#kiusattu

[lifes-too-tough]

Mä kannan edelleen kaunaa yläasteen kiusaajille. Ne pilasi mun terveyden, oon nykyään monisairas, ne ei joutunut vastuuseen mistään. Ja vittu mä oon joutunut tappelemaan julkisen terveydenhuollon kanssa uupumuksen partaalle sairauksista ja kroonisesta kivusta. Ja paskat karmasta kun yksi niistä idiooteista on nykyään lääkäri. 🤬😭

[neekkis]

Koulukiusaamisesta

"Sinä olet vain helppo uhri." "Sinä et saa antaa kiusaajien nähdä, että se sattuu sinuun." "Sinun täytyy vain olla huomioimatta kiusaajia, niin he kyllästyvät sinun kiusaamiseesi pian." Ovatko nämä toteamukset sinulle tuttuja? Oletko sanonut joskus itse näin jollekulle, tai kuullut itse tämän? Satuin itse Lahdessa todistamaan juuri tämänkaltaisia toteamuksia, kun olin kavereideni kanssa syömässä eräässä paikallisessa pitseriassa. Pitseriassa oli paikalla myös kolmihenkinen perhe: äiti, isosisko ja nuori poika. Perhe keskusteli pojan kokemasta koulukiusaamisesta, ja äidin ja isosiskon neuvot asiaan olivat juuri edelläkaltaisia. Lisäksi äidin suusta saattoi kuulla myös tällaista: "Sinä olet nyt sellainen, että suutut kun sinua ärsyttää. Tunnen sinut." "Sinun pitäisi vain säilyttää malttisi ja mennä tyynesti opettajan luokse." "Kun et näytä mitään tunteita, kiusaajat lopettavat." Eli kärjistäen: sinä olet viihdyttävä uhri, joten ansaitset tullakin kiusatuksi. Kiusaaminen on sinun syytäsi. 

Kiusaamisen syihin voi olla erittäin hankalaa puuttua ja tietenkin vanhemmat haluavat, ettei heidän lastaan kiusata. Mutta kertomalla, että lapsi reagoi väärin kiusaamiseen, vanhempi tekee vain hallaa lapselleen. Kiusaaminen ei lopu siten, että uhri muuttaa itseään, koska kiusaaja keksii aina uuden syyn kiusaamiselle. Kiusatulle tulee vain sellainen olo, että hän ansaitsee kaiken, koska omalla käytöksellään mahdollistaa kiusaamisen. Hän on viihdykettä ja viihdykkeenä pysyy. On niin helppoa kyllä sanoa uhrille, että sinun tulee muuttua, koska kiusaamiseen puuttuminen vaatii sosiaalisiin rakenteisiin puuttumista, mikä on äärimmäisen vaikeaa. Yksinkertaisinta on siis tarttua yleensä siihen kaikkein ilmiselvinpään ratkaisuun, eli käsketään kiusatun muuttaa itseeään. Yleensä se on myös kaikkein toimimattomin ratkaisu. Kiusaamiseen puuttuminen voi myös olla aikuisenkin näkökannalta pelottavaa ja turhauttavaa, koska oikeita ratkaisuja ei välttämättä heti tule mieleen, ja tällöinkin tuntuu parhaalta idealta muuttaa kiusattua, eikä puuttua kiusaamiseen. Kiusaamista lakaistaan maton alle.

Vika on siinä, että annamme kiusaajien oppia, että he voivat huvin vuoksi kiusata toista. Joskushan kiusaaminen voi myös loppua sillä, että kiusattu lakkaa reagoimasta. Kiusaamisen loppuminen on aina positiivinen asia, mutta tällä reagoimattomuuteen kehottamisella on muita varjopuolia, jotka jo edellä mainitsinkin. Ja kuinka monelle meistä on helppoa olla reagoimatta, kun vaikka kymmenen muuta ihmistä ympäröi meidät, huutelee törkeyksiä tai pahimmillaan käy käsiksi? Tai kun omaisuuttamme tuhotaan? Tai kun perässämme juostaan ja huudellaan törkeyksiä? Joillain yksilöillä on harvinaisen hyvä pokerinaama ja perusturvallisuudentunne, jota ei horjuta edes kiusaaminen, mutta kaikki meistä emme ole sellaisia. 

Jos olet kokenut itse koulukiusamista, niin halutessasi voit kertoa minulle (vaikka anona) että saitko kiusaamisen loppumaan siten, että et enää reagoinut? Minua kiinnostaa, onko tästä neuvosta ollut useimmille kiusatuille suurta hyötyä. Tällä hetkellä epäilen sitä suuresti.