Nummirock 2025 – Festariraportti
Viime vuosi (2024) Nummirockissa oli yhtä euforiaa. Loistava bändikattaus, loistava sää, loistavaa ihmisainesta. Lähinnä kerkesin katsomaan bändejä ja nauttimaan auringonpaisteesta - Kaikki muu jäi vähäiseksi. Ei siitä sen enempiä.
Tästä vuodesta sitten taas on jotain kerrottavaakin, kun järjestäjistä riippumattomat tekijät vaikuttivat juhannusjuhliin. Peräti kaksi isoa ulkomaalaista nimeä joutui peruuttamaan keikkansa lyhyellä varoitusajalla - toinen henkilökohtaisista syistä ja toinen Finnairin lakon takia. Some täyttyikin sitten ruikutuksista, kun kaikille korvaavat bändit eivät kelvanneet. Ymmärtäähän sen harmistuksen, kun lempibändi peruuttaa, mutta miten ei voida ymmärtää, kuinka vaikeaa on saada isoja ulkomaalaisia nimiä mukaan viimetingassa? Minultakin jäi Signs of the swarm näkemättä, enkä silti ruikuta. Hyvä, kun korvaavat bändit ylipäätään saatiin.
Keskiviikko
Matkaan jälleen heti ensimmäisellä festivaalibussilla Seinäjoelta Nummijärvelle. Ennen matkaa olen ehtinyt bussiasemalla kehumaan muutamalle ensikertalaiselle, kuinka ensimmäinen bussi tulisi aivan täyteen ja festarimeininki alkaisi jo siellä. Ja tietenkin bussi jää vajaaksi ja varsin hiljaiseksi. Näin tällä kertaa.
Bussista kiiruhdan rannekkeenvaihtoluukulle, koska vanhasta tottumuksesta tiedän, että muutoin se, kivoin telttapaikka, saattaisi tulla varatuksi, ellen kiirehtisi mestoille. Vaikka kovin täyttä leirinnässä on jo monta päivää ennen tapahtuman virallista alkua, kivasti pääsin jälleen tutulle Vasemmankädenvaltatien varrelle pystyttämään telttani. Tuttua ja mukavaa. Vaikkei se nyt oikeasti olisi haitannut, vaikken olisi sinne mahtunut; ainahan jostain joku teltan menevä rako löytyisi. Naapureikseni saan kaksi pakettiautossa asuvaa hullua demoniklovnia, nuoremman pään festarijoitsijan, jonka vanhemmat ovat hänet telttoineen ja kamppeineen paikalle pudottaneet sekä epämääräisen porukan, joka mölisee leirin piilottavan pressun tuolle puolen. Takanamme vahtia pitää metsäleirin rajana kulkeva verkkoaita, jonka takana siintää mäntykangasta kaukaisuuteen.
Menen festivaalialueelle nappaamaan ensimmäistä tuoppia heti tapahtuman auetessa. Haluan nähdä, mitä tapahtuman perinteisesti avaava Nummirock Ensemble on tällä kertaa keksinyt. Jälleen rockahtavia versioita iskelmähiteistä, mutta myös tavallista leikkimielisempää ohjelmaa. Viiden kappaleen ajaksi lavalle kutsutaan yleisöstä esitanssijoita, kun housebändi esittää Fröbelin palikoiden hittejä. Olen liian selvinpäin ja matkan väsyttämä leikkiäkseni kunnolla mukana, mutta leikin silti. What ever. Nummessa saa munata itsensä.
Avauspäivään kuuluu kuusi bändiä, joista aioin katsastaa kaikki. Assemble the Chariots yllättää energisellä esityksellä rantalavalla ja Noiduin tarjoaa synkän pakanafolk-esityksen keskiyön jälkeen. Pitissä juoksee teletappeja. He tekevät sitä koko loppuviikon. Missaan jälleen kerran Havukruunun, kun taivas ottaa ja repeää. Kiiruhdan hakemaan sadeviittaani telttailualueelta, mutta jäänkin suustani kiinni demoniklovninaapurien pakettiauton takaluukun suojissa. Mukavia naapureita. Pian onkin aika käydä unosille.
Torstai
Jälleen kuulen legendaa, että festarisuihkusta tulisi joskus lämmintä vettä. En taaskaan usko! Pulahdan kylmän suihkun sijasta kylmään nummijärveen, mikä nyt ainakin herättää kuin shokkihoito. Syön aamupuuroa festarialueella, mikä on tapahtuman kivoimpia ruokailuja. Huuli lentää ja ollaan huolissamme, mitä jos emme huomenna muistaisi, mitä tapahtui torstain ja sunnuntain välisenä yönä. Toteamme myös Paluu tulevaisuuteen -elokuvien olleen oikeassa, koska vuoden 2022 julisteessakin on lentävä auto. Telttapaikalla pressuntakainen naapuri tietää, jonkun miehen pudottaneensa kännykkänsä bajamajan pytystä sisälle. Epäilee sen tippuneen hänen ulosteeseensa, mutta onneksi hänellä oln terveellinen ruokavalio. Varmasti lohdullista.
