#intentio

[kallonkutittaja]

Meikäläisen edellisen manifestaatiorituaalin alttari. Osa toiveista toteutui, osa ei, mutta oleellista lienee, että toteutumattomien osalta omat pyrkimykset selkiytyi.

Suoritin tän rituaalin joskus syksyllä, se taitais olla taas aika uudelle.

En on palvo mitään tiettyjä entiteettejä, vaan yritän virittäytyä universumin taajuudelle ja osaksi sen kokonaisuutta samalla sisäistäen omat sisimmät haluni ja tarpeeni.

[kemvid]

Data from SUV shows deadly wreck may have been intentio... - https://fer4.com/data-from-suv-shows-deadly-wreck-may-have-been-intentio/ - #Data, #Deadly, #Intentio, #News, #Shows, #SUV, #Wreck

[ghdijj1]

#INTENTIO NALINSPIRATION MY APPRECIATION #PEEL (at God's Divine Handiwork)

[uusimaailma]

Ehdotus jaetuksi intentioksi

Tahdon yrittää ymmärtää.

Tahdon yrittää ymmärtää yhdessä sinun kanssa.

Ymmärrä sinä kaikki, se on sinun hommasi. Ja minä ymmärrän, mitä se tarkoittaa.

Se tuntuu nyt sopivalta tehtävältä, sopivalta työnjaolta.

[uusimaailma]

Erillisyyden harha: taiteilija ja yleisö

Kun katsoo omaa kokemustaan tarkkaan, huomaa kuinka tarina erillisestä itsestä jäsentää hyvin syvällisesti ja yksityiskohtaisesti kokemustamme. Kirjoitin tuossa Pieni sukellus -merkinnässä, kuinka tämä oletus tuottaa esimerkiksi rakkauden, haluamisen ja vihan elämyksiä. 

Tarina erillisestä itsestä luo maailmamme paitsi yksilöllisen kokemuksen alueella myös systeemisellä alueella. Se luo sen reaalisen, havaittavan maailman, jossa elämme ja kaikki sen teknologiat ja  instituutiot taiteesta talouteen. Charles Eisenstein on yksi aihetta käsitellyt degrowth aktivisti, jonka analyysi kohdistuu siihen kuinka tarina erillisestä itsestä luo tarpeen hallita itseä, toisia ja maailmaa ja tämä synnyttää nykyisen rahajärjestelmän. Rahareformiin hän ei taida uskoa, vaan peräänkuuluttaa maanpäällistä ihmettä. Tarvitsemme ihmeen päästäksemme eteenpäin. Ihme on mahdoton, niin kauan kun pidämme kiinni erillisen itsen tarinasta.

Yksi erillisyyden harhan muodoista tulee esiin taideprojekteissa, kun puhumme teosten tekijöistä ja yleisöstä. Olisi mielestäni tärkeä oppia ajattelemaan että syvällisellä tasolla ei ole taiteilijoita ja yleisöä erikseen. Olemme yksi ihmiskunta ja sekä taiteen tekeminen että se kokeminen ovat ihmiskunnan yhteistä, erittäin tärkeää toimintaa.

Taiteen tekeminen on elämistä siinä kohdassa ihmiskunnan kehoa, jossa on ihmiskunnan käsi ja siinä kädessä on veitsi. Veitsi viiltää tietoisuudelle lisää tilaa tiedostamattomuuden pimeydessä. Se viiltää todellisuutta tietoisuuden valoon. Se luo todellisuutta. Taiteen tekeminen on elämää veitsenterällä. Se kuulostaa dramaattiselta, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Sillä tavalla on tapahtunut kaikki henkilökohtainen kasvu ja kasvumme yhteisönä. Taide on aina ollut elämää veitsen terällä, sekään ei ole muuttunut kuin laadultaan. Sillä todellisuus joka repeää esiin ei ole vain laajempi vaan myös laadultaan jatkuvasti syvempi, rikkaampi ja moniulotteisempi. Siksi myös taide muuttuu aina uudeksi veitsenterällä.

