Näin viimeisenä kisapäivänä voidaan palata perimmäisten kysymysten äärelle ja miettiä miksi Kiljuhanhen Tumma Vehnä tulee pokkaamaan Taiston finaalipaikan. Kiljuhanhen teesit pyörivät käsityön ja parhaiden raaka-aineiden ympärillä. Tumma Vehnä onkin erinomainen taidonnäyte näistä kahdesta.
Tumma Vehnä on oluena vahva vehnäolut. Siinä on syvyyttä ja makua, mutta selkeimmin siinä nousee esille saksalaisten vehnäoluiden hedelmäisyys ja sopiva makeus. Tumma Vehnä edustaa perityypillistä saksalaista vehnäolutta, mutta sisältää toisaalta omaa kekseliäisyyttä. Voitaisiinkin todeta, että se on saksalainen vehnäolut "with a twist" ja tässä tapauksessa twist on se, että vahvistettu runko ja monipuolinen humalan käyttö tuovat esiin saksalaisvehnän selkeän ominaismaun suorastaan läpitunkevalla tavalla nauttijansa makupalettia kolistellen. Tumma Vehnä ei jätä ketään kylmäksi!
Vahvuutensa vuoksi Tumma Vehnä koettelee hieman vehnäoluen rajoja ja voitaisiin kysyä, että onko kyse kuitenkin enemmän vehnäbockista kuin perinteisestä vehnäoluesta. Kuitenkaan valmistusmenetelmiensä vuoksi ei vehnää mielellään kategorisoida vehnäbockiksi. Jos Tummaan Vehnään lisättäisiin hieman enemmän runkoa, väriä ja humalaa, voitaisiin ehkä puhua jopa "imperial vehnästä", mutta sekään ei ollut tavoitteena. Tumma Vehnä puolustaa siis vehnäolueiden kunniaa hieman keskimääräistä ryhdikkäämmällä otteella ja sellaisena se on hyvä nauttia.
Käsityöläisyyden osuutta Kiljuhanhen tuotannossa ei ole hankala selittää, sillä 20 litran tuotantokapasiteetissa ei ole varaa muulle kuin käsityölle. Automatisoiduimmat välineet ovat käsivoimin pyöritettävä maltaiden murskaamiseen käytetty mallasmylly sekä painovoimalla toimiva "pumppu", joka siirtää vierteen astiasta toiseen. Käsityöläisyys näkyy aidossa innostuneisuudessa sekä halussa luoda parempaa olutta, jolla kehtaa myös muita ilahduttaa. Käsityöläishengessä myös oluen valmistamisessa käytettävät välineet on pyritty pitämään yksinkertaisena, mutta toisaalta muokkaamaan omiin käyttötarpeisiin sopiviksi. Loppujen lopuksi panimolaitteisto on rakennettu yksittäisistä isommista osista ja paikallisten rautakauppojen valikoimista saatavistaa nippeleistä ja silikonin palasista.
Käsityöläisyys näkyy myös työn jäljessä. Kaikki vaiheet dokumentoidaan ja pyritään hiomaan viimeistä piirtoa myöten täydellisiksi niin kauan kun puhutaan itse oluen tekemisestä tai siihen vaikuttavista asioista. Tästä selkeimpiä esimerkkejä on se, että jokainen työvaihe on ensimmäisestä erästä lähtien dokumentoitu tarkasti ja matkan varrella muuttujia on testattu prosessia hioen. Itse valmistuksessa keskitytään valvomaan prosessin toteutumista; mm. maltaita rouhittaessa mallasrouhetta tarkkaillaan jatkuvasti tai ei-automatisoidun mäskäysastian lämpötilaa seurataan herkeämättä. Myös puhtaus on Kiljuhanhelle yksi tärkeimpiä tekijöitä, emmehän halua pilata oluttamme jollain epäpuhtauksilla, jotka muuttavat maun joksikin odottamattomaksi. Vierteen keiton jälkeen kaikki työvälineet desinfioidaan ja vierre siirretään mahdollisimman nopeasti käymistilaan. Näin aiemmat Kiljuhanhet ovat säilyttäneet makunsa jopa vuosia pullottamisen jälkeen ilman että se on kärsinyt säilytyksestä. Kovin moni pullo ei ole vuosia tosin säilynyt, koska yleensä aikainen mato linnun nappaa tässä tapauksessa.
Tässä Kiljuhanhi lepää sellaisena kuin se on: paneutuen viimeistä piirtoa myöten itse asiaan eli täydellisen oluen luomiseen ja sen saattamiseen niiden tietoisuuteen, jotka ovat sen ansainneet.
