Ja aamulla klo 8 arki alkoi reagoimattomana Malmilla… #malmi #elvytys #annenukke #arki (paikassa Malmin sairaala) https://www.instagram.com/p/CpLHeJLNNFs43BP6kk88HJ7CyMZ3r_Dm9nlVnE0/?igshid=NGJjMDIxMWI=
Vuoden vika keikka vedetty...nyt enää perjantaihin perusduunii ja sit nousu Jouluun #elvytys #treenit #seho #potilasturvallisuutta #ilosanomaa (paikassa Töölö Sports Hall) https://www.instagram.com/p/B6IlIWvhkz9QgO_6QVjFiEI9HAQZU2GqWVquF80/?igshid=1ed3i31pkg3a9
Hämmentää tämä valkaelvytyksen vastustajien "raha ei kasva puussa" argumentointi, kun he samaan hengenvetoon toteavat, että tällä velkarahalla maksettavat tuet "menevät Kankkulan kaivoon". Raha ei kasva puussa, ei, muttei se myöskään mene Kankkulan kaivoon. Kyllä se raha työttömän taskusta aika paljon nopeammin sujahtaa pyörittämään reaalimarkkinoita kuin raharikkaan, joka ehkä ostaa sillä verohelpotuksella uuden kultaisen perseensuristimen ja laittaa loput korkeakorkoiselle säästötilille tai jonkin toisen kivan kiven alle, jonka investointipankin korkeapalkkainen vivustaja osoittaa. Tämä raha pyörittää ainoastaan finanssitaloutta – ei reaalitaloutta. Tämän rahoitussektorin hyödyllisyydestä on esitetty myös eriäviä näkemyksiä. Molemmissa tapauksissa se sitten menee jonkun toisen taskuun – toinen valmistaa vessapaperia, toinen kultaisia perseensuristimia ja kolmas virtuaalivipuja. Ja sieltä pyörittämään markkinoita. Osa rahoista lainataan, osa rahoista menee veroihin ja osa erilaisiin tukiaisiin. Ja sieltä taas takaisin pyörittämään markkinoita. Ongelma siis piilee heissä, jotka haluavat kasata sitä rahaa, pitää sen pois kierrosta.
Tämä on elvytyksen idea - eli kun kysyntä alhaalla, sitä luodaan rahalla. Nyt meille tarjotaan (pun intented!) tarjonnan talouden ratkaisuja, näitä monetaristisen mallin lisäosia. Kun on paljon työttömiä ja vähän avoimia työpaikkoja tilannetta parannetaan lisäämällä työvoiman tarjontaa!? Kun kukaan ei osta autoja, niin autoja pitää valmistaa enemmän!? Tämä on tietenkin kärjistys, meidän tulee samalla tehdä monia erilaisia tarjouspuolen talousteorian vippaskonsteja. Meille on sanottu, että Ruotsissa tämä on toiminut, muttei ole otettu huomioon sitä, että Ruotsi harjoitti myös elvyttävää finanssipolitiikkaa. Jos joku sanoo, että sateessa sanomalehden pään päälle laittaminen estää jalkojen kastumisen, ja sama henkilö silti laittaa kumisaappaat, ja sitten sateen jälkeen toteaa: ”Katsokaa, sanomalehti esti jalkojeni kastumisen!” niin kuinka vakavasti tämä neuvo sitten tulisi ottaa? Vaikka tosiasiat selkeästi osoittavat, etteivät jalat kastuneet ja se taattiin sanomalehden pään päällä pitämisellä, tämäkään yhteys tosiseikan ja teorian välillä ei ole osoitus siitä, että teoria oli tosi.
Miksiköhän se talouden moottori ylipäätään sammuilee ja yskii? Rikkaat ja köyhät erotellaan siinä kohtaa, kun se raha pitää muuttaa joksikin, jolla on arvoa. Kun markkinat yskivät. Pörssi menettää arvostaan hurjia.., ööö, indeksejä, rikkaalla onkin vain 80 miljoonaa, kun eilen oli sata miljoonaa, köyhä menettää kaiken, vähäiset sijoituksensa, asuntonsa ja työnsä. Jos sellaisia vielä oli. Tässä kohtaa se varakas ostaa ne autot, asunnot ja piirongit, kun sattuu olemaan sen verran löysää taskussa. Mutta ei hätää! Vallalla olevan talousteorian mukaan raha ”tihkuu” sieltä yläkerroksista sitten alaspäin. Ikävästi vai inflaatio ehtii sitä rahamurusta kovettamaan niin, ettei se enää sieltä pöydältä lattialle pudotessaan niin hyvältä maistu. Ei siinä, kyllä köyhät saadaan siitäkin käppyrästä keskenänsä tappelemaan.