Olemme kaikki yhdessä tässä tilanteessa ihmiskuntana. Tietoisuus käyttää ihmiskuntaa tullakseen tietoiseksi itsestään. Ja ihmiskunta käyttää taidetta hoitaakseen tuota tehtävää.

Ei ole erillistä yleisöä, joka ottaisi vastaan jonkin "sanoman". Ei ole selkeää viestiä, eikä viestin vastaanottajaa. Ellei sitten ajatella, että tietoisuus itse on tuo yleisö. Siis tietoisuus, joka haluaa tietoiseksi itsestään.

Voisi olla hyödyllistä ajatella yleisöä uuden metaforan kautta. Ehkä yleisö ei ole mikään ihmisryhmä, joka pitäisi tavoittaa, vaan prosessin vaihe joka pitää tehdä mahdolliseksi. Mitä on yleisön toiminta? Mikä on sen tehtävä? Yleisön toimintaa on antaa huomioita, yleisö on siis attentiota (agape). Teoksen luominen on tässä ikuisesti jatkuvassa sisään ja uloshengityksessä se toinen vaihe: intentio (eros). 

Tietoisuus leikkii maailmassa ja laajentaa, syventää ja rikastaa kokemustaan, se on intentiota, luovaa toimintaa. Välillä se haluaa katsoa, mitä se on saanut aikaan, se on attentiota.

Olemme itse yhtä lailla teostemme yleisöä kuin kuka tahansa muukin. Toimiessamme merkityksellisen intention ohjaamina, tuomme päivänvaloon jotain, mitä siellä ei ole ollut. Emme itsekään tiedä, mitä annamme ihmiskunnalle, mitä olemme lähteeltä hakeneet. Se selviää meille vasta, kun olemme saaneet teoksen kokonaan päivänvaloon ja se on valmis. 

En pääse irti Anssi Kalan versiosta laulusta Ikävä. Minulle se tiivistää kaiken oleellisen kosmisesta ikävästä sinne missä emme koskaan ole olleetkaan. Siitä ikävästä syntyy masennusta, jos intentio on estynyt tomimasta ja siitä syntyy taidetta, jos intentio löytää tien eteenpäin.

[uusimaailma]

Elämän tarkoitus

Viktor E. Frankl on logoterapian eli “tarkoitusterapian” kehittäjä. Olen vasta tutustunut tähän lähestymistapaan ja hyvin pinnallisesti. Kiinnostusta kuitenkin härättää Franklin kritiikki psykoanalyysiä kohtaan, jossa ihmisen toimintaa selitetään primitiivisten energioiden sublimaationa (Wilberin sanoin, kaikki ylempi selitetään alemmalla). Frankl ottaa terapian ytimeen tarkoituksen, logoksen löytymisen, kuitenkin niin, että elämän tarkoitus on jotain, mitä ei voi määritellä, vaan se löydetään ja eletään todeksi jokaisen ihmisen jokaisessa hetkessä. “Elämän tarkoitus vaihtelee eri ihmisillä, päivittäin ja tunneittain. Siksi tarkoituksella yleensä ei ole merkitystä, vaan yksilön elämän tarkoin määritellyllä tarkoituksella tietyllä hetkellä.”

Kun luen Franklin tekstiä, minulle tulee olo, että elämän tarkoitus ei ole jotain, mitä tulee etsiä tai jonka voi löytää. Elämällä ei ole tarkoitusta siinä mielessä, että minulle perusteltaisiin elämän tarkoitus. Pikemmin elämän tarkoitukset avautuvat esiin itsestään, kun luovutan ja lakkaan edellyttämästä tarkoitusta ja penäämästä perusteluja. Frankl kirjoittaa: “Logoterapian ei tarvitse tyrkyttää potilaalle mitään arvostuksia, sillä totuus tyrkyttää itse itseään, eikä siihen tarvitse sekaantua.”

