23.11.2014 Bhaktapur
Namastee siskot ja veljet! Tänään harrastimme kotiseutumatkailua ja otimme ruosteisen pikku-Suzuki-taksin naapurikaupunkiin Bhaktapuriin, joka on kuuluisa vanhoista temppeleistään ja hyvin säilyneestä rakennuskannasta. Vaeltelimme Durbar-aukiolta pikkukujille, poikkesimme musiikkikaupassa ja Tibetan Singing Bowl -kaupassa. Yhdessä kuvassa mies maalaa tiibetiläistä thanka -maalausta. Yleensä niin thankoja kuin singing bowlejakin (mikä se on suomeksi?) käytetään meditaatioon, mutta niiden salaisuudet eivät aivan ole minulle selvillä vielä.
Bhaktapurissa oli herkullisia kauppoja, ja mukaan tarttui puinen, koristeellisesti kaiverrettu kulho ja kashmir-neule. Lopulta, kun odotimme taksia lähes rahattomana, pienikokoinen, ahavoitunut ja poikkeuksellisen likainen poika tuli istumaan viereemme ja pyytämään että ostaisimme hänelle koulukirjan. Meitä epäilytti, päätyisivätkö rahat pojan vai jonkun muun taskuun, mutta päädyimme ostamaan hänelle ison paketin Marie -keksejä. Tarjouksistamme huolimatta poika ei halunnut momoja tai muuta ravitsevampaa. Poika oli luultavasti koditon, tai sitten kotitaloustyöntekijä, koska sanoi käyvänsä koulua 2 vain päivää viikossa. Siinä sivussa annoimme 20 rupiaa pienelle, ruttuiselle, avojalkaiselle mummelille. Täällä ei muka saisi antaa ihmisille rahaa, mutta mistä vanhukset oikein saavat elantonsa jos ei olekaan perhettä jonka kanssa voi asua tai jotain muuta sattuu..