Tumpun viimeaikaiset tapahtumat vaikuttivat senverta syvästi stressitasoihin että pidän pidemmän tauon. Koetan etsiä paremman paikan käännösten tekemiselle, mutta tällä hetkellä kaikki on vielä hyvin auki. Kun tiedän paremmin postaan siitä tänne, mutta mikäli tumblr päättää tappaa tämän blogin ennen sitä, heidän teistä joita kiinnostaa lukea näitä kannattaa välillä vilkaista Zarlan Deviantart-tililtä sarjiksia, niiden alla on linkkejä käännöksiin eikä muita suomennoksia ole tällä hetkellä kovin montaa.
All of these tumblr things that’ve been happening for a while now are stressing me out a lot more than they should be, I’ve decided to take a longer break to calm down and think of the alternatives I have. I know I don’t owe anyone any explanations but there’s some under the cut anyway for the curious ones.
About a month ago the tumblr blogs of another Finnish UT-fan got deleted without any warning. Among them was a sfw UT-themed Sims blog that was an absolute delight to read, and their other blogs that I was aware of followed tumblr’s TOS at the time. They have contacted staff several times during this time, but apparently they’re not getting any replies. At this moment, it looks like the blogs along with everything in them are gone for good.
At first I expected them to get restored in a couple of days. Now it’s pretty obvious that
1. I have no guarantee this blog will exist in the future, it could be gone tomorrow, or any other time there’s another random purge.
2. If this blog gets accidentally deleted by staff there’s no guarantee they’ll ever restore it, despite that it follows their TOS.
When I decided to start translating I thought having a blog in tumblr would be a lot more stable than this.
Of course, this is not the only way tumblr treats its userbase wrong. I’m not sure I want to support them any more with this niche content of mine, even if I suddenly felt secure here again.
Once I feel better, I’ll try looking for alternative places to continue these translations, so far I’m not happy with any of the options I have. If I decide on anything, I’ll make a post about it here. Before that, there might be a post about something I’ve been thinking about making for a while now, we’ll see.
When I started this blog I expected max. 6 followers (there’s always been at least six other Finns in every fandom I’ve been over the two decades I’ve had access to the internet), as of today, there’s a bit over 400 followers, and of them about 30% are very clearly Finnish based on their usernames. That’s just nuts to me. I have a lot of good memories from these past two years, and I’ve learned a lot about my language, culture, and heritage while looking for facts for the read mores.
Whatever happens from now on, thank you for all your support, and good luck for the future in case our roads separate here.
Käsilaatat master post
Vielä viimeisen kerran anteeksi kaikille joita murteet jollain tapaa koskettavat. Tarkoitus ei ollut tehdä pilkkaa yhdestäkään ihmisryhmästä tai puhetavasta, vaan elävöittää dialogia joka muuten olisi kovin yksitoikkoinen kääntäjän kapeasta kielitaidosta johtuen. Mikäli näissä on jotain huomautettavaa tai korjattavaa otan nöyränä vastaan kaiken rakentavan kritiikin, nyymitkin kelpaa jne.
Under the cut is again some notes on the Temmie talk, and some talk about why the ”Finnished” Temmie did not go to school in the translation above. This includes stuff like government-sustained benefits so here’s a tw: politics I guess.
Like the other times Temmie has shown up I tried to incorporate my lack of knowledge of Finnish dialects into something semi-coherent. Results vary, but at least I tried! There’s a lot of Temmie talk and small speech bubbles so this time I added some spelling mistakes too.
However, the stripeshirt-Temmie is imitating what’d be the unique internet speak of teens/pre-teens that are generally called ’Jonne’(it’s a newish male first name associated with younger folk, used as slander when making fun of their antics, or as a general name for someone who’s young, it’s context sensitive but always rude.). I’m not sure how well it comes across, since the example sentences I found involved drug and energy drink use, memes, and being general jerks and/or idiots, and the Temmie here is doing nothing like that.
University and college education is free for Finland’s residents. At that level the lunch is no longer free like in the mandatory education, but with student ID you get it starting from less than two euros (no portion control except in fancier things) per day, and the same card gives you discounts on public transport and museums etc. too. Possible reasons one wouldn’t be able to go to the college despite wanting to are:
- Not getting in because of not enough points from your grades in your previous place of study, or not getting enough points in the entrance exam.
- Not being able to afford the expenses that come from studying. The school is free, but existing outside of the school hours is not. If you need yet cannot afford or find an apartment, or reliable transportation (though these days some universities and colleges are very happy to let you study from home), or don’t have money to eat, buy books for the courses and other needed study equipment, you’re in for a hard time. Libraries can only help the fastest students when it comes to books, they cannot carry enough copies for a whole class.
