seittemän sataa riksiä!

kirjoista mitä olen lukemassa! mainly in finnish

[toramona]

James Baldwin, Giovanni’s Room

[rappiokausi]

The Importance of Being Earnest (Oscar Wilde. 1895. Otava, 1968) luettu:

1800-luvun lopun brittikomedia kolmessa näytöksessä.

Juoni on yksinkertainen: kaksi herrasmiestä on kehittänyt itselleen alter egot, joiden varjoilla pääsee pakoon ikävystyttäviä sosiaalisia velvollisuuksia, kuten hyväntekeväisyyskonsertteja, maalla oleskelua jne. Tästä seuraa ongelmia.

Kevyttä koheltamista ja nokkelaa sanailua. Meno on ilahduttavan järjetöntä ja henkilöhahmot absurdeja. Kaikesta välittyy raikas hällä väliä -asenne elämään ja yhteiskuntaan, erityisesti avioliittoinstituutioon.

Wilden kieli on hyvin yksinkertaista ja avautuu modernille lukijalle vaivatta (Tästä huolimatta suomenkielinen sanasto tuli tarpeeseen pariin otteeseen, turhaan naureskelin!). Mukava lukuelämys.

Olin yhdessä vaiheessa ihan varma että tässä tulee vahinkoinsestiä, mutta ihmeellisellä onnella siltä vältyttiin (elleivät Jack ja Algernon sitten ole hypänneet sänkyyn. Itse asiassa—).

[random-brushstrokes]

Jakob Kulle Ohlsson - Woman Dressing (1882)

[rappiokausi]

Takorautainen sormus kolahti vaimeasti puuta vasten, kun Kalinin laski kätensä tuolin selkänojalle. Tunsin hetken tyytyväisyyttä siitä, että sanat näyttivät pettäneen hänetkin. Tuttu katse kulki harmaasta huivistani paksuun lettiini ja edelleen esiliinani reunuksiin, kun hän tutki minua niin kuin minä olin katsonut häntä. Mies veti syvään henkeä, ja kireys hänen harteissaan sai minut tekemään samoin. Lihapadan sakea tuoksu viipyili ilmassa, mutta sen alla haistoin aavistuksen jotain etäisesti tuttua, joka sai sydämeni hakkaamaan. Setripuuta ja mahorkkaa. – Rebekka…, maisteri aloitti, ja hänen äänensä kuulosti karhealta korvissani. Vanha tunne läikähti jossain sydämeni pohjalla, mutta työnsin sen päättäväisesti syrjään. Sillä tunteella ei ollut koskaan voinut olla sijaa välillämme.

Elämänpuu. Henna Huovila. Docendo, 2026.

[rappiokausi]

Tällä hetkellä lukemassa — Henna Huovila: Elämänpuu. Docendo, 2026.

Yksinhuoltajaäiti Rebekka elää poikansa Eliaksen kanssa Rajapirtin arkea. Hän on päättäväinen ja sisukas nainen, joka on hyväksynyt kohtalonsa naimattomana vanhanapiikana, joka työkseen keittelee tienoon parasta saippuaa. Hän ei suostu häpeämään valintojaan kyläläisten herjasta huolimatta: langennut nainen, äpärän äiti. Ollaan Jyväskylässä, 1800-luvun puolivälissä. Kun kaupungin juuri avattuun kouluun saapuu uusi opettaja, Rebekan elämä heilahtaa raiteiltaan. Mies ei ole kuka tahansa, vaan vanha ystävä, joka aikoinaan lähti hyvästejä jättämättä. Vanja on palannut vuosien jälkeen takaisin entiseen kotikaupunkiinsa, tuore maisterinhattu päässään, mutta anteeksipyynnöt yhä sanomatta. Sekä Vanjalla että Rebekalla on selitettävää. Miksi Vanja aikanaan lähti eikä koskaan kirjoittanut? Kuka on Eliaksen isä? Voivatko he antaa toisilleen anteeksi ja jatkaa matkaa yhdessä? Elämänpuu on lumoavasti kirjoitettu romaani erään yhteisön elämästä ja salaisuuksista 1800-luvun Suomessa, jossa kansanuskomukset olivat voimissaan ja luonnon kiertokulku ohjasi valintoja.

