Datatalkkarin pesti avoinna?
Tämä on blogin ensimmäinen kirjoitus ja on kirjoitettu Haaga-Helian Digitaalisen liiketoiminnan kurssiin liittyen (Digitalous Kauppalehdessä).
Kauppalehden Digiarjessa -blogikirjoituksessa “Unohda vanha bisnesmalli - digitaaliset ekosysteemit ovat ylivertaisia arvontuotannossa” (19.6.2019 Kauppalehti) Tampereen yliopiston professori Marko Seppänen sekä Digia Oyj:n Mikko Hakola pohtivat miten yritykset voivat vastata modernin kuluttajan asettamiin vaatimuksiin. Heidän mukaansa tulevaisuudessa digitaaliset ekosysteemit tulevat olemaan keskeinen asia yrityksille, jotka haluavat toimia kannattavasti digitaalisissa ympäristöissä.
Internet-ajan kuluttaja on tottunut saamaan nopeaa ja tehokasta palvelua vuorokauden ympäri ja verkkoon pääsyä pidetään jo lähes yksilön perusoikeutena. Joka nurkkaan hiipivä digitalisaatio onkin muuttanut radikaalisti asiakkaan odotuksia eri yrityksiltä saadusta palvelusta ja lisäarvosta. Vaatimustaso on noussut myös niiden yritysten osalta joiden ydinliiketoiminta ei ole ennen ollut erityisen digiä tai datalähtöistä. Esimerkkejä aiheesta löytää helposti eri talousjulkaisujen sivuilta, viimeistään konkurssi-ilmoitusten muodossa.
Nykypäivänä asiakkaat eivät enää äänestä jaloillaan vaan hiirellä. Tämä tulee yhä ja valitettavan usein yllätyksenä osalle yrityksistä, joilla digitalisaatio on kovasti kesken tai vasta alkumetreillään eikä ekosysteemistä ole tietoakaan.
No mikä sitten on digitaalinen ekosysteemi?
“Ekosysteemi on uudenlainen taloudellinen rakenne, jossa toisiaan täydentävät tuotteet ja palvelut muodostavat kokonaisuuden ilman hierarkkista koordinointia”
Seppäsen ja Hakolan mukaan digitaalisessa ekosysteemissä toimivalta yrityksiltä vaaditaan aivan erilaista toimintamallia, strategiaa ja toimintakulttuuria kuin tavanomaisessa yrityksessä. Olennaista on nopeus, ketteryys, skaalautuvuus ja näiden lisäksi liiketoiminnalle kriittinen oman datan ymmärrys. Samassa ekosysteemissä toimivilla yrityksillä on usein myös yhteinen päämäärä, esimerkiksi tietty lisäarvon tuottaminen loppuasiakkaalle.
Osa pohjoismaisista yrityksistä ja toimialoista onkin onnistunut pysymään kehityksen mukana tai jopa kärjessä, mutta suuri osa toimijoista laahaa auttamatta jälkijunassa ja teknologinen velka voi olla suorastaan päätähuimaavaa.
“Data on aikamme ihmeaine, jonka hyödyntämiselle liiketoiminnalla on monenlaisia toiveita”
Yllä lainaus Timo Kohtalalta, “Suuria toiveita ja piileviä mahdollisuuksia? Yritykset tarvitsevat datatulkkia” Kauppalehden Digiarjessa -blogista (5.6.2019). Kohtala onnistuukin tässä tiivistämään ongelman ytimen.
Kohtalan tulokulma aiheeseen on, että vaikka dataa tulee aina vain yhä enemmän ja enemmän, se ei välttämättä tarkoita, että tulisimme siitä yhtään viisaammiksi.
Kohtala toteaakin kirjoituksessaan;
Kaikki data ei ole käyttökelpoista
Kaikki data ei ole arvokasta
“Datan arvo kiteytyy siihen, onko siitä saatavilla liiketoiminnalle hyötyjä ja tukeeko datan laatu ja määrä sitä”
Usein ongelmien ytimessä ollaan, kun datasta toivotaan pelastusrengasta uppoavaan laivaan. Mutta kun todellisuuden märkä rätti iskee vasten kasvoja urakan koosta ja vaikeudesta, moni yritys ei olekaan valmis sitoutumaan vaadittuihin muutoksiin, uuteen toimintamalliin, strategiaan ja kehittämään kulttuuriaan mahdollistaakseen aidon muutoksen.
Toinen yleinen haaste, vaikka intoa riittäisi, on tekijöiden ja päätöksentekijöiden ymmärryksen puute toistensa toiminta-alueista. Bittien takana hyörivän koodarin inhorealismi ja johtoryhmän korkealentoisimmat strategiathimmelit eivät kohtaa eikä molemminpuolista todellista ymmärrystä ota syntyäkseen.
Nykypäivänäkin jo akuuttiin ongelmaan Kohtala ideoi ratkaisuksi tulevaisuuden työelämän datatulkkia. Datatulkki on ihminen, joka ymmärtää liiketoimintaa, tietotekniikkaa ja datassa olevaa potentiaalia. Datatulkin perimmäinen tarkoitus on selventää liikkeenjohdolle mitä datalla voi sekä ei voi tehdä ja kertoa IT-tiimille heidän ymmärtämin termein, mitä se käytännön toteutuksessa tarkoittaa. Kuulostaako jo liian hyvältä ollakseen totta? Missähän tuollaisia yksilöitä kasvaa? Jokatapauksessa;
Datatulkin kuusi pääpointtia on
Kartoittaa, mitä nykyinen data on ja onko se kättökelpoista
Tunnistaa onko datalla arvoa liiketoiminnan kannalta
Nähdä potentiaali, miten olemassa olevan datan arvoa pystytään lisäämään
Tunnistaa mahdollisten uusien datalähteiden puutteet, tarpeet ja mahdollisuudet
Varmistaa, että dataa käytetään jatkossa liiketoiminnan kannalta hyödyksi
Luoda viestintää ja ymmärrystä tekijöiden ja päättäjän välille.
Alkaako datatulkkeja ilmestyä pk-yrityksiin ja pörssiyhtiöihin 2020-luvulla? Mahdoton sanoa, mutta Seppänen, Hakola sekä Kohtala ovat kaikki varmasti oikeassa siinä, että yrityksillä ei ole tulevaisuuden digitaloudessa varaa hukata aikaa eikä dataa. Ja ne jotka eivät pitkällä aikavälillä onnistu pysymään digijunan kyydissä, tulevat vähitellen kuihtumaan epäolennaisiksi varjoiksi itsestään ja katoamaan.
Oma näkemykseni Kohtalan visioon on, että pelkästään siltoja rakentava datatulkki ei välttämättä edes riitä pelastukseksi, vaan ehkä se mitä tarvitaan onkin aktiivinen ja rohkea datatalkkari joka saa lapioitua lumet ja tuuletettua talon kulttuurin pimeän talven jälkeen kevääseen?
Seppänen, M., Hakola, M. 2019. Unohda vanha bisnesmalli - digitaaliset ekosysteemit ovat ylivertaisia arvontuotannossa. Kauppalehti, Digiarjessa-blogi.
Kohtala, T. 2019. Suuria toiveita ja piileviä mahdollisuuksia - yritykset tarvitsevat datatulkkia. Kauppalehti, Digiarjessa-blogi.
Lukija, toivottavasti et kärsinyt koko matkaa :) - S