Some people take a student loan to cover the expenses of being alive without having to work, so they can fully concentrate on their studies and student life. The guarantee for it is the government, and you have 30 years to pay it back from the first time you use the money, the first payment is two years after you’ve finished your studies. There’s also a student benefit that’s quite low but still helps some, and a separate benefit for living expenses for the ones who don’t live with a parent any more, it’s supposed to cover the minimum humane living condition it seems. Benefits aren’t paid back ever unless they find out later they overpaid you or you weren’t actually entitled to it.
In the underground, I strongly doubt distance to the school would be any issue, so if Temmie lived at home her basic needs would be covered, and once she goes to the school in the game she learns a lot there, so she’s smart and the exams wouldn’t stop her. I think the only reason she couldn’t afford her studies in a Finnish society would be not being able to afford the books and other equipment.
Anything made of paper that’s thrown away gets recycled for new paper here, so only very dirty ones would go to landfill (well where I’m from those get burned for energy), and the trash area in UT has a lot of water so maybe any school books they get are ruined to the point of not being usable or recyclable at all. They do have a lot of trees in Snowdin that could be made into paper, so monsters probably make their own books from scratch. In case they make book copies by writing them by hand, they wouldn’t be very cheap(or at least niche college books wouldn’t be). Also stuff like pencils aren’t usually thrown away in good shape either so they’d have to make those too. So, in the hopes this doesn’t come up in the future to bite me in the butt, I referenced a joke from a commercial:
Some years ago Finland’s post office had a campaign where they promoted sending postcards all year round, since unlike in other ways of being in contact, ’you don’t have to tell them everything’. In their radio ad a young man was in the middle of a wild student party and writing a card back home, saying everything’s fine, he’s studying really hard, and please send some money for pencils and erasers. (Temmie above admits she cannot afford the pencils and erasers.)
Alkuperäinen teksti löytyy täältä:
https://archiveofourown.org/works/12994896
Tämä käännösnovelli on yksi tulkinta siitä mitä Gaster olisi tehnyt Alphysin kanssa käymänsä keskustelun jälkeen.
”Pysykää takanani. Älkää missään nimessä harhailko omille teillenne, minä kyllä löydän teidät.”
”MINNE OLEMME MENOSSA?”
”Jonnekin missä ette ole aiemmin käyneet. Saatte katsella ympärillenne miten mielitte, mutta älkää koskeko mihinkään”
”mut... mihin me ollaan menossa?”
”Olkaa vain hiljaa ja seuratkaa minua. Tämä on pian ohi.”
--------------------------
Hän oli kukkiensa äärellä valtaistuinsalissa, kun kuuli lähestyviä askeleita.
”Niin, kuka siellä...?” Asgore kääntyi ympäri, hymy huulillaan jo ennen kuin näki vieraansa kasvot. Kuten tavallista, Gaster seisoi pienen välimatkan päässä, kädet ristittyinä edessään, olkapäät vakaana, ilme varovaisen peruslukemilla.
”Teidän majesteettinne.” Pienellä nyökkäyksellä ja tavanomaista vähemmällä protokollalla. Asgoren hämmästellessä asiaa, Gaster hengitti syvään ja sulki ainoan toimivan silmäkuoppansa muutamaksi sekunniksi vahvistaakseen henkistä suojamuuriaan. ”Minulla on teille kerrottavaa.”
Asgore käänsi päätään kummastellen, hymy vielä huulillaan. ”Niin, mitä--”
Kastelukannu kumahti lattialle, kun Asgore nosti käpälänsä suunsa eteen. ”Voi-- onko tuo--” Hänen katseensa liikkui nopeasti Gasterin ja hänen takanaan seisovien kahden pienemmän luurangon välillä. ”Ovatko nuo...”
”Teidän majesteettinne,” Gaster otti vielä yhden pinnallisen henkäyksen, ”kuten sanoin, Minu--”
”Mistä sinä löysit heidät?” Lukemattomat vuodet putosivat hetkessä Asgoren harteilta hänen kiiruhtaessaan lähemmäs katsomaan heitä tarkemmin. Hänen sanansa virtasivat hengästyneenä ja rytmittömänä puhetulvana. ”Näin pitkän ajan jälkeen, luulin että-- voi Gaster, aivan uskomatonta! Kaksi, kaksi elävää luurankoa! Voi, olet varmasti onnesta soikeana!” Hän katsahti Gasteriin, silmät tuikkien, hymy niin leveänä että se melkein sattui. ”Kokonaiset kaksi, minä...” Hän nosti käpälänsä rinnalleen. ”Olen niin onnellinen puolestasi. Tämä on ihme."