Rahan kyseessä ollessa, varsinkin sitä käytettäessä meillä on mitä moninaisimpia semanttisia keinoja esittää tapahtunut joko postiivisessa tai negatiivisessa valossa. Mutta aina kun rahaa ”käytetään”, joka antaa sitä jollekulle toiselle jotta saisi jonkin asian tai palvelun. Raha siis liikkuu. Eikä se haise. Tämä lausehan tulee tarinan mukaan itseasiassa noilta Antiikin roomalaisilta, kun keisari Vespasianus langetti kämälämaksut todeten ”Pecunia non olet!”
Laillisen rahankäytön räikein esimerkki taitaa olla ase- ja sotilasmenojen kohdalla. Sen kaupan kohdalla puhutaan aina ”käytöstä”, rahaa siis käytetään, sen alkuperää ei ihmetellä, eikä sen seuraavasta etapista paljoa puhuta. ”USA on käyttäny Irakin ja Afganistanin sotaan niin-ja-niin monta triljoonaa.” Useinmiten kyseessä on kuitenkin veronmaksajien tai kriisitilanteissa erilaisten sotaobligaatioiden kautta tapahtuva subventointi tavallisilta ihmisiltä aseteollisuudelle. Siinä missä puhummee ”sen-ja-sen” valtion sotilasmenoista, voisimme aivan hyvin puhua ”sen-ja-sen” aseteollisuuden haaran tai yrityksen tuloista. Nyt Suomen puolustusvoimat varautuvat suurhankintoihin. Ihan siinä missä heidän tavarantoimittajansakin.
Raha tuli (tulee?) perinteisesti työstä. Mutta niitä töitä ei ole, jos kukaan ei osta tuotteita tai palveluita. Nyt raha on selkeästi velkaa. Eli ilman velkaa ei olisi rahaa. Ei ole muuta kuin velkarahaa. Velkaa laitetaan johonkin kohtaa monimoottorista systeemiä jotta se käynnistyisi. Nyt se laitetaan pankkeihin. Jotka kehittävät mitä ihmeellisempiä talousinstrumentteja, eli asioita, joita voi myydä, muttei koskettaa – eikö se ole ”kankkulan kavo”? Rahaahan ei voi myöskään koskettaa, ainoastaan sen kuvaa, käteistä. Rahan arvo on siinä, mitä sillä saa. Nyt sillä saa yhä enemmän ja enemmän asioita, joita ei voi koskettaa. Tällaisten ”arvopapereiden” markkinat ovat monituhatkertaiset verrattuna nk reaalimarkkinoihin, josaa siis ostetaan kiinteää omaisuutta, tuotteita tai palveluita. Ne perustuvat vain ja ainoastaan uskoon ja luottamukseen. Kuten rahan arvokin. Mutta kuinka pitkälle sitä rahan arvoa voi liuottaa ja laimentaa? Jossain vaiheessahan tosin rahan arvo kääntyy nousuun töiden vähentyessä. Eli töitä on vähemmän, joten siitä saatavaa palkkaa, rahaa on vähemmän, joten se on arvokkaampaa. Ikuinen inflaatio muuttuu pysyväksi deflaatioksi. Jossain vaiheessa. Ei huomenna, eikä meidän elämämme aikana, mutta joskus.
Taloustiede on siitä otollinen tiede, että jokainen voi sieltä ottaa itselleen sopivan teorian ja nostaa sen jalustalle Pyhäksi Totuudeksi. Ekonomin on vaikeata olla neutraali, jos aikoo työllistyä. Onneksi en ole ekonomi, voin esittää oman aidon näkemykseni ilman, että työpaikkani vaarantuu.
