Kirjasuositus! Liisa Keltikangas-Järvinen: Ujot ja introvertit
Luin tän kirjan jokunen kuukausi sitten ja tein siitä sillon muistiinpanoja koska se oli mulle aika silmiä avaava lukukokemus. Nyt päätin vihdoin saada aikaseks suositella sitä muillekin.
Kirjassa siis selitetään mitä ujous ja introverttiys on ja mitä hyviä puolia niissä on. Lähtökohtana ei oo, että ujous on joku vika josta pitäis pyrkiä eroon, vaikka mukana onkin vinkkejä miten voi ite tulla rohkeemmaksi jos on ujo ja miten esim. ujoon lapseen pitäis suhtautua jotta lapsesta ei tulis entistä ujompi.
Tässä muutamia kiinnostavimpia pointteja joita mulle jäi kirjasta käteen:
- ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre ja sen takia siitä on vaikee päästä eroon
- ujous EI ole sama asia kuin epäsosiaalisuus – ja sosiaalisuus EI ole sama kuin sosiaaliset taidot! ujokin ihminen voi olla sosiaalinen eli kaivata ihmisten seuraa, ja sosiaalisellakin ihmisellä voi olla huonot sosiaaliset taidot, koska ne on opittuja taitoja. ujous ei sulje pois sosiaalisia taitoja, ja ujot usein aliarvioi omat sosiaaliset taitonsa
- jos ihminen on sekä ujo että sosiaalinen, puhutaan ristiriitasesta ujoudesta, jossa korostuu sekä ujouden että sosiaalisuuden negatiiviset puolet: sen miettiminen, mitä itestä ajatellaan, ja tarve olla pidetty ja miellyttää muita
- empatia ja herkkyys tulkita toisten tunteita korreloituu ujouteen, ei sosiaalisuuteen
- ujoilla on taipumusta tulkita sosiaaliset interaktiot ja myös yksinkertaset ärsykkeet negatiivisesti. esim. ujot lukee helposti neutraaleja sanoja väärin silleen, että ne saa negatiivisen merkityksen
- vielä 25 vuotta sitten ujoudella oli tutkimusten mukaan positiivinen yhteys oppilaan arvosanoihin. nykyään ujot saa helpommin omaa osaamistaan huonompia arvosanoja kaikissa aineissa. opettajat myös arvioi aggressiivisten oppilaiden sosiaaliset taidot paremmiksi kuin ujojen
- (tästä kohtaa mulla ei oo muistiinpanoja joten tää tulee ihan oman muistin varasta) ennen ujoutta voitiin pitää jopa toivottavana luonteenpiirteenä, kun taas nykyään joka paikassa korostetaan sosiaalisuutta/sosiaalisten taitojen merkitystä. se mitä pidetään ujoutena vaihtelee ajan ja kulttuurin mukaan ja ei voida oikeestaan sanoa että esim. suomalaiset ois erityisen ujoa kansaa(?). se miten hyvin ujo sopeutuu ympäröivään yhteiskuntaan riippuu siitä minkälaisia luonteenpiirteitä kyseisessä ajassa ja paikassa arvostetaan
- introverttiys ja ekstroverttiys taas kuvastaa ihmisen viritystilaa. introvertin viritystila on lepotilassakin korkeempi ku ekstrovertin, joten introvertin tarttee rajottaa ulkoa tulevien ärsykkeiden määrää. ekstroverteillä puolestaan on matala viritystila ja ekstrovertit hankkii ulkoisia ärsykkeitä sen nostamiseks (ja jos ymmärsin oikein niin tää ei siis koske pelkästään toisia ihmisiä, vaan myös muita ulkoisia ärsykkeitä, mikä oli itelle uutta)
- suurin osa ihmisistä kuitenkin on jotain introvertin ja ekstrovertin väliltä
tässä oli vaan muutamia seikkoja joita pidin kiinnostavina, suosittelen lukemaan koko kirjan jos aihe kiinnostaa. ite ainakin tajusin ton kirjan lukemisen myötä et en ehkä ookaan niin epäsosiaalinen ja niin introvertti ku olin kuvitellu, vaan ainaki osa siitä mitä oon pitäny epäsosiaalisuutena onkin ujoutta – ja se on ihan okei.
Lähdeteos: Keltikangas-Järvinen, L. 2019. Ujot ja introvertit. Helsinki: WSOY.