Gasterin katse kiersi lattiaa, hänen yllättäen kadonnutta malttiaan etsien. ”Se-- teidän majesteettinne, se on-- jos vain antaisitte minun selittää..."
”Ai, olitko miettinyt puheen valmiiksi? Ei ollut tarkoitus keskeyttää.” Asgore hörähti ja kääntyi sitten kahden pikku luurangon puoleen. He tuijottivat häntä silmäkuopat sepposen selällään. ”Hän tuppaa alkaa heti nipottamaan kun jokin hänen suunnitelmansa menee myttyyn...”
2-P ja 1-S tuijottivat tuijottamistaan, täysin ilmeettöminä, kunnes kääntyivät lähes yhtä aikaa katsomaan Gasteria. Asgore naurahteli hetken aikaa täyttääkseen hiljaisuuden, kunnes kääntyi itsekin Gasterin puoleen neuvoa etsien. ”Ah... eivätkö he... ymmärrä minua, vai...” Äänessään hieman aidompi huvittuneisuus. ”Vai eivätkö he oikein pidä kiusoittelusta?”
Gasterin katse harhaili toisaalle huoneessa, haamukädet hänen vierellään empivät jokaisella tauolla. ”He... eivät ymmärrä teitä. He ymmärtävät vain-- ...muistatteko mitä kerroin teille fonteista? Siitä oli kirjassakin...”
”Ah, aivan, tosiaan...” Asgore nauroi taas, mutta antoi sen laantua yhden henkäyksen jälkeen hieman anteeksipyytävästi. ”Mutta, siltä varalta että muistini on hatara...”
Gaster nosti toisen kätensä kuin koskeakseen otsaansa tai ehkä nipistääkseen silmiensä välistä, mutta sitten pysäytti itsensä. Hän laski sen takaisin pitämään toisesta kiinni, yrittäen selvästi pitää äänensä tasaisena. ”He ymmärtävät ja osaavat puhua vain sitä ”kieltä” mitä minä puhun... joten, he eivät ymmärrä teitä.”
”Kah... sehän selvensi, sitten minä vain--” Asgore nosti käpälänsä viittoakseen, mutta pysähtyi kun yksi Gasterin taikakäsistä laskeutui hänen rystystensä päälle.
”Teidän majesteettinne... pyydän. Minun täytyy kertoa teille jotain, enkä halua tuhlata enempää aikaa.”
”No... selvä.” Asgore astui askeleen taaemmas, huomaten vakavan ilmapiirin. Hänen viittansa laskeutui verhoten koko hänen kehonsa. Hän kurtisti kulmiaan. ”Mutta, en ymmärrä miksi olet noin vakavissasi... luulisi että olisit riemusta ratki jos löytäisit kaksi elävää luurankoa, kaiken sen jälkeen...”
Syvä hiljaisuus laskeutui Gasterin sulkiessa toimivan silmäkuoppansa muutamaksi sekunniksi. Asgore tuijotti häntä, tuntien kasvavaa huolta.
”Teidän voi olla vaikeaa uskoa minua, mutta kaikki mitä sanon on totta.” Gaster avasi silmänsä haamukäsien viittoessa hänen takanaan tasaisen jämäkkänä. Hänen oikea kätensä piti vasenta kuolinpuristuksessa, ja hän pysyi lähes liikkumattomana. ”Yritän kertoa tämän mahdollisimman lyhyesti.”
Asgoren kulmat kurtistuivat lisää, mutta hän ei virkkonut mitään.
”En löytänyt heitä. Loin heidät omasta ruumiistani ja sielustani, seurannan ulkopuolisessa piilotetussa laboratoriossani, jonka rakensin teidän tietämättänne, ilman lupaa.” Gasterin ilme ja äänensävy pysyi samana, hän viittoi konemaisesti. ”Yritin saavuttaa tieteellisiä tuloksia pakottamalla heidät pitkän aikaa kivuliaisiin, henkilöarvoa loukkaaviin kokeisiin. Olen sopimaton heidän huoltajakseen tai olemaan läsnä heidän elämässään millään tavalla, tai palvellakseni teitä tästä eteenpäin. Luovutan siis heidät nyt täysin teille, tai kenelle tahansa joka teistä on sopiva pitämään heistä huolta, ja hyväksyn täysin minkä tahansa rangaistuksen tai vankeuden minkä katsotte minulle kuuluvan.” Gaster sulki silmänsä ja nyökkäsi päänsä kumarrukseen.
Asgore ei voinut muuta kuin tuijottaa häntä, samalla kun kävi viittomia läpi mielessään varmistaakseen että oli ymmärtänyt ne oikein.