The man-eating tree on loistava. Cumbeat on… omanlaisensa. Pumpattavia genitaaleja pitissä. Jotain syöpyy verkkokalvoilleni. Tässä likaisuudessa on silti jotain niin sympaattista lämpöä mukana, että pakahdun. Paleface Swiss ei ole sellaista musaa, jota yleensä kuuntelen, mutta heidän keikkansa on energiaa täynnä. Oikein perästä harmittaa, etten heti käynyt hyppimässä mukana.
Seuraa pitkähkö tauko ilman minua kiinnostavia bändejä. Toimin itselleni poikkeuksellisesti ja menen telttailualueelle varta vasten vain ryypiskelemään. Sää on mainio. Demoniklovnien kanssa on kivaa ja saamme lisäseuraa, kuten nummessa yleensä. Nuori festarikävijä ei ole halukas puhumaan minulle, mutta vastailee yksisanaisesti. Ymmärtäähän sen, että 35-vuotias parrakas mies voi tuntua ystävällisenäkin uhkaavalta nuoren yksinään telttailevan naisoletetun silmissä. Jossain kohtaa hänelle tulee kiire Bloodred hourglassin keikalle. Naapurustossa saamme vieraaksemme suolakurkkugambiinaa tarjoilevan työmiehen, erään bändin solistin, meitä huomattavasti vanhemman Nummirock-veteraanin sekä keppihevosyrittäjän. Laatu seuraa, kuten Nummessa yleensä.
Jossain kohtaa karkaa lapasesta ja olen kivassa tuiterissa illan suussa mennessäni Shereignin keikalle, mutta kivaa on se mossaaminen kivaa eturivissä. Sodanvastainen saksalainen Kanonenfieber tarjoaa elähdyttävän omanlaisensa shown äänimaisemineen ja taistelutannerlavasteineen. Ilta jatkuu Luna killssillä ja korvaavaksi bändiksi tulleella Stratovariuksella. Loistavaa kattausta! Odottelen tunnin luvattua yllätysesiintyjää ja totean yön olevan pirun kylmä. Liian kylmäksi shortseille ja kolmelle päällekkäiselle paidalle. Perkule! Ja joku painelee alusvaatteisillaan ilman mitään ongelmia. Yllätysesiintyjäksi paljastuu Bat & Ryyd. Petyn ja käyn nukkumassa tunnin. Sitten rupean juomaan lisää.
Perjantai
Heikotusta aamuun. Käyn aamu-uinnilla, mikä hieman virkistää. Suutun, kun huomaan rannalla astuneeni aivan särkyneen lasimaljan viereen paljaalla jalalla. Kiikutan kapistuksen roskikseen. Nummikansa on jaloa väkeä, mutta monen asian pilaamiseen tarvitaan vain yksi ääliö. Juon yhden tasoittavan oluen, enkä tajua sen jäävän viimeiseksi alkoholijuomaksi, jonka ottaisin kuukauteen. Menen hyvillä mielillä aamupalalle. Katselen puuroa edessäni ja tajuan, etten kykenisi syömään sitä oksentamatta. Tarjoan sen kännykkäänsä lataavalle vierustoverille. Eipä mennyt hukkaan. Syön pitkin alkupäivää jotain pientä. Närpin joitain natsoja naapuridemoniklovnin natsoannoksesta, joka ei niitä omalta horkaltaan saa syödyksi. Kuuntelen Saran ja Before the dawnin keikat. Laatu musiikki nostattaa fiilistä. Lopulta saan kojuannoksen syödyksi, mikä helpottaa oloani. Festivaalipäivästä tulee kuin tuleekin kokemisen arvoinen!
Hengailen taas osan bändeistä leirinnässä ja tarjoan juomisiani muille juhlijoille, jotta tulisivat juoduiksi. Tajuan itsekin, ettei nyt tekisi yhtään alkomaholia mieli pitkään aikaan, vaikkei krapula nyt niin pahaksi päässyt. Huonoa läppää ja telttailualueen fiilistä. Yksisarvinen ja Riasan solisti ratsastavat kolmipyöräisillä ohitse ja nostatan heille hevimetallisarvitervehdyksen, johon he vastaavat. Aurinko paistaa ja kaikilla on hyvämieli. Palan tosi harvoin, mutta nyt polveni ovat kärähtäneet. Pyynnöstä saan demoniklovneilta aurinkorasvaa niihin.
