#1950-luku

[mattiastolvanen]

Yellow balconies of the house built in the beginning of the 1950s in Kallio, Helsinki, Finland, keltaiset parvekkeet Helsingin Kalliossa, Pengerkatu 19, valmistunut vuonna 1952. April 2020 huhtikuu.

[mattiastolvanen]

Yellow balconies, the house built in the beginning of the 1950s in Kallio, Helsinki, Finland, keltaiset parvekkeet Helsingin Kalliossa, Pengerkatu 19, valmistunut vuonna 1952. March 2020 maaliskuu.

[dictumverbumfamen]

“Olisinhan voinut eilispäivänäkin istua kotona ja lukea Kafkan Linnaa, se olisi tietysti ollut järkevämpää kuin kolmen tyttösen sielunsurujen kuunteleminen; ja kuitenkin tulen aina tekemään saman vaalin, valitsemaan tyhmän tytön ennen Franz Kafkaa!”

Pentti Saarikoski: Nuoruuden päiväkirjat (s. 325)

[dictumverbumfamen]

“Nämä hiljaiset, yksinäiset illat, jotka vietän ahtaassa munkkikammiossani Kaupungintalossa, antavat minulle paljon enemmän kuin kiihkeästi ja meluisasti eletyt tuokiot niinsanottujen ystävieni parissa. Joutuessani lähempiin tekemisiin ihmisten kanssa alan heti tuntea olevani omituinen, en ihminen, vaan eläin. (Kafka on kuvannut tällaista tilaa jätkyttävällä tavalla novellissaan Die Verwandlung.) Nyt olen yksin ja onnellinen, ihmiset tulevat luokseni muistoina ja toivona. Kävelen T:n kanssa Kaivopuistossa; kylmä viima puhaltaa mereltä, on pimeää, keskiyö.

Silloin sanoo hän: “Minä palelen. Lämmitä minua!” ja minä vastaan: “En minä osaa sinua lämmittää.” Mutta hän sanoo: “Kyllä sinä osaat.” Enkä minä tahdo, en tahdo — sillä nautinto tuo vain tuskaa…Ja niin me erkanemme, ja nyt on hiljaista, kello tikittää; olen rauhallinen, vaikka hiiren nakerrus kuuluukin kellarista tänne asti…

Rakastaa enemmän kuin pyytää osakseen rakkautta — tämä pyhän Fransiscuksen ohje lopettakot päiväni. Olen etsinyt niitä jotka minua ihailevat. Olen ollut rehellinen herättääkseni kunnioitusta ja ylöspäin katsovaa kummastusta. Kun olen löytänyt palvojan neroudelleni, olen sanonut rakastavani ihmistä. Jos olenkin joskus alentanut itseni, olen tehnyt sen erittäin tietoisena siitä, että ne jotka itsensä alentavat ylennetään. Onko siis ihme, että ylösnousemusihmettä ei ole minun elämässäni tapahtunut? Kuinka voisi se, joka ei ole kuollut, nousta kuolleista?”

Pentti Saarikoski: Nuoruuden päiväkirjat (s. 333)