”...siis, mitä?” 1-S sanoi,. Hän puristi veljensä kättä ja tuijotti Gasteria silmät pyöreänä. Gaster ei katsonut kumpaakaan heistä. ”mitä sä oikeen selität? kuka tää hirviö ees on?”
”SANOITKO ETTÄ LUOVUT MEISTÄ?” 2-P sanoi, kovalla kireällä äänellään. ”YMMÄRSINKÖ OIKEIN? MIKSI?”
”ketä rankastaan? miks? mitä tapahtuu?”
”TEITKÖ JOTAIN VÄÄRÄÄ?”
”...He vaikuttavat levottomilta...” Asgore sanoi, katse harhaillen veljeksiin kuin etsien jotain muuta ajateltavaa. Hän katsoi uudestaan Gasteria, joka vain seisoi hiljaa ja hievahtamatta. ”Gaster, m... minä en ymmärrä, sinä... loit nämä kaksi?”
”Kyllä.”
”Ja sinä...”
”Kidutin heitä.”
”Syystä että...”
Gasterin kädet puristivat toisiaan hetken verran kovempaa ennen kuin hän puhui uudestaan. ”En totellut suoraa käskyänne jättää Muuri teidän huoleksenne. Otin henkilökohtaiseksi projektikseni etsiä vaihtoehtoisia tapoja murtaa se tai kulkea sen lävitse. Tein niin ajattelematta mitä mieltä te tai kukaan muu, varsinkaan kumpikaan heistä, olisi siitä mitä teen.” Hän puhui kuin ei olisi oikeasti tässä huoneessa.
Toinen syvä hiljaisuus Asgoren taistellessa kuulemansa kanssa, hän pudisti hieman päätään kun käsitteet yrittivät loksahtaa paikoilleen. ”O... Olen pahoillani, en vain, tätä on hyvin vaikea uskoa...”
”Voitte kysyä heiltä, kunhan he oppivat puhumaan ja ymmärtämään Determination Mo-- yleisempää fonttia.” Gaster viittasi veljeksiin, jotka säpsähtivät kiinnittäen huomionsa häneen heti kun hän liikahti heitä kohti. ”He kyllä vahvistavat kaiken mitä sanoin. Minulla on myös mittavat muistiinpanot tutkimuksistani mitkä luovutan pyynnöstä teidän haltuunne.”
”Minä...” Asgore pyyhkäisi käpälällään silmänsä yli, hiuksien kautta, pitkin toista pitkää sarveaan. Hänen katseensa kääntyi veljeksiin, jotka vielä tuijottivat Gasteria, kuin odottaen ohjeita. ”He eivät näytä pelkäävän sinua...”
”Käskin heitä olemaan hiljaa. He ovat hyvin tottelevaisia. Jos sellaisen todisteen haluatte, saan heidät kyllä pelkäämään.” Gaster nosti kätensä, siinä oli häivähdys sinistä hohdetta, mutta Asgore heilautti käpäläänsä kieltona.
”Ei, kiltti, älä pelästytä heitä... minä... tässä on paljon asiaa yhdellä kertaa. Sitä vain...” Asgore pudisti päätään uudestaan, ilme hämmennyksen ja irvistyksen välimaastossa. ”On vain vaikea uskoa...”
”Ymmärrän. Mutta minä en valehtele teille.”
”Ei vain käy järkeen että sinä, minä vain... en osaa kuvitellakaan...” Asgore katsoi taas pikku luurankoja. ”Kauanko tätä on jatkunut?”
”Riippuu siitä mitä pitää alkupisteenä. Ainakin muutaman vuoden.”
”Ja he ovat jo näin isoja... varsinkin sinä siinä.” Asgore osoitti 2-P:tä, joka kallisti päätään ennen kuin kääntyi Gasterin puoleen kysyvästi äännähtäen.
”Nopeutin heidän fyysistä kehitystään. Uskoin voivani saattaa heidät turvallisesti tähän pisteeseen asti.”
”Ja he osaavat puhua?”
”Kyllä. Arvioisin heidän henkiset kykynsä suunnilleen esiteinin tasolle. He kehittyivät hyvin nopeasti.”
”Miten he sen oppivat?
”Gaster hiljeni hetkeksi, värähdys kulki alas pitkin hänen käsivarsiaan kun hän puristi käsiään yhteen. ”Minä opetin heitä.”
”Sinä...” Asgoren katse kiersi huonetta, lattiaa, Gasterin kasvoja vastauksia etsien. ”Jos pidit tämän salassa näin kauan, miksi kerrot minulle kaiken nyt?
