Lisää dokumenttia oppituntieni tuotoksista
Xuebing Du
Monterey Bay Aquarium
h
almost home
macklin celebrini has autism

Janaina Medeiros
dirt enthusiast

Origami Around
we're not kids anymore.

No title available

No title available
Cosimo Galluzzi
One Nice Bug Per Day

blake kathryn

JVL
Aqua Utopia|海の底で記憶を紡ぐ

JBB: An Artblog!
"I'm Dorothy Gale from Kansas"
NASA
No title available
seen from Latvia
seen from United Kingdom
seen from Australia
seen from United States
seen from United States

seen from Ireland

seen from United States

seen from United States

seen from Italy
seen from Uzbekistan

seen from United States
seen from China

seen from United States

seen from Italy
seen from Ireland
seen from United States

seen from United States
seen from United States
seen from Italy

seen from Malaysia
@opetusharjoittelu
Lisää dokumenttia oppituntieni tuotoksista
1. Tutkimustehtävä
Ryhmäkuuntelutunnin kohderyhmä oli 7C- luokka. Oppilaiden tehtävänä oli rakentaa pelimaailmaa 2-3 hengen ryhmissä. Luokassa on 23 oppilasta. Oppilaat suhtautuvat toisiinsa hyvin ja luokka on yleiskatsaukseltaan rauhallinen. Heitä tarkkaillessa tuntui siltä, että ryhmien sisällä vuorovaikutus oli positiivista ja hyvin huumoripitoista, mutta kun ryhmäläiset kommunikoivat toisten ryhmien kanssa se muuttui jostain syystä naljailuksi, melkeinpä toisille kettuiluksi. Tällaiseen käytökseen jouduin puuttumaan hyvin usein opettaessani heitä.
Kun annoin luokalle tehtävän ja käskin jakautua ryhmiin niin ryhmät jakautuivat hyvin, kukaan ei jäänyt ulkopuolelle. Ryhmäjakautumisen perusteena oli luonnollisesti ystäväpiirit. En havaitse ryhmittymillä ulkoisia tunnusmerkkejä. En myöskään havainnut syrjimistä saati kiusaamista. Itse koin pienet kahakat ryhmien välillä tahattomina, sellaisina että niiden takana ei varsinaisesti ollut kiusaamista. Kukaan ei päällipuolisesti näyttänyt loukkaantuvan.
Yhteenvetona voisin sanoa, että ulkopuolisen ja tarkkailijan roolissa on helppo nähdä konfliktitilanteet. Opettajalla on kädet täynnä töitä, toki riippuen tehtävänannon luonteesta mutta varsinkin ryhmätöiden ja rakentelun aikaan niin että selän takana ehtii tapahtua vaikka ja mitä. On myös vaikea arvioida sitä, kokeeko joku oppilas itsensä kiusatuksi, vaikka väittäisi että toinen teki sen vain leikillään. Oppilaat ovat melko hyviä näyttelemään ja toisaalta taas ei.
Dokumentointi
Tunneilta kerättyä kuvamateriaalia.
Oppilaiden palaute
4. Oppitunnin alussa kysyin kaikkien oppilaiden kuullen mitä mieltä he ovat olleet tehtävän annostani ja suurin osa oli sitä mieltä että tehtävä oli “ihan paras”. Kuulin myös mukavia toteamuksia ja kommentteja tunnin aikana. Erään tunnin lopussa kun kehotin oppilaita siivoamaan niin yksi oppilas tokaisi: “Nytkö jo? Nythän me vasta päästiin vauhtiin”. Monta kertaa myös kysyttiin saako välitunnin ajaksi jäädä tekemään.
Toki kukaan ei sanonut negatiivista suoraan päin opettajan näköä, mutta muutaman oppilaan olemuksesta näki, ettei tehtävä innostanut heitä. He kuitenkin tekivät tehtävää ja ymmärrän hyvin että kaikkia oppilaita ei aina voi miellyttää.
Loppujen lopuksi itselle jäi todella hyvä mieli tällaisista kommenteista ja tämä rohkaisee heittäytymään useammin mukavuusalueen ulkopuolelle.
Vertaispalaute
Sain todella hyvää, kannustavaa ja rakentavaa vertaispalautetta. Tästä on hyvä jatkaa!
