Aikataulupaineita
Ulkomaille (tai siis tässä tapauksessa maasta toiseen muuttaminen) on siitä jännä homma, että kaikkien toimien ajoittaminen on lopputuloksen onnistumisen kannalta ensisijaista. Toki se on tärkeää maan sisälläkin tapahtuvassa muutossa, mutta mittasuhteet ovat kuitenkin hieman eri luokkaa. Täältä Lontoosta kun ei ajella ihan niin nopeasti Helsinkiin katsastamaan asuntoja kuin vaikkapa Tampereelta. Lento kohteeseen oli ehkä buukattu, mutta onnistuneena alun saamiseksi tulisi hoitaa niin vielä monetkin asiat kuntoon.
Sellaisia asioita olivat esimerkiksi asunto ja työ. Siksia aloitinkin koko tutkimustyöprojektin kirjoittamalla luottolähteelleni R:lle: “Mistä suomalaiset etsivät vuokrakämppiä?!?” Kinnisvara.ee. ja Spareroom olivat tulleet viime vuosina tutuiksi, mutta Suomessa aktiivisessa käytössä olevat sivustot olivat täysin vieraita. R vinkkasi kaksi eri sivustoa, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Ilmoistusten lukeminen olikin sitten samanlaista kuin missä vain muuallakin. Yritin luoda itselleni yleiskuvaa hinta- ja laatutasosta, ja siinähän riittää kerrottavaa ihan omaksi tarinakseen.
Sen tarinan kertomisen sijaan sievä pikkuinen paniikinpoikanen alkoi nousta sisälläni. Mitäs sitten, jos ei löytyisikään mukavaa asuntoa? Muuttaisiko minikopperon vaihto Lontoosta Suomeen merkittävästi mitään elämänlaadussani? Saisinko töitä? Mitä, jos en saisikaan? Pitäisikö palata äidin luokse ja kantaa ikuisesti mainetta huuhaa-humanistina, joka valmistui suoraan kortistoon? Erityisesti ajoitus vaikutti haastavalta. Työn etsiminen kun ei ole asuntoa ja asunnon etsiminen kun ei ole työtä tuntui yhtäkkiä todelliselta ja melko ahdistavaltakin haasteelta. Olin suunnitellut tekeväni graduun liittyvää havainnointia jo huhtikuun loppupuolella, mutta joutuisinko kulkemaan kyseiselle koululle Pirkanmaalta saakka?
Lopulta tyydyin rauhoittelemaan itseäni faktalla, että työn löytämiseen oli aikaa vielä kaksi kuukautta. Tarvittaessa menisin töihin vaikka ABC:lle. Poikaystävän tilanne oli hankalampi, sillä kymmenen sanan suomen kielen taidolla ei oteta edes ABC:lle. Mutta kyllä jotain vielä löytyisi, ja olin valmis laittamaan kaikki taitoni kehiin sen jonkin löytämiseksi. PItäisi myös ottaa kaikki mahdolliset resurssit käyttöön (mobilise resources, niin kuin meidän lehtorimme lempisanonta kuuluu) ja lähestyä sekä tuttuja että tuntemattomia. Todellisuudessa tässä isoimmalta askeleelta ehkä tuntuikin siirtyminen opintotuen piiristä Todelliseen maailmaan. Hmm, saisikohan siihen totutteluun sopeutumisrahaa?
Venla
Alla kuva osoitteesta, joka sopisi meille kuin nenä päähän.