”Se sai Gasterin siirtämään katseensa alas kukkaryppäisiin hänen jalkojensa juuressa, hänen olkapäänsä vapisivat. Hiljaisuus painoi kivuliaasti, sitten hänen haamukätensä alkoivat taas liikkua.
”En pystynyt enää jatkamaan. Se oli... liikaa minulle.” Hänen katseensa ajelehti sivulle. ”Joten, päätin mikä olisi järkevintä tässä tilanteessa.”
”SINÄ SIIS... TARKOITATKO ETTÄ TODELLA...?” 2-P:n suu loksahti auki.
”Mitä tarkoitat sillä että se oli liikaa sinulle?”
”Minä...” Gasterin kädet epäröivät, sanat juuttuivat kurkkuun. ”En voinut enää tehdä sitä mitä teorioideni eteen olisi pitänyt tehdä.”
”Mikset?”
”Minä...” Gasterin suupieli väännähti. ”Minä--”
”Lupasit ettet valehtele minulle.”
Ja Gaster säpsähti, näyttäen enemmän tunteitaan kuin kertaakaan tähän asti. Kuningas näki suoraan hänen lävitseen.
”Minä... sotkeennuin liikaa tunteisiin ja... epäilyksiin.”
”Millaisiin tunteisiin?”
”Teidän majesteettinne, jotta voisimme pitää tämän lyhyenä--”
”Millaisiin tunteisiin?”
”En... halunnut enää jatkaa sitä mitä olin tekemässä. Kohde 2... pidempi heistä...” Gaster keskeytti itsensä, hänen kätensä tärisivät hänen puristaessaan niitä lujemmin yhteen. Yrityksen kautta hän onnistui tyynnyttämään olkapäänsä. ”Projekti edellytti alusta alkaen henkistä eristäytymistä, mikä osoittautui mahdottomaksi ylläpitää pitkällä aikavälillä.
”Asgore katsoi häntä pitkään, siristäen silmiään. ”... Sinä kiinnyit heihin?”
Gasterin katse väisti, kuin etsien pakotietä vaikka hän ei liikahtanutkaan. Asgore osoitti häntä sormellaan.
”Muista, lupasit ettet valehtele minulle.”
Gaster katsahti veljeksiin, he pystyivät ymmärtämään vain toista keskustelun osapuolta. Siitä ei kyllä ollut paljoa lohtua. Hän päästi pitkän, tärisevän henkäyksen. ”...Kyllä, uskon niin. Ainakin sen verran että projektia oli mahdotonta enää edistää.”
”mitä se sano? mitä toi tarkotti?”
”MAHDOTONTA... ELI TARKOITTAAKO SE ETTÄ SINÄ... OLETKO SINÄ TOSIAAN... OIKEASTI KIINTYNYT MEIHIN?” 2-P sanoi, henki salpautuneena. Ensimmäistä kertaa Gaster piti mahdollisena että kyyneleet hänen silmissään olivat ilon merkki. ”KIINTYNYT MINUUN?”
Asgorekin katseli veljeksiä, erityisesti 2-P:tä, sitten hän katsoi takaisin Gasteriin. ”Entä he? Ovatko he kiintyneet sinuun?”
”1-S haluaa minut hengiltä, ja on yrittänyt tappaa minut monta kertaa. Halkeamat kasvoissani ovat itse asiassa seurausta yhdestä hänen yrityksestään. Takkini vaurioitui samassa selkkauksessa...”
”Aivan niin, muistan sen... yritin parantaa sinut, mutta et sallinut sitä,” Asgore sanoi, hellästi. ”Se johtui heistä, eikö niin?”
Gaster säpsähti uudelleen, arvaus osui oikeaan. ”Se ei ollut järkiperäistä, mutta... kyllä, jotain sen suuntaista. Luulin että jotenkin, saisitte tietää... että minussa olisi jokin jälki tai todiste siitä mitä olin tehnyt. Ajatuskin siitä oli... kauhistuttava, silloin.”
”Et vaikuta pelkäävän nyt.”
”En... en oikeastaan.” Gaster pudisti päätään. ”Tämä on ohi. Kaiken loppu.”
Asgore rypisti otsaansa, kuin hän olisi halunnut sanoa jotain siihen, mutta käänsikin huomionsa 2-P:hen. ”Entä hän?”
Veljekset olivat siirtyneet lähemmäs toisiaan kun 1-S:n murhayritys nousi esiin... he varmasti vieläkin odottivat rangaistusta siitä. Gaster katsoi heitä parin silmänräpäyksen verran. ”2-P on... 2-P on hyvin kiintynyt minuun, jostain kumman syystä mitä en vain ymmärrä.”