Säätiedoitusta tutkiessa paljastuu, että ensi yöstä tulisi vielä edeltäjäänsäkin kylmempi. Käyn ostamassa verkkarit shortsieni päälle ja puen neljä paitaa päällekkäin ennen illan bändejä. Mieluummin varman päälle! Decapitated ja Fit for an Autopsy tarjoavat livenä oikein kivaa ryminää. Patriarkh tekee vaikutuksen rantalavalla, minne se saa uskonnolliset lavasteensa hyvin sommitelluksi. Raskasta örinää yhdistettynä ortodoksikirkkomusiikkiin. Tässä on jotain taianomaista.
Tämä kuuluu niihin vuosiin, jolloin Nummessa järjestetään Wacken metal battle, jonka voittaja pääsee esiintymään saman vuoden Wacken open airiin - maailman isoimmille metallifestivaaleille. Minun on aikomus katsoa vain Numento, mutta jumitun katsastamaan myös God Diseasen. Ei minun musiikkiani, mutta jokin senkin lumomantrassa pysäyttää juhannusaattona. Onneksi kuitenkin Numento voittaa. Tunnen jotain hyvitystä sille, kun vuoden 2023 kisassa suosikkini Folkrim ei menestynyt.
Cult of the sun lumoaa pienimmällä lavalla. Kylmyys alkaa nousemaan. Mokoma päättää päivän päälavan. He esittävät vanhoja kappaleitaan albumilta Elävien kirjoihin, joka aikoinaan teki minusta heidän superfaninsa. Tajuan, etten pysty laulamaan mukana itkemättä. Leikin miehenroolia ja olen siis laulamatta. Kannustukseltani en muista palella.
Rantalavalla on kylmä. Todella kylmä! Salpaava kylmyys leijuu mustan nummijärven yllä. Kusi ja hengitys syöksevät ulos tullessaan höyrypatsaita. Oranssi Pazuzu esittää oman psykedeelisen outoutensa olosuhteissa, joihin ne eivät voisi sopia paremmin. Tilanne voisi olla pelottava, mutta on siihen liian lumoava. Mietin välillä, mitä heidän musiikillaan ja sanoituksillaan yritetään sanoa, mutta ajatukseni hukkuu pimeyteen. Vanha kaveri käy yllättäen halaamassa. Kysyn kuulumisia ja hän vastaa, että juttelisimme myöhemmin. Emme kohtaa enää näiden festivaalien aikana. Neljä paitaani ja kahdet housuni riittävät juuri ja juuri pitämään hallan minusta erossa. En uskalla nukkumaan, ennen kuin aurinko nousee.
Illan päättää lahtelainen Business city. Menen mukaan reiveihin hillitysti nytkyen vain pysyäkseni hengissä yllättävästä ydintalvesta. Ihmismassassa on lämpöä. Metallikansa ottaa reivaamisen omakseen. Juuri täällä, oman väen parissa, reivaaminen tuntuu hevareista turvalliselta. Eivät nämä ihmiset lähtisi tätä klubille suorittamaan. Eivät ainakaan yhtä vapautuneesti. Hyörin loppuun asti. Ehkä vähän feikkinä, mutta uuden kokemuksen rikastamana käyn sanomassa kaverille, että olipa Nummirockilta yllättävä veto, muttei huono. Hän väsyneenä tuhahtaa Business cityn olleen paikalla ennenkin. Vasta myöhemmin tajuan, että ovathan Stereo Terrorin pojat tanssittaneet juhlakansaa tapahtuman lopussa jo vuodesta 2017 lähtien. Itse en vain ole käynyt kokemassa.
Tallustelen ja odottelen aamun sarastusta. Juttelen vieraalle, kuinka Nummessa on ollut lämpimämpiäkin öitä. Hän nauraa heleästi ja muistaa joskus tulleen luntakin. Mikään ei pysäytä metallikansaa! Enkä minäkään valita. Olen kokemusta rikkaampi.
Launatai
Voi ei. Vettä sataa. Torkun pitkään, enkä todellakaan aio aamu-uinnille. Vedän sadeviitan päälle, maiharit jalkaan ja asennoidun positiivisesti. Varustuksilla tästä selvittään! Luulen, ettei sadeviitan alle kannata liikoja pukea, koska ei se kuitenkaan hengittäisi. Iso virhe!
Järkkäri kysyy portilla vointiani. Kehun sitä mainioksi ja tarkoitan, mitä sanon. Syön aamupuuroa hyvällä ruokahalulla. Kuuntelen stand upit. Pääpäivän avaa huumori orkesteri Rehupiikles, joka esiintyi näillä juhannusjuhlilla viimeksi 29-vuotta sitten. Rantalavalla sataa kaatamalla ja on todella kylmä jopa päivällä. Jäädyn. Silti koen tilaisuuteni nähdä Rehupiikles ja Hevisaurus ainutlaatuisiksi, enkä malta poistua. Hevisaurus on maineensa veroinen ja kerää alueelle poikkeuksellisen nuoriakin katsojia. Yleisö otetaan ottaa vastaan iästä riippumatta. Liskot arvelevat Gambiinan olevan traktorinosa.
