Seitsemän hehtaarin sydän
Kirjotin joskus ylös että: ”jos sä oot päivänsäde, mä oon musta-aukko”
Silloin aattelin dramatisoivani asiaa
Mutta nyt muistin lauseen taas ja se tuntui jossain,
koska sulla on seitsemän hehtaarin sydän,
Sinne mahtuu kirjo tunteita ja rakaita ja rakkautta
siinä on vaan muovinen läppä,
Se on jatkuvasti hämmentynyt
ja tuntee aivan liikaa koko ajan
ja kaikki mitä se tuntee tuntuu väärältä
Paitsi ei yleensä sillon kun oon sun kanssa,
jos mieleni ei tee omia kepposiaan
ja huijaa mua sen väärille poluille
Mun sydän tuntee syvää häpeää, paniikkia, stressiä, mustasukkasuutta, kaipuuta ja rakkautta koko ajan
Ja vihaan sitä joskus sen takia
Vaikka tiedän että sunkaan sydän tai suu ei aina pysy mielesi tahdissa,
mutta musta tuntuu että saatan räjähtää hetkenä minä hyvänsä
En tiiä onko mua tehty rakastamaan montaa ihmistä yhtä aikaa tai ees yhtä
Samalla tavalla kun sä ja muut mun ystävät rakastavat
Ne ovat tottuneet siihen, että on mahdollista rakastaa monia sydämiä samaa aikaa
Sen pitäis olla niin yksinkertaista, kun tietää että välittää toisesta ja toisista
Mutta sen päällä on aivan liikaa turhia kerroksia mustasukkaisuutta ja häpeää
Ja kaikista alimpana pelkoa,
Pelkoa siitä, että rakkaani lähtevät luotani ja jään yksin
Sinun seitsemän hehtaarin sydämeen mahtuu niin paljon rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan
Sinä ihailet jokaista jonka näet,
huomaat kaikessa niiden lumoavimpina hohtavat puolet
Ja joskus musta tuntuu etten oo ikinä oppinut ees tuntemaan