”Siitäkin huolimatta mitä sanoit tehneesi...?”
”Kyllä... siksi se onkin niin hämmentävää. Olin varma että jossain vaiheessa hänen määrätietoisuutensa murenisi, mutta hän ei koskaan... niin ei käynyt.”
2-P:n katse kiersi Gasterin ja Asgoren väliä, kireän jännittyneenä, odottaen nuhtelua tai mahdollisuutta selittää, tai ehkä jonkin sortin ihmettä kehujen muodossa siitä että hän osasi olla hämmentävä. 1-S piti hänen kättään raudanlujassa puristuksessa.
”... Saisinko puhua heille? Kääntäisitkö sen?”
Gaster nyökkäsi, astuen pois tieltä, ja Asgore kääntyi kokonaan kahden pikkuisen puoleen. 2-P:n vapaana oleva käsi nousi pitämään kiinni hänen sairaalavaatteensa rintamuksesta.
”Hei, pikkuiset.”
He tuijottivat Asgorea ymmärtämättä yhtikäs mitään.
”Hän tervehtii teitä.”
”öö... hei?”
”HEI?” Kumpikin epäröivät, heidän katseensa hyppäsi vähän väliä Gasteriin hyväksyntää tai vahvistusta etsien.
”Me selvitämme tämän, joten älkää yhtään murehtiko,” Asgore sanoi tummalla, lämpimällä äänellään. ”Joku pitää teistä huolta sillä aikaa, mutta älkää pelätkö. Kaikki kyllä järjestyy.”
Asgore katsoi Gasteriin. Hän mietti hetken, sitten puhui.
”Minut pidätetään siitä mitä tein teille.”
”MIKÄ ON ’PIDÄTYS’?” Ennen kuin Gaster edes ehti lauseen loppuun.
”He vievät minut samanlaiseen selliin missä tekin olitte, ja lukitsevat sen niin etten pääse pois. Tämä hirviö, Asgore, etsii toisen hirviön joka pitää teistä huolta tästä lähtien. Luultavasti ette näe minua enää ikinä.”
”MITÄ?!” 2-P huudahti. 1-S katsoi vuorotellen Gasteria ja Asgorea kuin odottaen milloin he alkavat nauraa tälle hauskalle vitsille. ”MITÄ TARKOITAT SILLÄ ETTÄ EMME ENÄÄ IKINÄ NÄE SINUA?? MITÄ SINULLE TAPAHTUU??”
”aikooks ne tappaa sut?” 1-S kysyi, toiveikas yritys olla häijy, mutta se jäi ontoksi.
”Se on mahdollista”
”EI! EI NIIN SAA TEHDÄ! EIVÄT HE SAA TAPPAA SINUA NYT KUN VIIMEINKIN PÄÄTIT MUUTTUA PAREMMAKSI!”
”Sinä et siitä päätä.”
”EN ANNA HEIDÄN TEHDÄ SITÄ!”
”Gaster, minusta tuntuu ettet kääntänyt suoraan mitä sanoin,” Asgore sanoi ja katsasti häneen väsynyt ilme kasvoillaan. Gaster ei kyennyt katsomaan häntä silmiin.
”Kerroin jokseenkin omin sanoin.”
”Miksi hän on hätääntynyt?”
”Hän ei halua--” Gaster huomasi liikkeen sivusilmällään, mutta oli liian hidas. 2-P irrottautui veljestään ja tarttui Gasterin käsivarteen sellaisella voimalla ja nopeudella että melkein kaatoi heidät kummatkin. Tasapainoon päästyään Gaster yritti ravistella, vääntää ja työntää hänet irti, mutta 2-P ei liikahtanutkaan.
Gaster päästi syvän, Asgorelle hyvin tutun, huokauksen. ”Hän ei halua että minulle tapahtuu mitään pahaa.”
”Niinkö?” Asgore nosti yhtä kulmakarvaansa. Lähellä 1-S mulkoili vihaisesti.
”EN NIIN! JOS SINULLE TAPAHTUU JOTAIN PAHAA SAATAT ALKAA TAAS TEKEMÄÄN PAHOJA ASIOITA, JA JUURI KUN OLIT LOPETTAMASSA SITÄ! ET SAA ALKAA TAANTUA TAKAISIN NYT KUN OLET JO NIIN PITKÄLLÄ!!”
”2-P...” Ja Gaster huokaisi uudelleen. Häneltä kesti hetki löytää oikeat sanat. ”Kuunnelkaa kummatkin.” 1-S kääntyi poispäin vähättelevästi tuhahtaen, mutta Gaster tiesi että hän kuulee vielä hänen puhettaan. ”En tee enää ikinä mitään pahaa kummallekaan teistä. En enää kykene siihen.”