Käyn ottamassa teltassa välikuolemaa. Itseään on vaikea saada lämpimäksi. Univaje painaa. Kaikki nukkumiseni festareilla ovat jääneet torkkumisiksi. Viime vuonna nukuin hyvin. Kuitenkin torkut ja syöminen helpottavat oloa. Olen taas voimissani, vaikka neljättä festaripäivää liian väsynyt riehumiseen. Siinä onkin yksi Nummirockin kiehtovuuksista. Tapahtuma tuntuu olevan isompi kuin sinä. Se murskaa alleen säälimättä, vaikka kaikki ovatkin tervetulleita ja kaverista pidetäänkin huoli. Ketään ei tallota pitissä. Minulta jäävät taas Lähiöbotox ja Aston Kalmari näkemättä, vaikka olivatkin katselistan kärjillä, mutta kyllä minä heidät vielä näen! Ja nyt minulla on vielä monta hyvää esiintyjää edessä. Pressun takana piilotelleet naapurit ovat paenneet kotiinsa.
Kaosklubilla tarjoillaan burlesqueta. Itse henkilökohtaisesti miellän kaikki festivaalit bajamajoineen ja kännisine örveltäjineen hyvin epäeroottisiksi, vaikka muutoin ovatkin vallan mukavia tapahtumia. Kiva kuitenkin välillä katsella eroottista leikittelyä.
Vanha kunnon Alestorm käy päälavalla hyvässä hengessä haistattelemassa yleisölle, mikä on taitolaji, jonka vain merirosvot osaavat. Näen Korpiklaanin pitkästä aikaa. Viimeksi se tapahtui Nummirockissa 2017. Ah! Olisipa minulla voimia tanssi mukana. Vettä tihuttaa ja on helkkarin kylmä. Minulla on päälläni neljä paitaa, maiharit, kahdet housut ja sadeviitta.
Pääesiintyjäksi juhannusjuhlille on nostettu Turmion kätilöt. Olin ennen tapahtumaa yllättynyt kuinka kotimainen bändi on nostettu pääesiintyjäksi. Ainahan väitetään, että ulkomaalaisilla tähdillä ne liput myydään. TK ei ole suosikkejani, mutta kerrankin on pääesiintyjä, jonka ylipäätään olen kiinnostunut katsomaan. Hyvä keikka - en voi kieltää.
Saku jatkaa pienimmälle lavalle päätösreiveihin. Jään kerrankin katsomaan Stereo Terrorin tykitystä. Nummikansa reivaa ja minä heikompana nostan hattua. Minulle kuitenkin bändien näkeminen on kaikkein tärkeintä. Taivas on selvennyt, mutta pidän sadeviitan ylläni. Pelkään tulevani kipeäksi. Yöstä on tullut kylmä, vaikkei läheskään niin kylmä kuin edeltäjänsä. Räpläilen kännykkää, jonka olen pitänyt useamman päivän suljettuna. Vaikka Nummessa on ihanaa, niin päätöspäivinä halaisin jo pois sieltä ennen nukkumaan menoa. Mieluummin vaikka heti viimeisen itseäni kiinnostavan artistin jälkeen! Uskaltauduin kerrospukeutuneena makuupussiin nukkumaan ennen auringon heräämistä ja tämä onnistuu ongelmitta.
Sunnuntai
Aurinko paistaa ihanasti. Miksei eilen ollut tämä päivä! Oloni on voittajan. En tullut kipeäksi. Pakkailen telttani ja tavarani kasaan ennen ensimmäistä festaribussia. Toiset toivottelevat hyvää huomenta ja toisilla on krapula. Joku kehuu viime vuonna ostamaani Wikirock-paitaa, toinen kysyy, olisiko minulla alkometriä. Kysyttäessä nuori naapurini innostuu kehumaan festivaaleja onnistuneiksi ja säätä upeaksi. Demoniklvoni-ystävät nukkuvat yhä. Toivottelen usealla vastaantulijalle, että näkisimme ensi vuonna uudestaan. Sama jatkuu vielä juna-asemalla ja junassakin. Moni on festivaaleilta varhain karannut. Minulla on kauhea univaje ja koitan pysytellä hereillä. Onnistun. Joku Kouvolan keskustasta kysyy, mistä tulen rinkkoineni. Vastattuni hän kehuu käyneensä samoilla festivaaleilla 90-luvulla. Oli varmaan hauskaa?! Kysyjä mainitsee omat muistonsa Nummesta, mikä siellä oli kaikkein parasta; se yhteisöllisyys ja hyväksytyksi tuleminen!