Ohjaavan opettajan palaute
Tähän nyt vaan sillee nopsaan laitan mitä muistan palautteista. MEille on luvattu myös kirjallinen palaute. Ohjaava opettaja on pitänyt paljon siitä että tuntieni alussa on ollut paljon dialogisuutta ja olen ollut hyvin läsnä tunneilla. Menen ryhmiin mukaan ja avaan pohdintaa ja keskustelua. Tämä jatkuu vielä mutta sitä enne tarvitsen enemmän materiaalia eli oppitunteja....
3. Itseni kehittäminen
Hyvä kuvataideopettaja on sellainen, jolla on silmät selässä, kuusi kuulevaa korvaa ja pystyy kloonautumaan vähintään seitsemäksi.
Lisäksi hyvä kuvataideopettaja on hyvä organisoimaan asioita, on luova ja läsnä tunnilla. Hän on helposti lähestyttävä opettaja. Ensimmäiset mainitsemani kriteerit hyvälle kuvataideopettajalle ovat fyysisesti mahdottomia, mutta tämän lauseen olen kuullut monen opettajan ja harjoittelijan suusta opetusharjoittelun aikana. Paljon ehtii tapahtua selän takana kun hetkeksi kääntää katseensa muualle.
Koen olevani läsnä tunneilla ja olevani helposti lähestyttävä. Parhaimmillani olen kannustaessa ja motivoitaessa oppilaita työskentelyyn. Voisin kehittää omassa opettajuudessani organisointikykyjäni ja voisin suunnitella paremmin tunnin kulkua etukäteen. Riitatilanteissa en välttämättä tiedä, kuinka saan oppilaat nopeasti rauhoittumaan, voinko laittaa heidät omatoimisesti luokan ulkopuolelle, voinko harjoittelussa itse pitää puhuttelun vai nakitanko ohjaavan opettajan siihen?
Näiden riitatilanteiden syntymiseen en mielestäni itse pysty vaikuttamaan. Jos joillain ei kemiat sovi yhteen niin minkäs sille voi. Toki voin laittaa heidät eri ryhmiin työskentelemään, mutta ryhmätyötunneilla oppilaat vaeltavat välillä ympäri luokkaa. Ja aina ei ehdi vahtia isossa luokassa.
2. Reflektointitehtävä
1. Oppitunti (60min)
Tunnin alustus sujui suuresta jännittämisestäni huolimatta hyvin. Oppilaat jaksoivat kuunnella alustuksen loppuun asti rauhallisesti. He lähtivät yllättävän huolellisesti suunnittelemaan pelimaailmoja ja kysyttäessä selostivat suunnitelmiaan.
Tuntui vaikealta opastaa oppilaita, sillä olin ollut seuraamassa heidän tuntiaan vain kerran aikaisemmin ja siitä on vaikea tehdä johtopäätöksiä oppilaista ja heidän persoonastaan. Luokka on kuitenkin suhteellisen rauhallinen ja siellä on muutama suupaltti, niin kuin aina.
Oppilaiden yksilöllinen ohjaus sujui mielestäni hyvin, olin hyvin avoin oppilaiden omille ideoille ja niin kauan kun ne pysyvät hyvän maun rajoissa annan heidän toteuttaa niitä. En kysynyt oppilaiden mielipidettä työn mielenkiintoisuudesta, jotenkin sen vain huomasi oppilaiden paneutumisesta työhön että nyt ollaan mielenkiintoisen aiheen äärellä. Toki tulen tätä kysymään jossain vaiheessa vahvistaakseni oletukseni.
2. Oppitunti (60min)
Aloitin oppitunnin kyselemällä oppilailta, minkälaisia pelejä he olivat suunnitelleet. Hiljaisuuden vallitessa esitin tarkentavia kysymyksiä kuten kenellä oli kauhupeli ja muutamat viittasivat. Siitä sitten lähti muutaman minuutin mittainen keskustelu pelien tyylilajeista eli genreistä. Aloitin puhumaan värimaailmoista ja siitä, kuinka heidän kannattaisi maailmoja värittäessään miettiä, millaisia tunnelmia värit saavat aikaiseksi.
