Docventures esitti menneellä kaudella elokuvan Food Evolution (vielä 6 päivää Areenassa!) geenimanipuloitujen organismien hyödyistä maataloudelle ja Kalle Kinnunen kirjoitti alustuksen kyseiselle ohjelmalle. Dokumentti on saanut jo kirpaisevan kritiikin niin GMO-vastustajien leiristä kuin korporaatioepäilijöidenkin taholta. Dokumentti on selkeästi propagandaa GMO:n puolesta, se siis ottaa vahvasti kantaa, muttei se suinkaan tarkoita, että se olisi siksi valheellista. Välillä vain tuntuu, että ihmiset jakavat propagandan siten, että omaa maailmankuvaa vahvistava propaganda on “hyvää ja kantaaottavaa argumentointia” ja sen vastainen “silkkaa huttupropagandaa”. Propaganda jakautuu kuitenkin lähinnä totuudelliseen ja valheelliseen propagandaan. Se ei siis pyri konsensus-päätöksentekoon, jossa ainakin tulisi ottaa myös vähemmistön mielipide huomioon, vaan se pyrkii alleviivamaan, että on vain yksi totuus – se minkä se itse esittää.
Tieteellinen konsensus on kollektiivinen mielipide ja sellaisena tapauskohtaisesti jokaisen tulee punnita miten siihen suhtautuu. Ei voi vain sanoa, että “uskon kaiken, minkä tieteellinen konsensus sanoo”, se tekisi tuosta mielipiteestä dogman, vanhakantainen uskontunnustushan kuului “uskon sen, minkä kirkko uskoo, ja kirkko uskoo sen, minkä minä uskon”. Itse esimerkiksi koen ilmastonmuutoksen tukena olevan sen verran vahva tieteellinen konsensus ja sen huomiotta jättäminen niin vaarallista, että olen valmis pysäyttämään sitä jopa erilaisin lakimuutoksin. GMO-ruuan suhteen en ole niin jyrkkä, minulle käy se, että sitä on kaupan, kunhan niiden tuottaminen on valvottua ja tulee esille loppukäyttäjälle. En siis toivo mitään totaalikieltoa, vaikka ymmärränkin GMO:n saattavan olla pitkällä aikavälillä kohtalokastakin.
Kalle Kinnusen alustuksessa mainittu analoginen rokotusvastaisuus on kyllä aiheuttanut suurimmat eettisen tason itsetutkiskelut. En siis vastusta niitä, otan kaikki, mitkä saan, ja koen että ne ovat hyväksi sekä minulle että yhteiskunnalle. Mutta tulisiko valtion pakottaa kansalaisensa ottamaan rokote? Entäs vanhemmat, jotka eivät anna rokottaa lapsiaan? (Tai jotka lähettävät lapsensa mitä erilaisimpiin uskonnollisiin ja ideologisiin aivopesuloihin?) Tulisiko ihmiset pakottaa kaikkiin sellaisiin seikkoihin, joista on hyötyä ja pakottaa luopumaan asioista, joista on haittaa?
Olen sen verran hölmö ja hyväuskoinen liberaali, etten pakottaisi, ainakaan tässä GMO:n kohdalla. Paras keino on tiedon lisääminen koulutuksen kautta, uskon jopa että nämä internetin aiheuttamat kasvukivut valeuutisineen, disinformaatiotulvineen ja hulluine kampanjoineen menevät ohitse jossan vaiheessa, vaikka olemme nähneet tässä ja muissakin kiistanalaisissa ongelmissa luotettaviksikin koettujen tahojen syyllistyneen tutkimusten vääristelyyn ja valheelliseen uutisointiin. Se, että on luomutuottaja, ei tee kenestäkään sen hyveellisempää, varsinkin jos ja kun puhutaan voiton maksimoinnista. Jokainen sitten poimikoon sellaiset uutiset ja tutkimukset, jotka sopivat omaan maailmankuvaan... Jos ihmiskunta siksi tuhoutuu, niin eikös se nyt olisi vain sitä evoluutiota? Keneltä kysymme? Pentti Linkolalta? Elon Muskilta? Huomamme, että tässäkin on ideologia polttopisteessä, eivät pelkät faktat, se miten itsekukin näemme maailman fyysisenä ja metafyysisenä kokonaisuutena, ei pelkkänä faktojen hautomon ja hautausmaan välisenä vaelluksena, jota tiede on pakotettu kulkemaan.
Itse tunnustan epäileväni GMO-bisnestä lähinnä siksi, että se on juuri sitä – isoa bisnestä, jolla ei ole mitään tekemistä ylevien eettisten päämäärien kanssa, ainoastaan voiton maksimointi on tärkeää, muu on sekundaarista ja sattumanvaraista. Onhan luomutuotantokin jo isoa bisnestä ja on aivan aiheellista epäillä sitäkin samasta syystä. Kaikki “iso bisnes” ei suinkaan ole pahaa, raha ei tee kenestäkään sen enempää paheellista kuin hyveellistäkään, mutta voimme toki punnita yksittäisten yritysten tekoja ja niiden moraalia aivan samoin kuin teemme valtioiden ja hallitusten kohdalla. Tai niiden puutetta.