[sourb0i]

A little Importance of Being Earnest meme for you

[old-trenchcoat]

Currently very mystified by the costumes in the Importance of Being Earnest (2025)

[britneyshakespeare]

Some aunts are tall, some aunts are not tall. That is a matter surely an aunt may be allowed to decide for herself.

Oscar Wilde

[limbrenewal]

Then a passionate celibacy is all that any of us can look forward to.

Oscar Wilde, The Importance of Being Earnest

[strokeofserenity]

Oscar Wilde, “The Importance of Being Earnest.”

[myrnadalgleish]

Ihmiset suviyössä (1948, ohj. Valentin Vaala)

[rappiokausi]

Jack: Your vanity is ridiculous, your conduct an outrage, and your presence in my garden utterly absurd.

The Importance of Being Earnest. Oscar Wilde. 1895. Otava, 1968.

[rappiokausi]

Algernon: I really don't see anything romantic in proposing. It is very romantic to be in love. But there is nothing romantic about a definite proposal. Why, one may be accepted. One usually is, I believe. Then the excitement is all over. The very essence of romance is uncertainty. If ever I get married, I'll certainly try to forget the fact.

The Importance of Being Earnest. Oscar Wilde. 1895. Otava, 1968.

[rappiokausi]

Tää on aika hauska painos: Otavan kustantama alkukielinen versio, mutta toisella sivulla juoksee suomenkielinen sanasto ja selityksiä vaikeammille fraaseille. Opitaan yhdessä englantia vuonna 1968!

[salmon-n-hazel]

Bleeding hearts

Shop print INPRNT | Scarves & Bandana: Ko-Fi

[rappiokausi]

Tällä hetkellä lukemassa — Oscar Wilde: The Importance of Being Earnest. 1895. Otava, 1968.

"The Importance of Being Earnest" is a comedic play by Oscar Wilde that explores themes of identity, social expectations, and the nature of truth and deception. The plot follows two main characters, Algernon Moncrieff and Jack Worthing, who both lead double lives to escape societal constraints. Algernon invents a fictitious friend named Bunbury to avoid family obligations, while Jack creates an imaginary brother named Ernest to indulge in a more carefree lifestyle when in London. The unfolding narrative brings complications when both men become romantically involved with women who are infatuated with the name "Ernest."

[rappiokausi]

...itse asiassa tuon luettuani ajattelin että nyt olisi oikea hetki vihdoin katsoa valentin vaalan ihmiset suviyössä -filmatisointi (1948)!!! se on yle areenassa

ja pakko sanoa että vähän ristiriitainen katselukokemus? elokuvahan on järkyttävän kaunis, ne luontokuvat on ihan mwah mwah, kymmenen pistettä. myös martti katajisto näyttelee silmät päästään (muista roolisuorituksista pidin eero roineesta jalmarina ja kaisu leppäsestä santrana). mutta muuten henkilökuvaus oli niin ohutta, niin ohutta... tajuunhan sen että jostain pitää karsia mutta kun se on just se paras osuus kirjassa!! 😭 nyt hahmojen sielunelämä jää ihan raakileeksi, mettälän taustaa avataan tuskin ollenkaan ennen kuin se päätyy raadoksi.

lukuisia hahmoja oli jätetty myös pois, jonka... annan anteeksi, mutta taiteilijan karsiminen?? rikollista. ja helkan ja arvidin romanssi on MIKÄLI MAHDOLLISTA vielä tylsempää elokuvassa ja siistitty kaikesta kyseenalaisesta; oletan että budjettisyistä nuoriso käy paikallisella tanssilavalla eikä tampereella ravintolassa mutta sekin tuntuu sievistelyltä lmao. ja ihme leikkauksia kohtauksesta toiseen.