Olen tyytyväinen siihen ,että aloitin tunnin keskustelulla, sillä se tuntui muodostavan pienenlaisen siteen opettajan ja oppilaiden välille. Pikkuhiljaa alkaa muodostumaan mielikuva oppilaista ja heidän luonteistaan. Edelleenkin olen sitä mieltä, että luokka on seitsemänneksi vuosiluokaksi hyvin käyttäytyvä ja ahkera. He jaksavat suhteellisen kärsivällisesti odottaa vuoroaan kun esimerkiksi valmistan jollekin ryhmälle paperimassaa enkä tämän vuoksi voi heti rientää tarvittaessa apuun.
3. Oppitunti (60min)
Tämä oppitunti oli haasteellisin kaikista tunneista tähän mennessä. Ensimmäinen ongelman paikka tuli, kun suurin osa oppilaista ei ollut ilmestynyt tunnille ajoissa. Tämä selittyi sillä, että edellisellä oppitunnilla oli ollut liikuntaa - pojilla uintia ja tytöillä hiihtoa. Osa oli palautunut koululle kaupan kautta ja sokerihumala oli mieletön. Oppilaiden saavuttua paikalle tiputellen nuhtelin heitä.
Oppilaat lähtivät kuitenkin ahkerasti työn touhuun. Jossain vaiheessa muutama ryhmä alkoi heittelemään toisiaan puutikuilla ja jouduin menemään väliin. En mielelläni korottaisi ääntäni, mutta tällä oppitunnilla oli pakko, sill muuten en olisi saanut oppilaiden huomiota tunnin loputtua.
Totesin lopussa kaikkien kuullen että tänään oli paljon energiaa ja rauhattomuutta, mutta jos ensi kerralla se kanavoitaisiin työn tekemiseen. Toivottavasti ajatus kypsyy viikon ajan heidän päässään. Pääasia kuitenkin oli, että työt etenivät hyvään tahtiin.
4. Oppitunti (60min)
Tämän oppitunnin aikana suoritettiin myös tutkimustehtävä, jossa tavoitteenamme oli tarkkailla ryhmän vuorovaikutusta. Tämä toki hieman helpotti omaa oloani, sillä kanssaopiskelijoiden tarkkailun kohteena olivat tällä kertaa oppilaat, en minä. Toki he minuakin seurasivat, mutta eivät niin intensiivisesti. Kai.
Kysyin oppilailta tunnin alussa miltä tämä tehtävänanto on tuntunut ja suurin osa oli sitä mieltä että huipputehtävä oli. Tämä lämmitti sydäntäni. Rakentelu ei kumminkaan ole ollut itselläni vahvin alani ja pelkäsin että omalla osaamattomuudellani tuhoaisin oppilaideni motivaation.
Yhdellä ryhmällä motivaatio on ollut täysin hukassa. En tiedä, johtuuko se siitä, että he epäilevät omia taitojaan vai siitä, että rakentelu ei vain voisi vähempää kiinnostaa. Toisaalta ohjaava opettajamme sanoi, että he ovat yleensä luokassa vaeltelijoita.
5. Oppitunti (60min)
Tämä oli viimeinen oppitunti, jonka pidin tälle ryhmälle. Tässä vaiheessa voi sanoa, että sai vasta pintaraapaisun oppilaiden luonteesta. Ei tällaisessa ajassa ehdi oppia tuntemaan oppilaita. Verratessani tätä tuntia ensimmäiseen pitämääni tuntiin voin todeta, että kehitystä on tapahtunut paljon.
Tunnin aikana oli paljon ongelmia ratkaistavaksi. Kuinka motivoin oppilaita? Kuinka taivutella oppilaat käyttämään Erikeeperiä kuumaliiman sijaan, sillä kuumaliima loppui kesken?
Kaiken kaikkiaan voin todeta että minulle sattui hyvä ryhmä opetettavaksi. He opettivat myös minua paljon ja mursivat ennakkoluulojani sekä pelkojani yläasteikäisistä.
6. Oppitunti: MOK-päivä (klo 8.00-13.15)
MOK-päivinä järjestetään työpajoja, joissa oppilaat itse ja oma-aloitteisesti lähtevät tutkimaan jotain ilmiötä. Ohjaava opettajamme järjesti viisipäiväisen katutaide- työpajan joihin saimme mennä ohjaamaan halutessamme. Ideana oli se, että emme opeta oppilaita vaan ohjaamme ja motivoimme tarvittaessa.