Dokumentti kompastuu siis ilmiselvään ongelmaan: GMO-valmisteita tuottavien yritysten taloudellisten motiivien huomiottajättämiseen. Ongelma esitetään muodossa: sekä GMO:n vastustajat että puoltajat haluavat pelastaa ihmiskunnan, mutta puoltajat ovat oikeassa keinoista, vastustajat väärässä. Tässä unohdetaan se tosiseikka, että yritysten päätehtävä ja -tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen. Ei ihmiskunnan pelastaminen. Jos toimiva johto vaarantaa osakkeenarvon tai voittojen maksimoinnin, sen voi yrityslain mukaan erottaa, maailman pelastamisesta ei sanota mitään.
Toinen seikka, mikä pisti silmään oli dokumentin nimi “Food Evolution”, eli GMO on ikäänkuin osa luonnon evoluutiota. Tämähän ei ole mikään fakta, vaan mielipide, maailmankuvallinen näkemys: onko ihmisen toiminta osa evoluutiota silloinkin, kun sillä pyritään “kumoamaan” luonnon oma toiminta? Jos jokin laji ei pärjää, se katoaa ja luonto tuottaa uuden lajin. Näin evoluutio selitetään. Joku voi aivan hyvin kokea, että ihminen luo epätasapainoa, ei tasapainoa. Onko tasapaino edes luonnontila? Jos kerran GMO voi olla osa evoluutiota, niin kaiketi siitä luopuminen olisi sitä yhtälailla? Onko tiede sama asian kuin tieteentekijä? Sujuvasti esittäessään GMO:ta puoltavia argumentteja, dokumentissa puhutaan tieteestä ja sen luonteesta, ja puhuttaessa sen vastustavista argumenteista, puhutaan ihmisistä.
Kolmas mieleenjuolahtanut asia on se, että geenimuuntelu kuvattiin “modernina jalostamisena”. Genetiikka on tieteenä suhteellisen nuori alue, geeneistä ei voi edes nähdä ihmisen ihonväriä, jonka jokainen voi itse todeta ilman mitään koulutusta tai mikroskooppia. Sillä on myös huono maine eugeniikan osalta, kuinka pitkä askel geenimuunnelluista eläimistä on geenimuunneltuun, “paranneltuun” ihmiseen? Miksi raja vedettäisiin siihen?
(Ja sanotaan nyt vielä se, ja tämä on ihan silkka ad hominem, että vahvaa skientismiä oirehtiva deGrasse-Tyson ei luo minulle kuvaa mitenkään tasapuolisena tiedemiehenä, sen verran pilkkaa humanistisia tieteitä ja varsinkin filosofiaa, muttei näköjään tuota ongelmia esittää dogmaattisia eettisiä arvostelmia totuutena. Tai ehkäpä juuri siksi. Fyysikoille pitäisi kyllä opettaa filosofiaa. Ja filosofeille fysiikkaa.)
Lopuksi kaivan natsikortin. Mutten ketään siitä syytä, vaan analogiana. Natsismi/antisemitismikään ei ole suoranaisesti juutalaisten vihaamista, vaan “rationaalinen” asenne juutalaisten koettuun uhkaan, joka sellaisena vetoaa myös ja pääasiassa heihin jotka pelkäävät ja/tai vihaavat juutalaisia. Pelossa ja vihassa on aina kyse yksilön psykologiasta, se on aina irrationaalista (pelkoreaktiotakaan ei voi sanoa rationaaliseksi, sillä se on reaktio, joka tosin saattaa auttaa, mutta myös haitata), jotka voivat tosin manifestoitua massojen psykologiassa, ja sitten erilaisilla ideologioilla, varsinkin niillä, jotka perustuvat jonkin asian vastustamiseen, perustellaan sitä vihaa: vihataan fasisteja, antifasisteja, demokraatteja, liberaaleja, konservatiiveja, hippejä, lihansyöjiä, homeopaatteja, kokkareita, kepulaisia, vihervasemmistoa, puutarhatonttuja jne. Jopa tiede ja tieteellinen asenne antaa aseet vihalle: kaikkea epätieteellistä voi vihata ja kutsua tunnetilaansa rationaaliseksi, tieteelliseksi!