”ai, mitä, tekeeks sit joku muu meille pahaa tästlähin vai?”
”Ei. Teille ei enää ikinä tapahdu mitään sellaista mitä minä tein teille. Voin lähes taata sen.”
”just joo, sun lupauksetha pitää tosi hyvin.”
”Mietin tätä käytännön tasolla, kenelläkään muulla ei ole tiloja tai samoja työkaluja joita minä käyt--”. Gaster keskeytti itsensä huokauksella ja nosti vapaan kätensä otsalleen. ”Teidän ei tarvitse uskoa minua nyt. Näette kyllä itsekin.”
”MIKSI HE TAPPAVAT SINUT??”
”Minua pitää rankaista siitä mitä tein teille,” Gaster vastasi kylmästi, ja tajusi liian myöhään ettei olisi kannattanut. 2-P rutisti hänen käsivarttaan ja hautasi kasvonsa hänen olkapäähänsä.
”EI!! EI, HEIDÄN EI TARVITSE RANGAISTA SINUA!! SINÄ TIEDÄT ETTÄ OLET OLLUT PAHA, EIKÖ SE RIITÄ?? EI HEIDÄN OLE PAKKO SATUTTAA SINUA!” Hänen tärisi niin kovasti että hänen luunsa kalisivat. Tietenkään 2-P ei halunnut mitään sellaista hänelle, riippumatta siitä miten paljon hän sen ansaitsi. Kuinkas muuten.
”Hän on niin kovin poissa tolaltaan...” Asgore sanoi, pieni väristys äänessään... Asgore liikuttuu jokaisesta hätääntyneestä lapsesta.
”Hän ei halua että minua rankaistaan.” Gaster huokaisi. ”Olen rankaissut häntä aiemmin, ja hän ei halua että minä kärsin samoin. Kuten sanoin... hän on hyvin kiintynyt minuun, enkä tule koskaan ymmärtämään miksi.”
Asgore katsoi 2-P:tä sympatiaa täynnä, hän näytti yllättäen hyvin väsyneeltä. ”Voi kullannuppua... sinä olet lempeyttä pullollaan, pikkuinen.” Ajattelematta sen tarkemmin, hän kurotti valtavan käpälänsä 2-P:tä kohti.
”Annahan olla, 2-P. Katso...” Gaster ravisti käsivarttaan saadakseen hänen huomionsa, 2-P katsoi häneen kostein silmin. ”Asgore aikoo koskea sinuun. Ei hätää, hän ei satuta sinua. Pysy vain aloillasi.”
2-P teki kuten käskettiin, 1-S vierellään, tarpeeksi lähellä työntämään Asgoren käpälän pois jos mitään kummaa tapahtuisi. Asgore laski käpälänsä varovasti 2-P:n kallolle, silittäen muutaman kerran. Sen seurauksena 1-S ja 2-P tuijottivat häntä täysin hämmentyneinä.
”He eivät ole tottuneet hellään kosketukseen,” Gaster mumisi, katse lattiassa. ”Heidän kanssaan pitää olla kärsivällinen. Varsinkin 1-S:n... pienempi heistä, kanssa. Hän on hyvin älykäs, ja hyvin varovainen.”
”Vai niin.” Asgore sanoi hiljaa. Hän nosti käpälänsä pois, 2-P äännähti ymmällään. ”En halua satuttaa kumpaakaan teistä, pikkuiset. Voisitko kertoa sen heille?”
”Kerroin jo.”
”No sitten... kerro hänelle että sinua ei myöskään satuteta.”
Gaster loi häneen pitkän katseen. ”Luulin ettette halunnut minun valehtelevan.”
”Se ei ole valhe... ainakaan toistaiseksi.” Asgore otti askeleen taaemmas ja katsoi Gasteria silmiin. ”En ole varma mitä tässä tilanteessa kuuluisi tehdä... mitään tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.”
”Tiedän.” Gaster kumarsi päätään. Hiljaisuus jatkui heidän välillään, aivan kuin Asgore odottaisi hänen vielä sanovan jotain, kunnes huokaisi.
”Minä... tarvitsen aikaa tämän kaiken sulatteluun. Tässä on niin paljon kaikenlaista, ja on... on vain niin vaikea uskoa, tämä...” Hän pudisti päätään, tietämättä mitä tehdä. Asgore tiesi toistavansa samaa mutta hän ei keksinyt muutakaan sanottavaa. ”Voisitko edes... rauhoittaa hänet jotta pystyn viemään heidät jonkun huomaan...?”
