#muffinssit

[ruttotohtori]

Tein muffinsseja

[pidempikorsi]

Aamiaismuffinssit: Banaani

Itseleivotut aamiaismuffinssit tuovat pienen luksuksen arkiseen aamuun. Nämä muffinssit ovat parhaimmillaan kun ne illalla rauhassa paistelee ja vasta seuraavana aamulla nautiskelee. Maku on aamun mennessä parantunut, mutta muffinssit ovat edelleen suloisen kuohkeita. Oikea tapa selättää aamiaismuffinssi on halkaista se keskeltä ja aloittaa herkuttelu suoraan keskeltä. :-) Aamiaismuffinssit: Banaani (8 isoa muffinssia) - 3 dl vehnäjauhoja - 1½ dl ruokosokeria - 1 tl leivinjauhetta - 1 tl ruokasoodaa + 1 tl etikkaa (kananmunankorvike) - ripaus suolaa - 1 tl vaniljasokeria - 1 dl kasvimaitoa - 1 dl öljyä - 1 banaani muusattuna (- puolikkaan sitruunanmehu) Päälle: - siemeniä (kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä, auringonkukansiemeniä...) Sekoita ensin kuivat aineet ja lisää lopuksi kasvimaito, öljy ja viimeiseksi muusattu banaani. Voit laittaa taikinaan enemmänkin banaania, mutta silloin pullasta ei tule niin kuohkeaa. Leikkaa leivinpaperista sopivankokoisia (pienen servetin kokoisia) neliöitä ja painele ne muffinssivuuan koloihin. Lusikoi taikina koloihin. Ripottele jokaisen päälle hiukan siemensekoitusta. Paista 175 asteessa noin 30-35 minuuttia. Muffinssit ovat valmiita kun pinta on kullankeltainen ja puutikkuun ei jää taikinaa kun se upotetaan pullaan.

[sailyy-avattuna-blog-blog]

Thé kutsut

Jo vuosien ajan olemme ystäväni kanssa haaveilleet teekutsuista. Sellaisista joilla tarjottaisiin kauniista mummonkupeista teetä ja nautittaisiin englantilaisia kurkkuvoileipiä ja leivonnaisia. Minulla ei ole kauniita ruusukuppeja, mutta eräänä aamupäivänä sain päähäni järjestää teekutsut. Tai oikeastaan teekutsut toimivat kulissina halulleni testata Bon Apetit -lehden karhunvatukka-sitruuna-timjami -muffinsseja.

Huomio nro 1. karhunvatukoita on vaikea löytää. Päätinkin keväällä raivattavaan vadelmatarhaan istuttaa myös muutaman vatukkapuskan. Lapsena meille oli istutettu niitä ja kauniita, kiiltäviä marjoja tuli mukava sato. Kukaan ei syönyt niitä ja puskat lopulta revittiin irti. Nyt on toisin! Lupaan syödä jokaikisen. Tai tehdä niistä muffinsseja. Onneksi muistin sikamaisen kalliin kulmakaupan ylähyllyllä lojuneet kaksi rasiaa. Joista puolet marjoista oli tietenkin homeessa.

Sitten kurkkuvoileipiin. Viisikkoja lukeneet ovat kertoneet miettineensä usein miltä kurkkuvoileivät maistuvat. Itse en Viisikkoja lukenut (i was a Nancy Drew kind of a girl), mutta olen silti miettinyt kurkkuvoileipiä vuosien varrella. Kurkkua, voita ja vaaleaa leipää? Mitä hyvää siinä voi olla? Paljon! Sunnuntaina joutui tyytymään saman superkalliin kulmakaupan leipävalikoimaan, ja nappasin mukaan valkoistakin valkoisemman paketin vehnäpaahtoleipää. Ilmainen vinkki: kunnon vuokaleipä tekisi kurkkuleipäkokemuksesta huomattavasti paremman.

 Väliin tajusin pienen googlettelun jälkeen laittaa: kuorittuja, paperinohuita kurkkusiivuja ja margariinia. Toisissa oli philadelphia-tuorejuustoa. Kuivahko leipä vei pisteet tuorejuustolle. Mieto maku osoittautui erinomaiseksi kunnon Earl Greyn kanssa (tietenkin maidolla ja hunajalla!) pupellettavaksi.

leipää ja kurkkua

Ai, ne muffinssit? No, erinomaisia! Eikä vähiten päälle murustetun crumblen takia, joka tuntuu olevan jokaisen kunnon muffinssireseptin kulmakivi.

Btw. nämä ovat niin sanottuja aikuisten muffinsseja, suolaisenmakea koostumus ei ehkä ole natiaisten makuun. Muille highly recommended!

ta-taa!