Jostain syystä, ehkä monistakin, me penäämme perusteluja ja tarkoitusta, mutta silti juuri pysähtymisen kautta itsestään avautuvaa, ilmiselvää ja vääjäämätöntä totuutta kunkin ainutkertaisesta tehtävästä tällä pallolla monen tekee mieli paeta. Se liittyy vastuuseen. Elämäni ainutkertaisen tarkoituksen aukenemisen mukana aukenee myös oma ainutkertainen vastuuni. “Inhimillinen olemassaolo on olennaisesti itsensä ylittämistä eikä itsensä toteuttamista. Itsensä toteuttaminen ei ole lainkaan mahdollinen päämäärä siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä voimakkaammin ihminen siihen pyrkii, sitä pahemmin hän epäonnistuu. Sillä vain siinä määrin kuin ihminen sitoutuu elämänsä tarkoituksen toteuttamiseen hän myös toteuttaa itseään.”

Elämän tarkoitusta ei voi määritellä ja se muuttuu jatkuvasti, mutta se ei koskaan lakkaa olemasta. Elämän tarkoitukset avautuvat liikkuessa elämän veitsenterällä.

[mari-beamcoach]

Elämän tarkoitus

Victor E. Frankl on logoterapian eli "tarkoitusterapian" kehittäjä. Olen vasta tutustunut tähän lähestymistapaan ja hyvin pinnallisesti. Kiinnostusta kuitenkin härättä Franklin kritiikki psykoanalyysiä kohtaan, jossa ihmisen toimintaa selitetään primitiivisten energioiden sublimaatiota (Wilberin sanoin, kaikki ylempi selitetään alemmalla). Frankl ottaa terapian ytimeen tarkoituksen, logoksen löytymisen, kuitenkin niin, että elämän tarkoitus on jotain, mitä ei voi määritellä, vaan se löydetään ja eletään todeksi jokaisen ihmisen jokaisessa hetkessä. “Elämän tarkoitus vaihtelee eri ihmisillä, päivittä ja tunneittain. Siksi tarkoituksella yleensä ei ole merkitystä, vaan yksilön elämän tarkoin määritellyllä tarkoituksella tietyllä hetkellä.”

Kun luen Franklin tekstiä, minulle tulee olo, että elämän tarkoitus ei ole jotain, mitä tulee etsiä tai jonka voi löytää. Elämällä ei ole tarkoitusta siinä mielessä, että minulle perusteltaisi elämän tarkoitus. Pikemmin elämän tarkoitukset avautuvat esiin itsestään, kun luovutan ja lakkaan edellyttämästä tarkoitusta ja penäämästä perusteluja. Frankl kirjoittaa: “Logoterapian ei tarvitse tykyttää potilaalle mitään arvostuksia, sillä totuus tyrkyttää itse itseään, eikä siihen tarvitse sekaantua.”

Jostain syystä, ehkä monistakin, me penäämme perusteluja ja tarkoitusta, mutta silti juuri pysähtymisen kautta itsestään avautuvaa, ilmiselvää ja vääjäämätöntä totuutta ainutkertaisesta tehtävästäni tällä pallolla monen tekee mieli paeta. Se liittyy vastuuseen. Elämäni ainutkertaisen tarkoituksen aukenemisen mukana aukenee myös oma ainutkertainen vastuuni. “Inhimillinen olemassaolo on olennaisesti itsenä ylittämistä. eikä itsensä toteuttamista. Itsensä toteuttaminen ei ole lainkaan mahdollinen päämäärä siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä voimakkaammin ihminen siihen pyrkii, sitä pahemmin hän epäonnistuu. Sillä vain siinä määrin kuin ihminen sitoutuu elämänsä tarkoituksen toteuttamiseen hän myös toteuttaa itseään.”

Elämän tarkoitusta ei voi määritellä ja se muuttuu jatkuvasti, mutta se ei koskaan lakkaa olemasta. Elämän tarkoitukset avautuvat liikkuessa elämän veitsen terällä.

[todaysilencespeaks]

Let Our Own Light Shine

We are born filled with light and wonder.  As children we conform to the adults we are surrounded by.  With time negative self talk, self-limiting beliefs, fear of failure and shame turn our once big dreaming you-can-do-anything-you-want eyes, to tearful eyes that no longer look up and want to disappear in the shadows.

In an effort to not disappear into the darkness, we need to work and fight…

View On WordPress