Kuinka oikeistopopulismi uhkaa konservatiivisia arvoja
Heti alkuun tärkeä käsite-erottelu:
Populismi = kansaan vetoava politiikan laji, joka "kansaa kiihottaen" puhuu poliittista eliittiä vastaan ja lupaa muutosta poliittisen järjestelmän nykytilalle.
Oikeistopopulismi = populismia, joka perustuu korostetusti viholliskuviin, yhteiskunnallisiin uhkakuviin ja poliittisen vastustajan pahuuden korostamiseen.
Olen puhunut usein siitä, kuinka Perussuomalaisten kaltainen oikeistopopulismi on mahdollisesti haitallista isänmaallisten ja kansallismielisten ihmisten omille tavoitteille tai perinteiselle konservatiiviselle politiikalle laajemminkin.
Samaan aikaan olen useaan otteeseen täsmentänyt, että en vastusta Perussuomalaisten olemassaoloa tai halveksu heidän äänestäjiään. Puolue on laillinen ja puoluerekisteriin hyväksytty, ja itse liikkeellä on paljon eettisesti hyviä ja poliittisesti älykkäitä kannattajia. Kaiken lisäksi tulevissa eduskuntavaaleissa persut on vaaliliittossa oman puolueeni (Suomen Kristillisdemokraatit KD) kanssa Varsinais-Suomen vaalipiirissä.
Politiikka, jota pidän ongelmallisena, on jyrkkä oikeistopopulismi, joka Suomessa pesii nimenomaan perussuomalaisen politiikan ympärillä. Samanaikaisesti olen ollut korostetusti haluton määrittelemään persuja äärioikeistolaiseksi puolueeksi. Ääri-etuliitteellä olevat poliittiset määritelmät olen halunnut varata liikkeille, jotka ovat aidosti kumouksellisia tai yhteiskuntarauhaa häiritseviä toimijoita. Samalla tavalla joku voisi esimerkiksi väittää, että KD on äärikonservatiivinen puolue, koska se on Suomen puoluekentässä konservatiivisten arvojensa osalta eniten oikealla.
Kerron kuitenkin tässä, miksi populismi voi mahdollisesti olla uhka sen itsensä edustamille arvoille.
Oikeistopopulismi: - voi olla haitaksi Suomen itsemääräämisoikeudelle - voi olla uhka sananvapaudelle - voi heikentää perheitä - voi lisätä byrokratiaa - voi olla kyvytön rakentamaan kestävää politiikkaa
Oikeistopopulismi voi olla haitaksi Suomen itsemääräämisoikeudelle.
Oikeistopopulismi voi muodostaa todellisen haitan suomalaiselle itsemääräämisoikeudelle. Tämä johtuu ulkovaltojen, erityisesti Venäjän, mahdollisesta pyrkimyksestä vaikuttaa suomalaiseen sisäpolitiikkaan. EU-vastaiset, antiliberaaliset ja populistiset voimat ovat pitkään olleet idästä tulevan informaatiovaikuttamisen mielenkiinnon kohteena. On puhuttu jopa suorasta informaatiosodankäynnistä tai hybridivaikuttamisesta.
Oikeistopopulismi voi olla uhka sananvapaudelle.
Uhka sananvapaudelle on ilmeinen. Oikeistopopulismi toki ilmoittaa usein itse toimivansa sananvapauden ja ilmaisunvapauden airueena yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa vain tietynlaiset vasemmistolaiset, edistykselliset tai globalisaatiomyönteiset mielipiteet sallitaan. Populismi edustaa siis eräänlaista vapautuksen lupausta niille, joita yhteiskunta syyttää taantumuksellisiksi.
Mutta ikävä kyllä vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee. Populistit ovat kautta läntisen maailman olleet suurimpia lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden kahlitsijoita: muun muassa populistipuolueen johtamassa Puolassa historian avoimesta tutkimisesta on tehty rikos ja Unkarissa valtiosta vapaa lehdistö on käytännössä lakkautettu. Toisaalta taas populistit masinoivat ympärillään nettitrollien armeijoita, jotka hyökkäävät päivittäin toimittajia, poliitikkoja ja tutkijoita vastaan.
Oikeistopopulismi voi heikentää perheitä.
Maahanmuuttovastainen oikeistopopulismi on osoittautunut olevansa myös kestävää perhepolitiikkaa vastaan ja sille perheinstituutio on lähinnä poliittista kauppatavaraa. Turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien perheenyhdistämisiä ja oikeutta perhe-elämään on toistuvasti pyritty heikentämään ja vaikeuttamaan. Tämä siitä huolimatta, että juuri ydinperhe on merkittävin vakautta luova ja syrjäytymistä ehkäisevä tekijä, sekä samalla yhteiskuntaan sopeuttava länsimainen instituutio. Aito perhepoliitikko ei voi juuri hyväksyä näitä vaatimuksia.
Oikeistopopulismi voi lisätä byrokratiaa
Oikeistopopulismin byrokratiaa kasvattava vaikutus näkyy erityisesti poliittisessa halussa harjoittaa tehostettua väestönhallintaa. Suomessa Jussi Halla-aho edustaa populistia, joka on kirjoituksissaan korostetusti vaatinut, että suuriakin ihmisryhmiä ja jopa kokonaisten maanosien asukkaita on kohdeltava näiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen hyödyn perusteella.
Valtiollisen byrokratian eli kasvottoman virkamiesvallan ja jäykkien virkamiesmäisten rakenteiden tärkeä tunnusmerkki on yksilön merkityksen vähättely ja sosiaalisten olosuhteiden halveksiminen puhtaan tilastollisen tai sääntöpohjaisen kohtelun takia. Oikeistopopulismi suhtautuu torjuvasti tai pilkallisesti sosiologiseen tai yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen tai muuhun tietoon, joka esimerkiksi tuo ilmi ulkomaalaistaustaisten ihmisten kokemuksia syrjinnästä ja sosiaalisista haasteista.
Oikeistopopulismi voi olla kyvytön rakentamaan kestävää politiikkaa
Oikeistopopulismin kyvyttömyys kestävyyteen, jatkuvuuteen ja luotettavuuteen on ehkä sen politiikan ikävin ominaispiirre. Populistinen perussuomalainen puolue Suomessa ei kestänyt yhtä hallituskautta pidemmälle hajoamatta kahteen riitelevään leiriin. Syy hajoamiseen oli populismille varsin tuttu ja tyypillinen: puheenjohtajan vaihdos. Alttius sekä sisäiselle pirstaloitumiselle että mahdollisesti koko valtion sisäisen politiikan horjuttamiselle on sisäänrakennettu populistiseen agendaan, ja vastaava kaava on toistunut useassa Euroopan maassa.