Työt loppuu kuudelta
Lempiaiheeni: ajanhallinta. Olen kierteessä. Kesän jäljiltä olen yrittänyt saada aikataulua kuntoon menemällä aikaisemmin nukkumaan. Toimii osittain. Olen myös alkanut käyttää herätyskelloa nurinpäin - herään aamulla ilman sitä, mutta illalla 22.30 se hälyyttää nukkuumaanmenosta. Toimii! Sänkyyn asti pääseminen saattaa vielä kestää tunninkin, mutta systeemi on selvästi saanut ryhtiä aikatauluun.
Mutta. Ja aina tulee se “mutta”. Varsinkin etäpäivinä, istun ruokapöydän ääressä naputtamassa konetta usein koko päivän ja vielä koko illan. Usein jopa kuulokkeet korvilla. Ja kun lapset menevät nukkumaan, ei omaan kellonsoittoon pahimmillaan ole enää kovin kauaa aikaa. Tässä mallissa ei olla läsnä perheelle - puolisosta puhumattakaan.
Tänään se loppuu. Tein periaatepäätöksen, että työt loppuvat kuudelta. Laitan kellon taas herättämään horroksesta ja laitan koneen kylmästi kiinni. Jonkun ylivuotoventtiilin varmaan laitan myöhäisempään iltaan jossain kohtaa, mutta alussa on pakko ottaa tiukka linja.
Myönnän. Nykyiselläänkin tuntuu, että aika loppuu kesken, vaikka usein se johtuu siitäkin, että sekoitan työpäivään myös vapaa-ajan tekemistä. Yrittäjän vapaus, ju nou. Mutta kun minun luonteellani unohdutaan haaveilemaan ja ajankulku katoaa. Aikaa ei jää perheelle ‘itsestään’, joten pitää ottaa muut keinot käyttöön. Priorisointia, nääs. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko päivistä tehokkaampia, vai onko ajanpuutteeni todellinen, jolloin työt alkavat kasaantua.