Kaiketi Monsantoa voi vastustaa ilman, että vastustaa ruuan geenimanipulointia? Itseasiassa en edes liittänyt niitä toisiinsa, ennen kuin vasta viime aikoina. Ja asioita voi vastustaa vihaamatta niitä. Itse koen Monsanton liiketoiminnallisen strategian olevan vahingollinen yleisemmällä tasolla - sen päämäärä ei ole pelastaa maailmaa nälänhädältä, vaan tuottaa maksimaalista voittoa omistajilleen vaikka sitten asiakkaittensa kustannuksella. Yksittäisiä tapauksia ovat dokumentissakin mainitut DDT, Vietnamin sodassa käytetty Agent Orange, siemenmonopolin luominen sekä jatkuvat glyfosaattiin liittyvät ristiriitaiset tutkimukset ja skandaalit (WHO on poistanut ainetta puoltavia löydöksiään ja lobbarit taas ovat ujuttaneet omien tutkimustensa tuloksia virallisiin asiapapereihin), yrityksen oikeusjuttujen lista on aikamoista luettavaa.
Eikä kyse ole mistään ihmeellisistä salaliitoista, vaan ihan normaaliksi koetusta bisneksestä, jonka tekoa opetetaan ihan korkeakoulutasolla – tärkeintä on voittomarginaali ja osakkeen arvo, joissain tapauksissa ne menevät jopa markkinoiden avoimuuden, ihmisoikeuksien ja -vapauksien edelle. Ja jos samalla satutaan auttamaan nälänhädän poistamisessa, ihan kiva juttu, jos ei, niin, mitä sitten, kyllä se raha valuu sinne yhteiskunnan alakerroksiin kuin solumyrkyt pohjaveteen? Tämä ei olisi niin haitallista, ellei Monsantolla olisi niin määräävä asema hallitsemillaan markkinoilla. Glyfosaatin, jota Monsanto myy nimellä Roundup, käytön myötä sille resistenssejä GMO-lajikkeita, jotka ovat myös Monsanton tuotteita, aletaan suosia. Ensin luodaan hyöty, joka onkin haitta, johon sitten myydään lääke – nerokasta. Jos Monsantoa ja sen kaltaisia firmoja ei saa vastustaa, niiden olemassaolo tulee ainakin hyväksyä, jos niitä ei peräti kannata, jonkinlaisena "välttämättömänä pahana", enkä sellaiseen kyllä lähde. Ennen kaikkea GMO-tutkimus tulisi hoitaa non profit -pohjalta, eikä antaa voiton maksimoinnin ohjata tätäkään tutkimusta.
Tuo geenimanipuloitu ruoka on sitten mielestäni asia erikseen. On totta, että tieteelliset tutkimukset eivät ole löytäneet siitä juurikaan mitään haitallista. Eikä todellakaan voi olla varma, että GMO-vilja aiheuttaa syöpää ja niitä katastrofeja, kuten dokumentin fanaattisimmat GMO-piruja maalailevat uskovat. Muttei päinvastaisestakaan voi olla varma, siis jos haluaa säilyttää tieteellisen asenteensa, uusi tutkimus, joka verifioi GMO:n haitallisuuden ihmiselle voi olla jo kulman takana. Puhumattakaan sen haitoista luonnolle ylipäätään, vaikkei se aiheuttaisikaan syöpää, niin pidemmän ajan vaikutuksia on vielä vaikeata arvioida. Mielestäni ei vielä voi kuitenkaan sanoa, että "tutkimuksia on tehty vuosikymmenten ajan", jos kerran ensimmäinen GMO-tuote, eli Flavr Savr -tomaatti tuli kuluttajamarkkinoille 1994. (Btw, tomaatti tuli tuottajalleen Calgenelle liian kalliiksi ja Monsanto ostikin lafkan sitten kun se oli "kypsä".) Varsinaisia tutkimuksia aiheesta on tehty siis vasta 25 vuotta. No, voihan sitäkin sanoa "vuosikymmeniksi".
On ihan järkevää taistelussa sairauksia ja sen sellaisia vastaan käyttää myös geenimuuntelua, jopa ruuan tuotannossa, jos tilanne todella niin vaatii ja siitä todella on kyse. Geenimuuntelua käytetään myös mitä ihmeellisimmissä tilanteissa: taimenesta tehdään punaisempi, jotta se näkyisi paremmin vapaa-ajan kalastajan silmiin. Mutta tuntuisi, että nämä GMO:t ovat suunniteltu lähinnä jo ylituotetuille markkinoille, eli meille, jotka heitämme jo nyt puolet ruuastamme menemään. Ihmiskunnan voisi vielä siis ruokkia nykyisellä tuotannolla, mutta niin ei tehdä. Koska se ei ole kannattavaa, koska se haittaisi voittomarginaaleja. 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään vuosittain, koska se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Nälänhädän poistamisesta ei siis voi sanoa olevan kyse, vaan korkeintaan sen poistamisen kustannuksien madaltamisesta. Mutta se toki kuulostaa hienommalta, että taistelee nälänhädän poistamisen puolesta, kuin että “koska nälänhädän poistaminen on kallista ja siinä ei vielä ole tarpeeksi voittoa tehtävissä, luomme tämänkaltaisen GMO-riippuvuuden ja ehkä siten jopa vähennämme maailman nälkää voittojamme lisäten ja/tai niitä vaarantamatta”.