Ryhmässä oli oppilaita jokaiselta vuosiluokalta ja kaikilla oli suhteellisen hyvä motivaatio. Välillä tunsi itsesnäs hieman toimettomaksi, kun oppilailla oli hyvä tekemisen meininki päällä. Välillä taas piti olla suhteellisen usein ohjaamassa esim. materiaalivalinnoissa.
Olen iloinen, että MOK-päivät sattuivat harjoittelun ajalle, sillä ne kuuluvat kuitenkin uuteen opetussuunnitelmaan ja nämä päivät eroavat paljon tavallisista työpäivistä.
Tuntisuunnitelma
Tunnin pitäjä: Piia Harju
Aika: 9.2.2017 alkaen, 8 oppitunnin kokonaisuus.
Luokka: 7C
Tehtävä: Pelimaailma
Tekniikka: Muotoilu ja rakentelu eri materiaaleista
Tarvittavat välineet: Pahvialusta, paperimassa, kanahäkkiverkko, liima, paperi, aikakauslehdet, pullopeitevärit, kangaspalasia, puutikkujam teippiä. Melko lailla kaikkea mitä kaapista löytyy.
Oppimisen tavoitteet: Ryhmäytyminen ja yhdessä suunnittelu, kolmiulotteinen hahmottaminen, projektin suunnittelu ja toteutus.
Keskeiset käsitteet: Kolmiulotteisuus, 3D
Tunnin kuvaus: Alussa annan heti aiheen ja näytän muutamia esimerkkikuvia samankaltaisista töistä ja rakentelusta ylipäänsä. Voin mainita, että pelimaailman ei tarvitse välttämättä olla videopelistä, vaan se voi olla myös lautapeli, korttipeli tai jokin leikki, jonka maailmaa aletaan hahmottamaan kolmiulotteisena.
Ensimmäinen oppitunti käytetän pääasiassa ryhmien muodostamiseen (2-3 hengen ryhmiä) ja pelimaailman luonnosteluun. Pelimaailman luonnokset tulee näyttää minulle ennen kuin annan luvan lähteä toteuttamaan suunnitelmaa. Suunnitelmassa voi olla myös selittävääv tekstiä luonnoksesta.
Yhteinen loppukoonti järjestetään sitten kun suurin osa on saanut työnsä valmiiksi. Annan palautetta työn ohessa ja lopussa.
Ajankäyttö: Ensimmäisellä tunnilla tehtävän pohjustamiseen menee n. 10min. Itse tekemiseen jää aikaa 35-40 min, jos siivoamiseen aletaan kehottamaan 10-15 min ennen oppitunnin loppua.
Arviointiperusteet: Ryhmätyöskentely, kolmiulotteisuuden rohkea käyttö
Tavoitteeni opetusharjoittelulle
Tavoitteenani on hioa entisestään tuntisuunnitelmiani siten, että ne olisivat sekä itselleni että oppilaille mieluisia ja mielenkiintoisia. Myös ajankäytön suhteen haluaisin kehittyä – tarkoitan tällä sitä, että osaan rytmittää tuntieni ajankulun niin, että oppilailla ei olisi kiire tehdä äkkiä jotain valmiiksi, tai että oppilaat saavat työnsä nopeasti valmiiksi ja sitten oppilaille jäisi niin sanotusti luppoaikaa. Viime harjoittelussa ei ollut ongelmia näiden kanssa, mutta aina voi kehittyä.
Tavoitteenani on myös pitää jokin tunti, joka on niin sanotusti mukavuusalueen ulkopuolella, kuten mediatehtävä. Ideana on esimerkiksi jokin videokuva- tai valokuvaustehtävä (yliopistolta on luvattu laitteita tätä varten, jos harjoittelukoululla niitä ei ole).
Olen kova jännittämään esiintymistilanteita, varsinkin silloin, kun tiedostan olevani tarkkailun ja arvioinnin kohteena. Oppilaita en jännitä. Toivon, että tämä tiedostetaan, jos ja kun näytän jännittyneeltä. Sanat menevät sekaisin ja pompin asiasta toiseen joskus hieman epäloogisessakin järjestyksessä vaikka olisin tehnyt hyvät muistiinpanot. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.
Kaiken kaikkiaan odotan innolla harjoittelua. Yläkoulu saattaa herättää pientä jännitystä kun muistelee, millainen itse oli sen ikäisenä. Vanhemmilta opiskelijoilta olen kuitenkin saanut paljon rohkaisuja siitä, kuinka mahtavaa on ollut yläkouluharjoittelussa.