkiksi laskuvarjohypyssä olen kuullut käyvän. Kun köysi ottaa pehmeästi vastaan, niin alkaa hypyn mukavin vaihe. Joen päällä keinuessa pelon voittamisen ja hypystä selviytymisen tuottama adrenaliiniryöppy on niin valtava, että kaikki pelot unohtuvat hetkeksi. On vain minä ja joki ja sola. A

[mangoboys]

The Flying Uruk-Hai (in da bush)

"Mikä helvetti toi on?" Kesken illallisen otsaani törmää voimalla kovaa ääntä pitävä, ennalta määrittelemätön lentävä otus. Kaupunkilaisseurueemme ajautuu välittömästi keskivakavaan paniikkiin kunnes Miombo Safari Lodgen manageri nappaa lentäväksi Uruk-Haiksi nimeämämme otuksen lempeästi sormien väliin ja vie sen pois. Jo seuraavana iltana naureskelemme ylenkatsoen kun joukko norjalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä kiljuu illallispöydässä lentäviä rumiluksia peläten. Amatöörejä, ajattelemme. Miombo Safari Lodge on kaunis pusikkohotelli Hwangen kansallispuiston reunamilla. Lodgen viereen jouduttiin rakentamaan villieläimille "vedenjuontipaikka", koska etenkin norsuilla ja buffaloilla oli tapana käydä juomassa hotellin uima-altaalla. Iltaisin vedenjuontipaikka on valaistu. Toisena iltana paikalle saapui illastamaan ensi norsuperhe ja vähän sen jälkeen kolmen buffalon seurue. Yöllä voi kuunnella sammakoiden, hyönteisten, lintujen ja muiden eläimien sinfoniaa. V

[mangoboys]

In Africa we try to make the impossible possible

Aamiainen tarjoillaan klo 7, lounas klo 13 ja illallinen klo 19. Safariajeluita on tarjolla kahdesti päivässä, aamulla klo 5.30-9.00 ja iltapäivällä klo 15.00-18.00. Jos osallistutte aamusafarille, niin aamiainen on mahdollista siirtää tarjoiltavaksi klo 9.00. Kahvia, teetä, mehua ja paikallisia oluita on tarjolla jatkuvasti aulassa, minkä lisäksi omissa majoissa on vettä ja kahvin-/teenkeittomahdollisuudet. Suihkussa voi käydä majan takaseinällä tähtitaivaan alla. Iltaisin on tapana polttaa nuotiota uima-altaan vierellä. 100 m päässä tästä on juottopaikka, minne norsut ynnä muut kerääntyvät hörppimään tasaisin väliajoin. Saavumme Miombo Safari Campille vähän ennen puolta päivää, joten enää tänään ei ole järkeä maksaa vajaasta päivästä sisäänpääsymaksua luonnonpuistoon. Sen sijaan meille tarjotaan tilaisuutta tutustua Painted Dog Conservation Centeriin, jossa valistetaan ihmisiä uhanalaisten villikoirien elämästä ja siitä, kuinka salametsästäjät sitä rajoittavat. Vierailu on oikein mielenkiintoinen ja muutama dollari putoaa non-profit-organisaation kirstuun mielihyvin. Kun vierailu on ohi, oppaamme Steven pakkaa meidät avojeeppiin ja kysäisee ohimennen, josko meille sattuisi maistumaan matkaoluet. Kun kaikilla on kylmä olut kädessä ja minulla sylissä vadillinen popcorneja, Steven toteaa "In Africa we try to make the impossible possible." A

[mangoboys]

Norsulähiö

- In case you see an elephant or a buffalo just give them space, ihastuttava hostelliemäntämme neuvoo, kun olemme illalla lähdössä reilun kilometrin päässä sijaitsevaan hostelliin, jonka yhteydessä pitäisi olla kylän ykkösbaari. Ihmisistä ei siis tässä lomakylässä ole pimeälläkään vaaraa, mutta villieläimistä saattaa ollakin. Mittakaavan hahmottamiseksi todettakoon, että hostellimme sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta etäisesti Tampereen Petsamoa muistuttavalla alueella. Taskulampulla katuja valaistessa, norsuhavaintoja peläten ja samaan aikaan hiukan toivoen Mangopojat taivaltavat urheasti naaraitaan suojellen kohti baaria. Baari on valtaisa pettymys, joten matka jatkuu vielä edemmäs keskustaan, josta löytyy hiukan mukavampi baari. Kotimatka taitetaan suosituksista huolimatta taksin sijaan edelleen taskulampun varassa kävellen, mutta norsut, biisonit ja leijonat jäävät tällä kertaa näkemättä. A