En vastusta, saatika vihaa GMO-tuotteita, jos joku haluaa niitä syödä, syököön. Itse olen tässä viime vuosina löytänyt luomutuotteet ja kovasti tykästynyt niiden makuun ja ovatpa ne useinmiten lähiruokana hieman kestavämpiäkin tuottaa, eli kyse ei ole mistään raivorationaalisesta päätöksestä. Mutta varmasti ravintoloissa ja varsinkin spudarilla GMO:takin tulee imailtua, enkä kaupassakaan heittäydy absolutiksi, jos mehukkaat luumutomaatit ovat tarjouksessa, en katsele onko se biodynaamisesti viljelty vai ei. Sama juttu sokerin, lihan ja esim maitotuotteiden kanssa, olen niitä vähentänyt ja siirtynyt luomuun, mutten tyystin lopettanut. Juon jopa Coca Colaa kerran pari vuodessa! Vaikka se on paha, paha, paha lafka! Miksi sitten juon sitä? No ku se on niin hyvää.
Siksi on mielestäni ihan hyvä asia, että esim Euroopassa ruuat, joissa on GMO-ainesosia, merkitään, jotta kuluttaja on niistä tietoinen. Se, että näitä merkintöjä vastaan lobataan ja ne ovat vaarassa, jos/kun erilaiset "vapaakauppasopimukset" tulevat voimaan, ei johdu mistään muusta kuin taustalla olevasta ideologisesta asenteesta, jonka mukaan voiton maksimointi johtaa välttämättä parhaaseen tuotteeseen ja äärimmäiseen kuluttajatyytyväisyyteen. Ymmärretään, etteivät kaikki kuluttajat halua ostaa tuotteita, joissa on GMO-aineksia. Muttei ratkaisu voi olla sekään, että asia sitten salataan kuluttajalta, jotta meidät saataisiin ostamaan sellaisia tuotteita!? Tieteellinen konsensus ei pannahinen riitä “avoimille” markkinoille, vaan se tarvitsee joko yleisen konsensuksen tai sitten mitä erilaisimpia vippaskonsteja. Ja näissä vippaskonsteissa jotkut yritykset ovat toisia ovelampia, eikä ainakaan Monsanton kohdalla ole tullut esiin mitään sellaista, joka saisi minut uskomaan, että he siellä ovat nyt tämän GMO:n kohdalla parantaneet tapansa ja ovatkin muuttuneet maailmanparantajiksi, vaikka samaan aikaan muissa tuotteissaan puljaavatkin menemään minkä ehtivät.
Pointtina lähinnä se, että tässäkään GMO-keississä ei ole vain kahta toisiaan syyllistävää ryhmää: fiksuja tieteellisiä rationalisteja, jotka hyväksyvät ja syövät GMO-ruokaa, ja sitten on tietämättömiä ja pelokkaita totalitaristeja, jotka eivät GMO-tuotteisiin koske edes pitkällä luomusellerinvarrella, vaikka dokumetti vähän niin antaakin ymmärtää.
Absolutismit kuuluvat obduktiosaliin.
PS. Docventuresin seuraajat voivat jokainen halutessaa kelata takaisin viime kauteen ja sen ohjelmaan (40. jakso), Merchants of Doubt, joka käsitteli valheellisen propagandan levittämistä voittojen turvaamiseksi. Tai sitten juutuubista voi yytsiä Adam Curtisin erinomaisen dokkarisarjan tieteen ja poliittisen rationalismin kompuroinneista, kun on vaadittu alistumista teknologian ylivallalle, Pandora’s Box, osa 4 käsittelee juuri DDT:n voittokulkua ja kaatumista – siinä näytetään kuinka eräskin tiedemies syö DDT:tä suoraan paketista osoittakseen kuinka turvallista se onkaan. Tai Darwin’s Nightmare, jossa kuvataan miten kalateollisuus “poisti maailman nälkää” Victorianjärvellä. Se, että jollakin aineella tai teolla ei ole suoraa vaikutusta, ei vielä tarkoita, etteikö sillä voisi olla rajustikin kumuloituvia epäsuoria haittoja, ja niiden havaitsemiseen tarvitsemme joskus enemmän kuin 25 vuotta. Onko ihmiskunnalla sitten varaa odotella on toinen keskustelun aihe. Mutta senkin dialogin vetäjiksi toivon muitakin kuin fanaattisia luonnonsuojelijoita ja voittoja tavoittelevien yritysten spindoctoreita.
