En jaksanu valittaa aiemmin asiasta mut mietin tätä vielä viikonkin jälkeen: kuka oikeesti yrittää varastaa syöpää sairastavan ihmisen pehmolelun?
Olin sädehoidon jälkeen istumassa, räpläämässä mun pehmolelun korvaa ja juomassa pillimehua, ni pikkupoika (ehkä 5v?) tuli sanomaan "mä haluan sun pehmolelun", johon mä tietysti vastasin "et sä voi ottaa sitä kun se on mun oma".
Poika lähti poispäin, mut sitten tuli oletettu äiti-ihminen "sä et tarvii pehmoleluja, aikuinen ihminen. Anna se lelu Pirkko-Petterille". Kuten aikuinen ihminen, laitoin pehmon kassiin, sanoin "ei" ja lähdin juomaan pillimehun loppuun muualle. Älkää pliis tuoko tätä Karen-kulttuuria Suomeen, jooko.
Sit rupesin miettimään et mitä jos se en ois ollu mä vaan joku toinen lapsi. Joku, jolla ei oo auktoriteettia sanoa aikuiselle ei. Mitäs sitte? Jos se lapsi tarvii sen lelun tuoman lohdun ja fyysisen kontaktin samalla tavalla ku minä, aikuinen ihminen? Olisko tää vanhempi sit vaan ottanut sen lelun lapselta? Mä sain jo kerran paniikkikohtauksen, kun mun pehmo jäi laukkuun eikä ollu käsissä. Hoitaja onneks anto sen mulle. Lapsille nää on tosi paljon tärkeempiä.