”Voin yrittää.” Gaster kääntyi käsivarressaan tiukasti roikkuvan luurangon puoleen. ”2-P, kuten huomasit, hän ei satuttanut sinua, eihän?”
”EIPÄ TAINNUT.” 2-P ei vieläkään tiennyt miten tulkita kyseisen omituisen eleen.
”Hän vie teidät mukanaan, ehkä jonnekin huoneeseen missä pysytte toistaiseksi. Menkää hänen kanssaan ja tehkää niin kuin hän sanoo. Tai mitä hän näyttäisi haluavan. 1-S, yritä tulkata. Olet tarkkaavainen, keksit kyllä mitä hän tarkoittaa.”
”MITÄ SINULLE TAPAHTUU SITTEN?”
”En tiedä,” Gaster sanoi katsahtaen poispäin, hän näki sivusilmällään vilauksen 1-S:n tietävästä ilmeestä. 1-S ei ollut unohtanut sitä mitä hän sanoi aiemmin tappamisesta... hän oli aina ollut näistä kahdesta terävämpi. ”Mutta nyt, tehkää kuten sanoin. Menkää hänen mukaansa, tai kenen tahansa mukaan jolle hän teidät ohjaa, ja tehkää mitä pyydetään.”
”NÄEMMEKÖ SINUA ENÄÄ KOSKAAN?”
Gaster katsahti taas 1-S:n silmiin, pieni yhteisen ymmärryksen hetki. Mutta Asgore oli pyytänyt häntä rauhoittamaan 2-P:n, joten hän sanoisi mitä oli pakko sanoa. Pienen ravistelun ja kankeamisen jälkeen 2-P lopulta irrotti otteensa, vastahakoisena joka vaiheessa. ”Se jää nähtäväksi.”
”No niin, ei tässä nyt mikään maailman loppu ole, pikkuiset. Ei hätää, pidämme teistä oikein hyvää huolta sillä aikaa kun selvitämme tämän sotkun.” Asgore ojensi käpälänsä heitä kohti, yrittäen hymyillä vaikka se ei yltänytkään hänen silmiinsä asti. Kaikki hänen kuulemansa alkoi jo painaa häntä. ”Huomaatte kyllä että kaikki järjestyy.”
Tämä on varmaan viimeinen kerta kun hän näkee kumpaakaan heistä, Gaster mietti synkästi. Hän oli siitä kyllä tietoinen jo siitä lähtien kun päätti tuoda heidät tänne. Jotenkin, kuitenkin, vasta nyt tuntui siltä että sanat nousivat paperilta ja tulivat hänelle todellisiksi. Jokin värähti siinä ontossa kuoressa mikä seisoi valtaistuinsalissa, yrittäen raahata hänet takaisin kehoonsa sieltä missä hän oli yrittänyt seistä koko tämän keskustelun ajan. Näin oli parempi. Kaikkien kannalta.
”Gaster... Vien nämä kaksi yhteen vierasmakuuhuoneista. Voisitko...” Asgore keskeytti itsensä olkapäät nytkähtäen, ja epäröi hetken. Hän sulki silmänsä ja yritti puolinaisesti terävöittää äänensävyään. ”Odota minua kellarissa.” Asgore sai juuri ja juuri pidettyä sen käskynä, vaikka se kuulostikin pyynnöltä.
Gaster nyökkäsi.
Hän katseli heitä heidän kävellessään pois, rinnassaan outo tunne jota hän ei osannut nimetä. Se muistutti häntä siitä kun pieneen koeputkeen kaataa nestettä. Kaukainen paino, joka epätoivoisesti halusi tulla huomatuksi, tunnistetuksi, mutta riski oli liian suuri. Ei nyt. Ei ehkä koskaan.
Hän ei saanut tuntea mitään heitä kohtaan. Hän ei ollut ansainnut sitä, missään vaiheessa.
Asgore katsahti vielä kerran taakseen kun hän paimensi veljeksiä pois. Hänen katseessaan oli se paino, ja muutakin, mitä Gaster ei antanut itsensä tuntea, harkita saati tarkastella. 2-P vilkuili häneen jatkuvasti, toiveikkaana siitä josko hän tulisikin mukaan. 1-S katsoi häntä myös... odottaen hänen muuttavan mieltään.
Kun he poistuivat Gasterin näköpiiristä, hän sääti lasiensa paikkaa, päästi pitkän henkäyksen ja teki niin kuin kuningas oli häntä käskenyt.
"laiska luukasa" -termistä kunnia kuuluu Deittiheittiöille, se on mainittu heidän Underdate Cosplaydeitti -videollaan täällä: https://www.youtube.com/watch?v=Yvy0E32PJ3U
